Kuuntelin lintujen lauluja, erikoisen äänisiäkin, kuuntelin, katselin, mutten nähnyt lintua, mikä niin ihmeellisesti lauloi, se olikin varmaan satulintu!
Koirakin haukkui jossain kaukana!
Istuskelin kivellä, mikä oli kuin nojatuoli, siinä ajattelin ja kuuntelin kaikkea kivaa...
Paitsi yhdestä hetkestä en nauttinut, kun luulin eksyneeni, mutta löysin kuin löysinkin takaisin polulle!
Ja olihan mulla kännykkä mukanani, ettei mulla mitään hätää olisi ollut, vaikka eksynyt olisinkin! Mutta tuli vaan heti sellanen orpo olo, kun huomasi, ettei tiiä, missä on?
No, miks mä eksyin selvältä isolta polulta..?
No siks, kun uteliaisuus ja toivo kivoista kuvista, voittaa pelon eksyä!
Aina huomasin, että heiii, tuollahan on kivaa kuvattavaa ja sitten tuolla ja tuolla, ja aina menin kauemmas polulta!!
Ja siinä sitä sitten oltiin, en yhtään tiennyt, mistä olin tullut, ja missä se iso polku olisi!
Mutta loppujen lopuksi löysin takaisin polulle kuitenkin, ja aika helpollakin!
Eikä tullut karhukaan vastaani,, hui! Meinaan sekin tuli mieleeni...!
Eivät kuitenkaan kuvassa näytä siltä, kuin luonnossa.
Kuvia voi pikkasen suurentaa vielä klikkaamalla, jos tykkää!
Aurinko oli jo laskenut pois niiden kohdalla, ja aina tulee silloin huonommat kuvat, vaikka ei välttämättä.
Oli niin tosi onnistunut kävelyretki mulla metsään, että pitää ottaa uusiksi, ja silloin lähen vähän isolta polulta pois enemmän, laitan merkin puuhun aina vähän väliä, niin en eksy, ja onhan mulla se kännykkä taskussa, vaikken sitten osaakkaan kenellekkään sanoa, että mistä mua hakevat, hi hi!
No ei naurata silloin, jos oikeesti eksyis!
