lauantai 2. huhtikuuta 2011

NELJÄS KANSIO, neljäs kuva

Sain haasteen Unelmalta
Ja haaste on: Neljännen kansion, neljäs kuva.
Mulla nyt sitten tuli myös vanha kuva, kun  ollaan myös skannattu vanhoja kuvia aina silloin, kun ehditään, ja nyt sitten sattui olemaankin aika vanha kuva, mutta laitan sen kuitenkin sitten, kun käsky kuului, että neljäs kansio ja neljäs kuva.
Tässä on äitini ja isäni silloin, kun keskimmäiseni kastettiin..ja tämä oli se kuva, mikä oli neljäs. Eli v.-83.
Mutta laitan silti tänne muitakin kuvia, mitkä jatkuivat siinä kansiossa.
Äitiä ja isäähän ei enää olekkaan  täällä mun  maailmassa, eli kuvista heitä vaan saan nähdä enää, ja joskus ne kuvien katselut tuovat muistoja mieleen, joskus hyvällä  mielellä, mutta joskus tulee vaan itkumielellä!
Isähän ei elänyt enää montaa vuotta tästä kuvasta.Hän kuoli keuhkosyöpään, minkä sai työpaikaltaan aspestista.

 Tässä sitten on  miehen vanhemmat silloin samana päivänä.
Mummu vielä elää 98v. mutta pappa on lähtenyt myös jo ajat sitten.

 Ja tässä tämä meiän rääpäle, oli syntyissään aikkas pieni kaksikiloinen, oli sitä outo pestäkkin, kun ei meinannut uskaltaa koskeakkaan, kun pelkäsi  satuttavansa.
Tässä jo onkin  isompi, kun kotiin saatiin hänet vasta kaksi ja puoli kilosena.
Mutta oli se meille onnen aikaa, vaikka mä pelkäsin koko puolen vuoden ajan jotain, jotain, että kuolee vaikka kätkytkuolemaan, tai jotain kuitenkin, en osannut nauttia kunnolla vauva ajasta, niinkuin olisi pitänyt.
Mutta se johtui niistä monista keskenmenoista, ja siksi en vaan uskonut tätä ihanuutta todeksi!
Mutta se vaan olikin sitten totta!!!!
Enkä ikinä sitä unohda!


 Kaikki vaatteet olivat hänelle aivan liian isoja!
 Mutta tässä kaveri jo onkin kasvanut ja onkin siellä sängyssä isojen kaveriensa kanssa!
Ja tässä, on saanut isänsä kanssa melkein isomman kalan , kuin itse onkaan!
Ihme iso kala ja ihme pikkunen lapsi, joka meille syntyi vielä kuitenkin!
Mutta voi tätä elämää, kun se tuo meidän eteen ihmeitä ja ne ihmeet kasvavat ja elämä tuo edelleen niitä ihmeitä lisää koko ajan meille, kiitos kaikista ihmeistä mun elämässäni!
Luoja on  niin ihmeellinen!

17 kommenttia:

  1. Voi kun hienoja kuvia, ihan ikimuistoisia. Kiitos kun sain nähdä heidät ja lukea tarinan.

    VastaaPoista
  2. Pienestä se on joskus ponnistettava maaliman polulle ihmisen taimenen. Ihana matka muistojesi mukana.

    VastaaPoista
  3. Kuvista tulevat muistot herkästi mieleen. Moni asia unohtuisi taka-alalle. Kun kuvia selailee ne loksahtavat sopivasti taas esiin.

    VastaaPoista
  4. Isovanhempien onni ja ylpeys oikein paistavat kuvasta.
    Niinhän se vanhoja kuvia katsellessa on, välillä naurattaa, välillä itkettää.
    Vaan kylläpä olikin vauva pikkuinen, vasta tuosta makuupussikuvasta sen oikein hahmottaa.

    VastaaPoista
  5. Voi miten ihana pikkuinen <3 Niin rakkaudella ja ihmetyksellä katsovat isovanhemmat pientä poikaa!

    VastaaPoista
  6. Jokainen ihminen on ihme. Kauniita muistoja sinulla.

    VastaaPoista
  7. Kyllä valokuvaus on hieno keksintö. Nytkin näin ihania hetkiä on taltioitu silmien eteen. Menin ihan liikutukseen tuosta suloisesta kaksikiloisesta..... tuli ihan kyynel silmään, mutta ilon kyynel.

    VastaaPoista
  8. Voi tuota pakahduttavaa onnen tunnetta, kun oman lapsen saa!

    Molemmat lapsemme olivat pieniä syntyessään. Tytär, kuopus hänkin 2,5kg. Luottavaisesti ja pelotta nuorena äitinä suhtautui asiaan.
    Ja niinpä ovat nyt terveitä ja lahjakkaita aikuisia tänään.

    VastaaPoista
  9. Kivat kuvat, vanhoja on aina kiva katella.

    VastaaPoista
  10. Kuvat, niihin liittyvinen muistoineen ja tunteineen palauttavat muistot mieleemme niin todellisina, niin aitoina.
    Pienellä kaverilla on komea kala.

    VastaaPoista
  11. Ihania kuvia ja muistoja vuosien takaa. Niitä on mukava muistella aika ajoin.

    VastaaPoista
  12. Sepä neljäs kuva synnytti ihan kuvaketjureaktion :)

    VastaaPoista
  13. Kauniita ja herttaisia kuvia sattui sinunkin neljänteen kansioosi.
    Nuo isovanhempien ilmeet ovat niin paljon kertovia.
    Kiitos, kun vastasit haasteeseen.

    VastaaPoista
  14. Ihanat kuvat, hyvät muistot.
    Vauvat ovat tosiaan kyllä sellaisia ihmeitä ettei paremmasta väliä!

    VastaaPoista
  15. Oon ihan hulluna vanhoihin valokuviin. Kylässäkin haluan aina selailla vanhoja albumeita, niissä on jotain kiehtovaa.

    Oli varmaan aika kokemus alkaa hoitaa noin pientä esikoista (omani oli lähes neljä ja puolikiloinen:)) Kaksoslikka painoi kotiin tultuamme 1900 grammaa, ja näytti lähinnä broilerilta, veli oli sentään kilon isompi. Ei niin pieniä yleensä kotiin päästetäkään, mutta kun likka oli terveeksi todettu, mulla kokemusta vauvoista ja kaksosveli pääsi kotiin, niin lääkäri teki päätöksen. Neuvolatäti taisi pelätä vastuuta enemmän kuin mie :D

    VastaaPoista
  16. Kuinka suloisia kuvia eri-ikäisistä läheisistäsi. Ja kaikkia yhdistää rakkaus kaikein pienintä kohtaan, josta kasvaa oikea mestarikalastaja.

    Paljon onnea elämääsi ja rakkaittesi elämään Lastu toivottaa

    VastaaPoista
  17. Kiitos teille kaikille niin lämpimistä kommenteistanne!

    VastaaPoista