KLIKKAA KUVIATässä mun Ihme kukkani!
(Jonka jälkeen päin Tp tiesi tämän olleen
Bellis perennin niminen kukka. Kiitos sulle!!)
Tällanen ilmestyi vaan lumivuoren alta.
Tällasta en muista istuttaneeni..
Eli ihmettä tässä nyt riittää, että mistä se on kukkaamaahani nyt tullut?
En ainaskaan muista, että olisi tällasta ollut vimekesänä.
Mutta jos onkin lähtenyt niistä siemenistä, mitkä viimekesänä ei pintaan tulleetkaan...?
Ehkä siemenistä on lähtenyt, mutta miten on lumen alla melkein alkanut kukkimaan, sitä kaikkista eniten ihmettelen.
Tätä kukkaa ei ollut tässä viimeksi, kun keväällä pariviikkoa sitten haravoin!!!?
Näitä viluisia oli ihan pakko vielä kuvata
Oikein tuli niitä sääli,
Varmaan niillä oli kylmä,
Toisiaan koittivat lämmittää, menemällä oikein lähelle toisiaan....
Mutta tämä olikin kiva yllätys, äiti- orava!
Ihan selvästi on äiti, nisät vielä punoittavat pikkusten imemisestä.
Äidillä olikin kova nälkä
onneksi löytyi vielä lintujen jämiä.
Mutta heippa, mulla onkin ihan kamala nälkä, ja lapset siellä jo mua oottaa...
Mutta pitäähän munkin pikkasen murua rinnan alle saada, ja sitten taas jaksan vauvojani, pikkuisiani hoitaa.. on ne vaan kuulkaa niin söpöjä!
Välillä tulin postauksen laittaan, nyt menee taas muutama päivä muissa jutuissa.
Hyvää Helatorstaita teille kaikille blogiystävät!
Upeita kukkakuvia mystisestä uudesta, kukasta.
VastaaPoistaMukavaa helatorstaita sinullekin, Harakka.
Ihanan kosteita kukkia ja söpö on orava-äitikin. Näitä muutaman päivän mielellään selaileekin.
VastaaPoistaHyvää helatorstaita sinullekin.
On ne niin ihania nuo oravat ja niin hyviä kuviakin sulla on aina nistä! Kyllä se on mahtavaa kun saa tuollasia seurata läheltä.
VastaaPoistaMikähän se sun ihmekukkasi oikein sitten on. Kauniin värinen se ainakin on?
Kauniita kuvia. Mikä kukka mahtaakaan sieltä nupusta aueta?
VastaaPoistaOrava on aikamoinen vekkuli.
Onpas ihania oravakuvia, pääsee ihan läheltä katsomaan, kun torppaorava viuhuu niin kovaa vauhtia, että hädintuskin sen ehtii bongaamaan. No entäs tuo kukka sitten. Aika erikoinen, nyt vaan jänäämään että mikä siitä isona tulee... Hieno kuvasarja!!!
VastaaPoistaKevät on ihmeitä täynnä, sen olet huomannut ja oravaäidilläkin kiirettä riittää.
VastaaPoistaOnpa sulla mukava kevätyllätyskukka puutarhassa! Kauniisti pisaroivat sinivuokotkin. Ensin katsoin, että oravalla on ryppyjä silmien yllä, kun jotain mustaa sen otsassa näkyi ja ajttelin, että äitiorava on varmaan väsynyt :) Oravamamma pääsee vähän helpommalla, kun saa ruokaa helposti teidän pitopöydästä. Kivoja kuvia ja juttuja sinulla taas täällä!
VastaaPoistaIki-ihana kuvapostaus taas. Toinen toistaan suloisempia kuvia. Kyllä sinulla on upeita kukkia, hyvä silmä kuvata ja mahtava taito nähdä pieniä kauniita asioita. Nuo suuret vesipisarat kukkien seassa on ihan älyttömän kauniita!
VastaaPoistaÄitikurre tarvitsee paljon ravintoa, kun jakaa sitä nyt monelle!
Tuollaiset yllätyskukat on kivoja löytää, eikö vaan? Se on tosi kaunis ja ilmeisesti hyvin kylmää sietävä, kuten sinivuokotkin. Ei niitä pienet kylmät nujerra.
VastaaPoistaKohta vilisee pihapuusi pikku oravia täynnä. Onko pesä aivan lähellä?
Minä epäilen, että minun oravani on tehnyt pesänsä aitan ylisille ja pehmustanut sen matokuteillani ja villalangoilla. Kaikki viittaa siihen.
Hyvää Helatorstaita!
Aivan ihana kevät puutarha kierros ja mikä yllätys olikaa vierasn joka tuli aivan kuin kuvattavaksi...
VastaaPoistaOlipa kauniita...niin kauniita nuo siniset kukat vesihelmipisaroissaan...
VastaaPoistaKivan yllärin löysit. Jospa ne siemenet on alkaneet vasta tänä vuonna itää, paljon mahdollista. Mun entisen kodin kukkapenkkiin alkoi mystisesti kasvaa punatähkää, mitä en ollut sinne istuttanut. Sinne tänne, isoon penkkiin. Lopulta selvisi, että orava oli kaivanut mukulat ylös naapurin penkistä ja haudannut varastoon mun kukkapenkkiin. Saimme pitää ne naapurin luvalla, kurre ja mie.
VastaaPoistaTosi kauniin yllätyksen luonto sinulle antoi. Ihanat kuvat helmineen ja pisaroineen.
VastaaPoistaMeilläkin kävi äitiorava syömässä. Missähän pesä on. Toivottavasti tuo näytille pikkuiset :-)
Ihmeitä on, tosiaan.
VastaaPoistaYllätyskukkasi voisi olla bellis, kaksivuotinen kaunokainen. Viime vuonna se on tehnyt vain pienen vihreän ruusukkeen ja nyt sitten kukkii koko kesän.♥
VastaaPoistaOlisipa kiva, jos saisit oravanpoikasistakin kuvat!
Miten tärkeää että äitikurre pitää huolta itsestään ja ravinnostaan. Pikkuiset vievät paljon energiaa ja kun oma masu on täysi, äiti jaksaa ruokkia elämänsä alkutaipaleella olevia "täysin rinnoin".
VastaaPoistaNuo viluiset kukkaset ovat kertakaikkisen lumoavia. Nyt on luvassa lämmintä. Kukkaset kuivaavat sitten kyyneleensä ja nauttivat kesän tulosta.
Hyvää helatorstaita, harakka!
Soma pörröhäntä :) tuo orava :)
VastaaPoistaIhanat kuvat!
VastaaPoistaKevätpiha on yllätyksiä täynnä.
Jo yhden yön aikana tapahtuu ihmeitä.
Kauniita kuvia, vesihelmin koristelluista kukista ja suloisesta kurresta. Jännittävä salaperäinen yllätyskukka.
VastaaPoistaMielettömän kauniita kuvia mikä lie punakukasta. Näyttää ihan jalokiveltä :)
VastaaPoistaElämä on yllätyksiä täynnä, kauniita kuvia kukista, tutuista ja tuntemattomasta.
VastaaPoistaIhanat kuvat kurresta, meillä tänään ollut aikamoinen vilske, vielä on maassa siemeniä, mutta ruokabaarin vein pois, katselivat oudoksuen missä on.
Onpa ihanat kasteiset kukat! Vesi ja kukka; kaunis ja kiehtova yhdistelmä. Tuo kukka on bellis perennis eli nappikukaksi sitä sanon. MInulla kasvaa sitä tuolla yhdessä kukkapenkissä ja se puskee kukkansa ihan ensimmäiseksi.
VastaaPoistaKurremamma on totisen näköinen, ihan kun sillä ois kulmat kurtussakin, ei se lasten ruokkiminen ja kasvatus ole elämelläkään helppoa ja varsinkin kun kurren pienet ovat todella villejä.
Hyvää helatorstaita sinnekin!!
Oi mikä ihana kukka sieltä nousikaan! Ja voi vitsi kun nuo oravat on niin söpöjä...
VastaaPoistaOlisi tunnustus sinulle blogissani :)
Hyvää helatorstaita!
Kiitos taas ihan jokaiselle erikseen, luen teidän kommentinne oikein ajan kanssa ja nautin niistä jokaisesta.
VastaaPoistaHymy on herkässä, kun niitä luen.
Ja olisi se mukavaa, jos saisin vielä kuvia pikkusista oravanpoikasista, mutta orava on sellanen, että se kuskaa poikasensa toiseen paikkaan, eli vaihtaa paikkaa useesti, kun poikaset ovat pieniä, vaaroja välttääksen varmasti sen tekee.
Kaikesta sydämestäni mä toivon, että poikaset säästyisivät vaaroilta, mitä on paljon.
Viime keväänä juuri yksi poikanen oli eksynyt jotenkin muista, koska äitiäkään ei näkynyt, ja pelkäsin niin sen pikkusen puolesta, ja niin sinä kävi, että kissa vei sen, kuin hiiren konsanaan.
Oli paha olo sen jälkeen,kun näin sen oravanpoikasen kissan suussa.
Mutta luonnon laki on tosi julma!
Nyt sitten toivonkin, että nämä oravanpoikaset saisivat kaikki elää!
Kiitos teille ihan jokaiselle!
Tosi on että luonto on ihana ja julma, molempia yhtä aikaa. Mutta kai nin kuuluu ollakin. Kukkamaat sielä jo hehkuu kesäistä kauneutta, täällä aloitellaan pihan haravointia. Lunta ei enää paljoa näy kuin kasanpohjia.
VastaaPoistaEittämättä palautui mieleeni jälleen runo, jota lapset pieninä ollessaan aina halusivat jännityksellä kuulla, varsinkin tuon oman kommenttisi jälkeen.
VastaaPoistaSe on päässäni ainakin yhtä hyvin kuin kertomataulu, ja runot kyllä tuntuvat tarttuvan edelleen päänuppiin, vaikka mikään muu ei tarttuisi.
Eli... "OLIPA PIKKUINEN ORAVANPOIKA..." jne. Tiedät varmasti sen runon.
Kaunis sun ihmekukka! Sinivuokot myös ihanat pisaroineen.
VastaaPoistaKaunis kukka ja todella yllätys talven jälkeen.
VastaaPoistaSuloisia ovat oravat ja niitä on mukava seurata.
Aivan kuin suihkusta tulleita nuo kukkaset :-)
VastaaPoistaKyllä nyt saa kulkea silmät auki, nyt kun on niiin paljon nähtävää!
Sinun kurre on jo ehtinyt tehdä vauvoja, täällä ei vielä..
Selma, Eila,
VastaaPoistaSisko, Pirre
Anna:
Kiitos teille kommenteistanne oikein paljon!
Kukkamaat ovat lämmöstä aivan innoissaan, jo kasvavat siellä monet kukanalut.
Ja tiedän sen oravarunon, monet kerrat olen sitä lukenut.. Olipa pikkuinen oravanpoika,
kotona Kuuselassa,
pitkät sen korvat ja pörröinen häntä, pystyssä keikkumassa... Se on Hilja Haahden kir. runo. Oikein piti hakea koko runo esille ja kyllä se oli se, mitä ajattelinkin, siinä oli opetus pikkuselle oravanpojalle.
Kiitos Sisko sulle ja Pirrellekkin.
Kyllä on kurreilla tohinaa, mekin laitettiin lintujen ruuat pois, ja nyt ovat kurretkin niin ihmeissään, että pitääköhän niille vielä vähän viedä pähkinöitä kuitenkin..?
Kauniita, niin kauniita kuvia sinulla!!
VastaaPoista