lauantai 29. tammikuuta 2011

KAIKKEA TAPAHTUU ELÄMÄSSÄ

Moikka kaikille pitkästä aikaa!
Nyt päätin tulla välillä vähän päivitteleen blogiani, ja koitan vähän useemmin ehtiä tännekkin.
Muttakun on niin paljon kaikenlaista hommaa tässä nyt ollut.
Käsitöitäkin tykkäisin tehdä, eli mulla on nyt paremmin käsityöaika, jos niin voisi sanoa.
Mutta paljon olisi asioita, mistä teillekkin haluaisin kertoa, eli nyt sitten laitan jotain pikkasen.
Jos haluat, niin saat kuvatkin vieläkin suuremmaksi ja tarkemmaksi, kun klikkaat kuvaa....
Vaikka päivisin onkin ollut aikamoisen pimeää, niin usein ollaan saatu nauttia kauniista taivaanrannasta, vähän ennenkuin on aurinko alkanut laskea...on näyttäytynyt kuitenkin!
Eilen kyllä  olikin aurinkoinen päivä ja otin muutamia kuviakin heti.

 Keltasirkkuja meillä on aikamoinen parvi, ja kuuluu välillä vaan sellanen humahdus, kun ulos menee ja parvi lähtee lentoon!
Mun mielestä keltasirkut ovat kauniita lintuja.
 Niin veikeitä ilmeitäkin niillä on, kun niitä seuraa.
Tilhejä on tänä talvena meilläkin ollut enemmän, kuin muina vuosina. Mä jopa onnistuin yhden kuvankin saamaan ikkunan läpi.
Hieno naamio, vai mitä?
 Eilen kun aurinko paistoi, kuvasin Hanhikkipensastani
 Nää on sellasia talvenkukkia.
 Kyllä talvikin voi olla kaunis, paljon kukkia on silloinkin!
Toiset nukkuvat pää alaspäin, ja nauttivat auringosta..
 Mutta surullistakin  on täällä tapahtunut!
Tämä pikkuinen orava on varmaan jäänyt auton alle..
Oli se ekaks meille aikamoinen ilmestys ja me ihan hätäännyttiinkin, että mitä sille pitäis tehdä. Sillä oli etutassut veressä ja takajalat ihan vinksin vonksin ja varpaat vasta olikin!

Mietittiin sitten, että mitä sen kanssa oikein tehdään...sitäkin, että otetaan se jotenkin kiinni, ja laitetaan laatikkoon, niin saa ainaskin syömistä ja ei joudu kissan ruuaksi.
Mutta sitten kuitenkin monen ajatuksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että annetaan sen olla vapaudessa kuitenkin, eikä oteta sitä pahvilaatikkoon sisälle.
Se ei olisi nauttinut olostaan, se kuuluu tonne luontoon, ja koskaan se ei olisi parantunut, ikinä siittä ei olisi tullut enää tervettä oravaa, vaikka oltaiskin se otettu huostaamme. Se olisi vaan kärsinyt enemmän vangittuna!
Ja tää päätös siksi, koska se ei enää näyttänyt seuraavana päivänä niin kamalalta ja tuntu, kuin  sillä ei olisi kipuja niissä takajaloissaan, eikä varmaan ehkä ollutkaan, jos tunto oli niistä poissa.
Ja koska sille maittoi ruoka niin tosi hyvin!!  Kovin sairas ja kivulias eläin ei syö...
Itku silti melkein tuli, kun sen menoa katseli, toiset oravat hyppivät ja pomppivat, leikkivät ja tämä yksi vaan söi ja söi!
Ei se olisikkaan muitten kanssa pystynytkään menemään, putosi vähän väliä, kun alkuun koitti ylöspäin mennä.
Sen oli takajalat varmaan halvaantuneet, tai koko alapää, koska se veti itseään etutassuillaan eteenpäin. Häntäkin sillä oli merkillinen, eli sekin varmaan oli poikki...


Kävin heittelemässä sille aina valmiiksi pähkinöitä, että sen oli helppo niitä saada. Se kävi joka päivä, mutta sitten oli päivä tai kaksi välillä, ettei tullut ja luultiinkin jo, että nyt on orava joutunut kissan suuhun tai muuten kuollut...


Mutta sitten se ilmestyi taas ja aina silloin tuli kaksi muutakin oravaa.. luultavasti kaikki kolme ovat viimekesän poikasia, mitä jo aikaisin kesällä katseliin.

 Se söi lintujen ruokintapaikalla kyljellään maaten, ja kova nälkä sillä aina olikin. Voi ressua!

Siinä se makaa ja häntä on milloin mitenkin...
Mutta nyt kun on tossa ollut, on alkanut jo paremmin pysymään pystyssä, eli ei syö makuultaan, vaan etutassuihinsa nojaten, mutta alapää on täysin poissa pelistä, ihan kuin olisivat jo surkastuneet jalatkin jo.
Mutta nyt vaan pelkään, että kurre ressua ei enää ole, nyt on kulunut kolme päivää tänään, kun sitä ei ole näkynyt ja ennen kävi joka päivä.
Yksi orava on ollut kyllä syömässä, muttei tämä pikkunen.
Mutta Taivaan isä pitää siittä kyllä huolen ja nyt , jos on kuollut, niin nythän se vasta hyppiikin, senkin edestä!
 Aurinko lämmitti eilen niin paljon, että kuusestakin tuli pisaroita ihan taukoomatta, itkivätkö pikkuista oravanpoikaa?
 Lumi sulaa vauhdilla, kun aurinko lämmittää...
 Lumen kyynel...
 Lumi ja monet tuhannet lumitähdet, vai enkeleitäkö?
Sillä uskon , että enkeleitä on..!
Sain joululahjaksi pojalta kirjan, "enkeleitä hiuksissani" ja se kertoo tytöstä, joka näki lapsesta asti enkeleitä, ja hän näkee nytkin vielä aikuisenakin heitä aina joskus.
En ole vielä kirjaa lukenut kokonaan, eli en ole päässyt siihen asti, kun hän tulee aikuiseksi, mutta enkelit ovat ja pysyvät!
Mutta kiitos teille kaikille, ketkä ovat kommentoineet mulle, olen niistä kiitollinen, ja niin mielelläni niitä luen.
Mutta aina ei ole aikaa kommentoida kaikille, ymmärrän sen hyvin. Eli nyt, mäkin kommentoin tästä lähtien vähän harvemmin, vaikka silti katson kyllä teidän bloginne joka päivä!


Ja hyvää tätä vuotta  teille kaikille, toivotaan, että tästä vuodesta tulee oikein hyvä vuosi!

29 kommenttia:

  1. Kauniita nuo sinun pisara ja jää kuvat, niin Harahhamaisia saanen sanoa.

    Voi poloista oravaa, kuvia katsellessa ajattelee kuinka kovasti elämä pitää kiinni. Elämä on myös julma.

    Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle.

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtavat kuvat.
    Voi oravaparkaa, kyllä tuli kyynel silmään, ja muistin veljen löytökoiran joka halvaantui, kun pomppi liian innokkaasti ojien yli. Mutta sinä osaat kyllä kirjoittaa niin kauniisti ja lohdullisesti, samaa hehkua ja lämpöä on sanoissasi kuin kuvissakin.

    Kaunista talven jatkoa
    toivoo mehtäsielu

    VastaaPoista
  3. Tiedätkö,
    Mietin juuri jokin aika sitten, että mihinhän Harakka on kadonnut, että mitä kuuluu. Kiva nähdä kuviasi ja kuulla kuulumisiasi taas. Surullinen tuo oravan kohtalo. Ja niin kauniita nuo hanhikin lumikukat.

    VastaaPoista
  4. Upeita makrokuvia! Ja ihan meni kylmät väristykset tuon oravan takia...
    Älä meitä kokonaan jätä, ethän vaan.
    Toivotan sinulle ihania päiviä ja iloista mieltä ja isot voimahalit, jos voimaa tarvitset!

    VastaaPoista
  5. Tulithan sinä.
    Nuo pisarakuvat itkivät sitä pikkuista oravaressua varmaankin.
    Sinulle iso hali!

    VastaaPoista
  6. Minäkin olen kaipaillut sinua..

    Ihania kuvia tuot taas meille..
    Surullinen tuo oravan tarina...
    toivottavasti hän toipuu..
    ihanaa kevään aj valon saapumista sinulle..

    VastaaPoista
  7. Kiva kun tulet edes välillä meitä moikkaamaan. Hyvää alkanutta vuotta sinullekin.

    VastaaPoista
  8. Kauniita kuvia. Oravaa käy sääliksi, mutta toivotaan, että kaikki on mennyt parhain päin.

    Mukava kun kävit postaamassa.

    VastaaPoista
  9. Olipas tämä postaus. Kauniita kuvia, mutta orava... hm..
    Kiva, kun jaksat käydä meitä moikkaamassa :)

    VastaaPoista
  10. Taas niin kauniita kuvia.
    Itku tuli oravan vuoksi.
    Nyt onneksi mennään jo kovaa vauhtia valoisampaa ja kesää kohti.
    Kaikkea hyvää elämääsi, niitä enkeleitäkin!

    VastaaPoista
  11. Enkeleitä sinulle ystäväiseni ja suuri halaus! Kiitos kauniista kuvistasi. Niin surullinen tarina oli oravasta ettei kyynelittä saattanut lukea, elämä on joskus todella julmaa.

    VastaaPoista
  12. Mukava kun ehdit kirjoittaa kuulumiset.
    Välillä on toki hyvä tehdä muutakin, mikä kulloinkin parhaalta maistuu.
    Aurinkoista kuun vaihdetta!

    VastaaPoista
  13. Kiva kun tulit kertomaan kuulumisia, vaikka surullinen onkin oravanpojan tarina. Niin joskus käy, ei sille mitään voi.
    Mutta niin kauniita, niin kauniita ovat kuvasi. Etenkin lopun kyynelkuvat.

    Minunkin kuvaamiseni on vähentynyt. Välillä tulee toisenlaisia tekemisen aikoja. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  14. upeita kuvia olet saanut :) toivotaan että pikku oravan kävi hyvin..Ihanaa kuvausviikkoa :)

    VastaaPoista
  15. Urhoollinen kurre, nyyh! Toivon että enkeli suojelee sitä pientäkin.
    Luin Joulunaikaan sen kirjan Enkeleitä hiuksissani ja nyt alennusmyynnistä minun oli pakko ostaa se. Nyt luen sitä kun on paha mieli..
    Ethän häviä kokonaan..minullakin on monta rautaa tulessa, joten postailen harvemmin, mutta käyn vierailuilla toisten blogeissa välillä.
    Hyvää kevättä Sinulle ja enkeleitä vartioimaan kulkuasi. ( halaus)

    VastaaPoista
  16. Ihan taas katsella kauniita kuviasi ja mietteitäsi, vaikka oravaa tulikin sääli.
    Jääkuvasi kyllä ilahduttavat ja mukavia kukkiakin olet löytänyt. Aurinkoista kevättä sinulle!

    VastaaPoista
  17. Ruattissa on ihan lait ettei saa ruveta hoitaan villejä haavoittuneita, pitää soittaa jonnekin..

    VastaaPoista
  18. Hanhikin kuvat aivan upeat. ÄÄä oravan tarina riisti sydäntä, voi kuinka surullista itkettää.

    VastaaPoista
  19. Iloitsen sinun kuulumisistasi ja samalla murhetun oravasi kohtalosta.
    Lumijään sulamista olet kuvannut upean taidokkaasti.
    Oma kuvaus-ja kirjoitusintoni on laannut myös, Käsityöt ovat tulleet minullekin enempi aikaa viemään. Joihinkin haastejuttuihin olen vielä kuvia koettanut lähettää.
    Mutta antaapa ajan kulua..

    VastaaPoista
  20. Sinulla on kauniita talvikuvia,kyllä talvi on myös kaunista,sen olen huomannut.
    Nyt on ollut kauniit aurinkoisia päiviä ja päivät alkaa pidentyä ja on valoisampia ja alkaa olla kevään tuntua ilmassa.

    VastaaPoista
  21. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Upeita kuvia taas! Niin, tekemistä piisaa, eikä aikaa jää paljoakaan tähän blogimaailmaan, näin se menee. Eikä tästä harrastuksesta saisikaan koitua pakkoa tai velvollisuutta.

    Voi tuota Kurre-parkaa. Aivan viisasta antaa olla luonnossa ja ruokkia vain. Meillä on pyörinyt pari vuotta arka ja komea kollikissa pihapiirissä. Vähitellen se on tullut niin kesyksi, että jo sisälläkin nukkunut. Se tuli tammikuun alussa taas eikä sen takapää pitänyt. Piti oikein auttaa portaasta sisälle. Mies sitä hyysäsi, mutta ei se halvausta poistanut. Aikuiset lapsemme patistivat viemään eläinlääkäriin. Noh` soitin sitten lääkärille ja selostin vaivan. Sanoi, että jos sydän peräistä, niin ei hyvä ennuste. Mutta jos jotain lihasperäistä, niin voisi antaa kortisoonia. Satuinpa saamaan 5mg kortisonia. Sitä sitten muutamana päivänä ja niin taas kolli kulkee ;)

    VastaaPoista
  22. Voi orava ressua:"( Olen vanha uusilukijasi ja tulin uusaamaan lukijuuteni tänne

    VastaaPoista
  23. Oravan tarina on surullinen, mutta ihania kuvia olet ottanut.
    Voi hyvin.

    VastaaPoista
  24. Surullista kun kurreen oli sattunut, mutta te teitte hänelle hienon teon kun annoitte ruokaa.
    Kauniita kuvia olet taas ottanut.

    VastaaPoista
  25. Ihania kuvia vaikka surullinen tuo oravan tarina. Jokainen ymmärtää jos et aina pysty kommentoimaan,sitä on liikkeellä täälläkin. Jaksamista ja kevään odotusta sinulle!

    VastaaPoista
  26. Peikolle tuli oravasta suru. Autot ovat aika armottomia, eivätkä ne edes syö mitä ne tappavat.

    VastaaPoista
  27. Aina joskus on elämässä epäonnea. Loukkaantunutta eläintä tulee aina sääli niillä kun ei ole sairaaloita tai lääkäreitä muuten kuin ihmisen kautta. Kuvasi jaksavat olla yhä kauniita täynnä tunnelmaa.

    VastaaPoista
  28. Kuvakierroksella on sekä iloa että surua, niin kuin ihmisen elämässäkin jaksottain. Toisinaan on pitkään tasaista, hyvää arkea.

    Tunteikkaista kuvistasi kiitokset.

    Toivon hyvää kevättalvea sinulle!

    Helmikuun aurinko paistaa täydeltä terältä. Lumikiteet säihkyvät kuin timantit.

    VastaaPoista
  29. Kiitos taas kaikille ja kyllä mä täällä vielä olen, vaikka harvakseltaan näitä postauksiani nykyään laitankin!
    Kiva huomata, että te olette siellä kuitenkin melkein kaikki!
    ja kurkin aina blogeihinne, vaikken aina kommentoikkaan!

    VastaaPoista