Viikon haasteaihe on:Siraruksien lukumäärä.
Tässä meitä on kolme sisarta, kaikki niin kauniisti äiti on meidät laittanut kuvaan.
Kaikilla on hienot rusetit päässään!
Kaikilla on äidin tekemät kauniit hameet, kauluksinein ja rusetteineen.
Arvaatte varmaan, kuka on kuka.
Nuorinta sisarta ei vielä olla saatu tänne blogistaniaan, mutta ehkä sitten, kun hän jää pois työelämästä, niin sitten ehkäpä hänkin tänne saapuu! (Toivotaan ainakin!)
?
Söpöjä tyttöjä. Rusetti oli tärkeä ja valkoiset kaulukset. :)
VastaaPoistaTämä on kaunis sarja sisaruksia.
VastaaPoistaOlen hieman haikeissani katsellut näitä lapsuuskuviasi, kun itsellä ei ole yhtään kuvaa minusta pienenä.
VastaaPoistaTaitaa Marjukka olla vasemmalla ja sinä oikealla?
Herttainen ja nostalginen potretti.
VastaaPoistaNo nyt löytyi ihan oikea kuva sisaruksista! Kolme nättiä tyttöä kaiken lisäksi.
VastaaPoistaMinä toivoin aina pienenä isoa veljeä. Eipä tuota koskaan ilmestynyt! :)
Oih! Kaunis sarja. Ja nuo mekot ovat aivan ihanat. Harvemmin enää nykypäivänä näkee noin hienoa käsityön jälkeä pienten päällä.
VastaaPoistaKaunis uusi ilme täällä :)
Kauniit mekot, näkee kuinka hienosti ne on tehty. Rusetit kuuluivat asiaan pikkutytöille.
VastaaPoistaKihariakin kaikille käherretty ja niin kauniit rusetit, mekot ja nauhat. Kaunis kuva.
VastaaPoistaMinulla on nyt tämä aine mietintämyssyn alla, Luovan lauantain kun selvitin eilen; kiitos kauniista kommentistasi :-)
Kaunis kuva ja on siinä äidillä ollut tekemistä kuin noin hienot mekot olette saaneet ja kiharatkin on käkerretty, rusetti tietenkin pään päällä keikkuu.
VastaaPoistaHieno kuva, minunkin äitini osasi tehdä tuollaiset rusetit ;)
VastaaPoistaVoi herttanen sentään kun on sulonen sisarusparvi!! Sinä olet oikealla puolen, uskosin niin?
VastaaPoistaSulla on taas niin nätti uusi pohjakin täällä blogissa!
Hieno kuva hienoista siskoksista. Tuollainen kuva on aarre! Itsestäni ei lapsena ole yhtään kuvaa :-(, mutta omat lapset vein kuvaajalle ja heiilläpä sitten on tuollainen muisto :-)
VastaaPoistaHuh, onneksi en ole elänyt sitä aikaa, että olisi oikeasti täytynyt osata tehdä käsitöitä... Ei olisi tullut mitään. Teidän äidillänne taito on ollut hyppysissä.
VastaaPoistaSiinäpä on siskossarja (laulaa kuuluvasti)
VastaaPoistaTyyne, Leila ja Marja
ihan kun oisvat mallii
Tämä on niin hieno kuva, että pärjää kaikille noille vintagekuville tuolla free-sivustoilla. Kaunis sisarusparvi. Minulla ei ole yhtään tyttöä lastenlapsissani, mutta vieläköhän pienet tytöt käyttävät rusettia? Ennen se oli lähes ainut koriste, ehkä helmet saattoi olla.
VastaaPoistaHyvin on rusetit päässä pysyneet.Meillä ei ollut ehditty kuvaa vielä ottamaan, kun rusetti oli jo sipaistu hiuksista pois.
VastaaPoistaOnpas ihana kuva!
VastaaPoistaOivoi miten sielukas kuva sulla täällä!! Meitäkin on kolme siskoa ja niiten pikkuveli. Minä keskimmäinen. Äiti kanssa teki aina kolme erikokoista samanlaista mekkoa. Hienoa. On siinä äitillä ollut hommaa kun ootte touhujanne pyöritelleet. Laittakaa nyt se nuorinkin ruotuun ja blogistaniaan! Meillä taitaa olla vanhin kun puuttuu ^^
VastaaPoistaKiitos teille kaikille iin ihanista kommenteistanne, niitä on niin suuri ilo aina lukea!
VastaaPoistaMarjukka on siinä vasemalla ja mä oikeella, arvasitte oikein aimarii, ja rauni.
Äiti oli kyllä mestari tekemään meille vaatteita.
Hän kävikin jonkinlaisen koulutuksen vaateompeluun Helsingissä nuoruudessaan, ja siellä tapasi isänkin sitten.
Eli äiti teki meille ihan kaikki vaatteet, kun oltiin pieniä, ihan lakista alkaen.
Isopeikko, me ollaan marja, merja ja mervi, etunimeltämme. Se on sitten eri asia, millä me itseämme kutsutaan, en osaa olla merja, kuin virallisissa kirjoissa, ne vaatii sen etunimen aina nykyään, kun tietokone ei löydä toisella nimellä olevia kunnolla.
Voi Selma, kumpa käyttäisivätkin vielä ja olisivat tyttömäisiä, mutteivat oikein enää taida käyttää sitä rusettia.
Nykyään ei edes kaupoista saa pikkutytöile sopivia vaateita, vaan ne ovat aikuisten tyttöjen vaatteitten jäljennöksiä, (kurjaa)
Pikkusilla tytöillä aikuisten vaatteita, se on ihan typerää mun mielestäni.
Tuuluska, minä olen myös se keskimmäinen, ja oli se aina kivaa, kun koitettiin vlillä, että sopiiko hame, sai olla pikkunen mannekiini aina välillä.
Ja on kyllä äiteillä ollut hommaa, kun ovat kauniita vatteita tehneet, ja silti vielä päivätyönsäkkin hoitaneet siinä sivussa.
Kaippa se nuorinkin siittä vielä innostuukin, ei se nyt niin kamalsati meitä nuorempi ole, ettei sen puoleen voisi tänne meiän kanssa tulla, muttei vaan kaikkia kiinnosta samat asiat.
Toivoa on silti hyvä pitää yllä, jos vaikka hän innostuisikin siten, kun on aikaa enemmän.
Kolmikko kuin palmikko. Sisaruus kietoo siskokset yhteen lujasti niin kuin elämän lettinauha. Niin itse ajattelen, koska meillä on saman verran myös tyttöjä mutta minä olin nuorin sisko. Olemme yhä paljon tekemisissä toistemme kanssa. (Pikkuveli tulee neljänneksi, kuopukseksi.)
VastaaPoistaÄitinne on ihana. Käsillä tekemisen taito on taidetta, onpa se ompelua, maalausta, kirjoittelua, puutarhanhoitoa, kuvaamista. Äitinne on suuri taiteilija ja lastensa rakastaja, niin olen ymmärtänyt kuvaustesi perusteella.
Onnellinen sisarussarja tuo hyvää mieltä kaikille. Ilo on katsoa teitä.
Ihan kuva ja somat sisarukset. Tuli oikein hyvä mieli katsellessa. Äitisi on tosiaan nähnyt vaivaa, mutta kyllä kannatti :)
VastaaPoistaJa minä tutkin pikkukuvaasi ja päättelin myös oikein, kuka sinä teistä olet.
Lastu:
VastaaPoistaÄiti oli hyvä käsitöissä ja puutarhan hoidossa ja vaikka missä.
Hän osasi hienosti piirtääkkin, ja laulaa, ja lausua runoja, usein olikin jossain tilaisuuksissa lausumassa runoja. Ja mä pelkäsin katsomossa, että äiti unohtaa sanat, muttei koskaan silti unohtanut.
Mutta nyt äiti on ollut kuolleena jo huhtikuussa tulee 6 vuotta...Isä kuoli jo 57-vuotiaana, eli mun ikäisenä.
Ikävä molempia on edelleen, ja etenkin äitiä. Ja joskus kovakin, olin äitiin jotenkin niin kiinni sidottu, kun asuin häntä lähellä, ja kävin häntä hoitamassa siskoni kanssa.
Ja mä löysin hänet kuolleena, oli karannut multa, ei auttanut mikään.. oli se aika shokki mulle, kun sinne silloin menin, vielä nytkin uniini tulee!
Mahdankohan koskaan siittä painajaisesta irti päästäkkään?
Mutta se on varmaa, että äiti ja isä rakastivat meitä ehdoitta kaikkia lapsiaan!
Kiitos Lastu sulle, ja olet oikeessa, me oltiin onnellinen sisarussarja!
Ruska:
Kiva, kun tunnistit, mä olen se oikeenpuoleinen, ja Marjukka vasemmanpuoleinen.
Kiitos sulle myös!