KAIKKEA TAPAHTUU ELÄMÄSSÄ

Moikka kaikille pitkästä aikaa!
Nyt päätin tulla välillä vähän päivitteleen blogiani, ja koitan vähän useemmin ehtiä tännekkin.
Muttakun on niin paljon kaikenlaista hommaa tässä nyt ollut.
Käsitöitäkin tykkäisin tehdä, eli mulla on nyt paremmin käsityöaika, jos niin voisi sanoa.
Mutta paljon olisi asioita, mistä teillekkin haluaisin kertoa, eli nyt sitten laitan jotain pikkasen.
Jos haluat, niin saat kuvatkin vieläkin suuremmaksi ja tarkemmaksi, kun klikkaat kuvaa....

Vaikka päivisin onkin ollut aikamoisen pimeää, niin usein ollaan saatu nauttia kauniista taivaanrannasta, vähän ennenkuin on aurinko alkanut laskea...on näyttäytynyt kuitenkin!
Eilen kyllä  olikin aurinkoinen päivä ja otin muutamia kuviakin heti.

 Keltasirkkuja meillä on aikamoinen parvi, ja kuuluu välillä vaan sellanen humahdus, kun ulos menee ja parvi lähtee lentoon!

Mun mielestä keltasirkut ovat kauniita lintuja.

 Niin veikeitä ilmeitäkin niillä on, kun niitä seuraa.

Tilhejä on tänä talvena meilläkin ollut enemmän, kuin muina vuosina. Mä jopa onnistuin yhden kuvankin saamaan ikkunan läpi.
Hieno naamio, vai mitä?

 Eilen kun aurinko paistoi, kuvasin Hanhikkipensastani

 Nää on sellasia talvenkukkia.

 Kyllä talvikin voi olla kaunis, paljon kukkia on silloinkin!

O

Toiset nukkuvat pää alaspäin, ja nauttivat auringosta..

 Mutta surullistakin  on täällä tapahtunut!
Tämä pikkuinen orava on varmaan jäänyt auton alle..
Oli se ekaks meille aikamoinen ilmestys ja me ihan hätäännyttiinkin, että mitä sille pitäis tehdä. Sillä oli etutassut veressä ja takajalat ihan vinksin vonksin ja varpaat vasta olikin!

Mietittiin sitten, että mitä sen kanssa oikein tehdään...sitäkin, että otetaan se jotenkin kiinni, ja laitetaan laatikkoon, niin saa ainaskin syömistä ja ei joudu kissan ruuaksi.
Mutta sitten kuitenkin monen ajatuksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että annetaan sen olla vapaudessa kuitenkin, eikä oteta sitä pahvilaatikkoon sisälle.
Se ei olisi nauttinut olostaan, se kuuluu tonne luontoon, ja koskaan se ei olisi parantunut, ikinä siittä ei olisi tullut enää tervettä oravaa, vaikka oltaiskin se otettu huostaamme. Se olisi vaan kärsinyt enemmän vangittuna!
Ja tää päätös siksi, koska se ei enää näyttänyt seuraavana päivänä niin kamalalta ja tuntu, kuin  sillä ei olisi kipuja niissä takajaloissaan, eikä varmaan ehkä ollutkaan, jos tunto oli niistä poissa.
Ja koska sille maittoi ruoka niin tosi hyvin!!  Kovin sairas ja kivulias eläin ei syö...
Itku silti melkein tuli, kun sen menoa katseli, toiset oravat hyppivät ja pomppivat, leikkivät ja tämä yksi vaan söi ja söi!
Ei se olisikkaan muitten kanssa pystynytkään menemään, putosi vähän väliä, kun alkuun koitti ylöspäin mennä.
Sen oli takajalat varmaan halvaantuneet, tai koko alapää, koska se veti itseään etutassuillaan eteenpäin. Häntäkin sillä oli merkillinen, eli sekin varmaan oli poikki...


Kävin heittelemässä sille aina valmiiksi pähkinöitä, että sen oli helppo niitä saada. Se kävi joka päivä, mutta sitten oli päivä tai kaksi välillä, ettei tullut ja luultiinkin jo, että nyt on orava joutunut kissan suuhun tai muuten kuollut...


Mutta sitten se ilmestyi taas ja aina silloin tuli kaksi muutakin oravaa.. luultavasti kaikki kolme ovat viimekesän poikasia, mitä jo aikaisin kesällä katseliin.

 Se söi lintujen ruokintapaikalla kyljellään maaten, ja kova nälkä sillä aina olikin. Voi ressua!

Siinä se makaa ja häntä on milloin mitenkin...
Mutta nyt kun on tossa ollut, on alkanut jo paremmin pysymään pystyssä, eli ei syö makuultaan, vaan etutassuihinsa nojaten, mutta alapää on täysin poissa pelistä, ihan kuin olisivat jo surkastuneet jalatkin jo.
Mutta nyt vaan pelkään, että kurre ressua ei enää ole, nyt on kulunut kolme päivää tänään, kun sitä ei ole näkynyt ja ennen kävi joka päivä.
Yksi orava on ollut kyllä syömässä, muttei tämä pikkunen.
Mutta Taivaan isä pitää siittä kyllä huolen ja nyt , jos on kuollut, niin nythän se vasta hyppiikin, senkin edestä!

 Aurinko lämmitti eilen niin paljon, että kuusestakin tuli pisaroita ihan taukoomatta, itkivätkö pikkuista oravanpoikaa?

 Lumi sulaa vauhdilla, kun aurinko lämmittää...

 Lumen kyynel...

 Lumi ja monet tuhannet lumitähdet, vai enkeleitäkö?
Sillä uskon , että enkeleitä on..!
Sain joululahjaksi pojalta kirjan, "enkeleitä hiuksissani" ja se kertoo tytöstä, joka näki lapsesta asti enkeleitä, ja hän näkee nytkin vielä aikuisenakin heitä aina joskus.
En ole vielä kirjaa lukenut kokonaan, eli en ole päässyt siihen asti, kun hän tulee aikuiseksi, mutta enkelit ovat ja pysyvät!
Mutta kiitos teille kaikille, ketkä ovat kommentoineet mulle, olen niistä kiitollinen, ja niin mielelläni niitä luen.
Mutta aina ei ole aikaa kommentoida kaikille, ymmärrän sen hyvin. Eli nyt, mäkin kommentoin tästä lähtien vähän harvemmin, vaikka silti katson kyllä teidän bloginne joka päivä!


Ja hyvää tätä vuotta  teille kaikille, toivotaan, että tästä vuodesta tulee oikein hyvä vuosi!