BLOGIVUOSIA 4.

Viime sunnuntaina tuli täyteen 4 vuotta blogielämää!
Olisinkin unohtanut koko synttärini, ellei Liplatus olisi palauttanut mua maanpinnalle.
Allaolevalla kuvalla haluan teitä muistaa ja kiittää, kun olette jaksaneet mua jo niinkin kauan aikaa, kiitos siittä teille oikein paljon!
Kiitos teille myös niin monista ihanista  ja kivoista kommenteistanne.
Ne ovat tärkeitä ja osa tätä koko blogiani.
Ilman niitä, ei blogia olisi mielenkiintoista tehdäkkään.
Eli suuri kiitos teille jokaiselle!
Klikkaa kuvaa kaksi kertaa, niin saat sylillisen kukkia, hi!

MAKROTEX viikko 51.

 Merkistä lisää neliöitä klikkaamalla:
Makroviikolla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin LÄHELTÄ!
Tällä viikolla on ollut aiheena NELIÖ.

 Tässä mun neliöitäni, eka on yhdestä maalauksesta, ikkuna.

 Toinen on Pukkilan pieni asetti, ensin alapuolelta, sitten

 oikealta puolelta.

Ja sitten vielä yksi neliö, joka on pienen pieni korulipas.
Olen vähän myöhässä tässä haasteessa taas, mutta taisin silti ehtiä kuitenkin mukaan tällä kertaa, hi!

ALTA PALJASTUU KAUNISTA

  Klikkaa taas kuvia yks ja kask kertaa, niin näät vieläkin paremmin!

 Nyt on maaliskuun 23 päivä ja alkuviikolla kuvasin näin kurjan näköistä...
Oli ihmeellistä seittiä...vähän joka paikassa maassa.

 Kuolleita kuivuneita ja jo osaksi hävinneitä, maatuneitakin  lehtiä.
Vaikka nämäkin olivat jostain syystä kauniita, kun niitä tarpeeksi  läheltä katsoi.

Mutta pikkuhiljaa sieltä seitin alta alkoikin jotain puskea läpi!
Se oli ihmeellistä!

 Nyt siellä näkyy tällaisia,

 narsissien alkuja jo paljon!

 Ja muitakin ihmeellisiä sipuleita ja uusia alkuja!

 Nämä on mun maanpeittokasvejani.

 jotka jo niin kauniisti koristaakin maata.

 Ovat kuin punaisia pikkuisia ruusuja.

 En lakkaa näitä varmaan koskaan ihailemasta,

 juuri tässa vaiheessa

 kun ovat.

 Sillä vaikka ovat vasta juuri alkaneet kasvaa ja voimistua talven jälkeen,

 niin ovatkin jo, kuin olisivat ruusumerta,

 isoa ruusumerta kaikki.
Kauniin punaisia, varsinkin, kun näin läheltä katsoo, ja kun muut kasvit vielä jatkavat horrostaan.

 Siellä joukossa kasvaa mansikkakin...mansikanlehti...

 joka nyt jo vihreenä siellä mukana loistaa aurinkoa vasten.

 Tätä olikin sitten ihan pakko

 kuvata muutama ainaskin.

Ja kun illalla saunaan menin, niin mikäs siellä mua odottikin pukuhuoneessa, tämä ihanuus!
Nokkosperhonen ikkunalla.
Vein sille sokerinpalan, jonka kastelin vedellä. Koska perhosta en vielä malttanut ulos päästää,  yöllä vielä on tosi kylmä ja pakkastakin vielä. ei se pikkunen siellä vielä hengissä säilyisi.
Toivon, että mun sokerini pitää sen hengissä siihen asti, kunnes voin sen laskea ulos vapauteen.

METSÄN REUNALTA KUVATTUNA

Klikkaa taas , jos haluat nähdä suurempana, yhden ja kaksikin kertaa!

 Heiii, mikä se tuolla olikin, en edes huomannut, kuin kotona vasta!

No pikku, pikku hämis, niin pieni, etten mäkään olisi sitä pelännyt, jos nähnyt siellä kuvatessa olisin!Hi!

 Sitten TAAAAS näitä torvijäkäliä mä löysin.

 Tässäkin alimmat ihan selvästi huutaa ja anoo, että "auttakaa , auttakkaa" ja ojentaa käsiään!
----------------------------------------------------------------------------------------------
Heti kun lumikaan ei vielä ole sulanut kokonaan pois,niin ne

 jo nostavat päätään ja ovat todella virkeän näköisiäkin!

 Oikein poseeraavat mulle.

 Tämä oli sellanen pieni sammalmätäs, johon kiinnitin huomioni, kun oli niiiin nätti ja pieni ja niin sopusuhtainenkin vielä.
Kuin pieni vihreä  pallon puolikas!

 Sitten tää rahkasammal..

 Tää on kanssa mun lemppareitani!

 Lunta oli vielä monissa paikoissa vielä ja kerran meninkin pyllykyytiä mäkeä alas, missä näitä kuvasin, jalka luisti ja mä alas, alaspäin vaan...että fiiuuuuh!

 Mutta mulle oli sivuseikka, että miten mulle käy, pääasia, että kameralle ei käy mitenkään, hi!

 No, onneksi ei mullekkaan käynyt kurjasti, paitsi mitä nyt sitten vähän ja enemmän olin kuranen , hi!

 Olisin siellä vielä viihtynyt vaikka kuinka kauan, muttakun aurinko menikin jo pilveen vähän aikaa sitten jo,

Niin päätin sitten toistaa saman retken toiste, kun aurino paistelee, ja niitähän päiviä jo varmaan alkaakin riittää!
Hyvää viikkoa kaikille, ja toivotaan, etä aurinkoisia sellasia!

LUOVA LAUANTAI 105. haaste JUHLAT

Nyt ollaankin uudessa osoitteessa, eli nyt juhlitaan sitten täällä!
Laitan sitten tällaisen juhlintakuvan tälläkertaa.

Lisää juhla kuvia napista klikkaamalla!

Onnea uudelle blogille Luova Lauantai!

KIHIVAS haaste 10/2012: UNISET PUROT

Kihivas napista lisää unisia puroja:

Ja mun oli taas ihan pakko laittaa nyt ainaskin edes kaksi, kun vauhtiin pääsin, hi!

Sitten vielä pienen runonpätkän lisäksi laitan:

Lapsuuden onnelliset hetket,
puron vierellä vietetyt.
Aika putoaa kuivuneelle korrelle....
Nyt vain pieni uninen puro, jäljellä kaikesta...
Veden hiljainen solina...
Mutta tunne
niin sykähdyttävän hyvä!
Sillä vahvalla langalla ompelin
itseni siihen puroon.
 Aikaan onnelliseen!

LUOVA LAUANTAI. haaste 104. KANSI

Kun pääsin alkuun kirjan kansien teossa, niin olihan mun ihan pakko nyt laittaa tännekkin sitten kirjan KANSI.
Vaikka ainakin Uunalla jo olikin sama aihe, mutta eihän sen ole väliä, eihän?
Mutta tässä mun haastekuvani tälläkertaa:
Jokainen voikin  miettiä, mikä voisi tulla kirjan nimeksi kirjan kannen perusteella.

 Merkistä klikkaamalla lisää kansia.

KIRJAN KANNET: haasteeseen

Otan nyt osaa näillä kuvillani.
Ihan leikkimielellä lähdin kilpaan mukaan, koska tiedän täällä olevan oikein ammatti-ihmisiäkin tässä mukana.
Mutta tykkäsin tehä tätä, niin päätin mýös sitten ottaa osaa tähän kivaan haasteeseen, jonka UUna meille laittoi.
Käykääpä kurkkaamassa.

Tässä nyt sitten mun kirjankannet.
Jätän takakannen kuitenkin kirjoittamatta, koska halusin sen jättää kirjan kirjoittajille, ja varsinkin UUnalle, koska hän tämän olikin laittanut alulle ja lopettanutkin myös.

                                        Etukansi

                                         Takakansi

                                         Ja sitten näin vaikka koottuna.