Ja mun oli taas ihan pakko laittaa nyt ainaskin edes kaksi, kun vauhtiin pääsin, hi!
Lapsuuden onnelliset hetket,
puron vierellä vietetyt.
Aika putoaa kuivuneelle korrelle....
Nyt vain pieni uninen puro, jäljellä kaikesta...
Veden hiljainen solina...
Mutta tunne
niin sykähdyttävän hyvä!
Sillä vahvalla langalla ompelin
itseni siihen puroon.
Aikaan onnelliseen!
Heräsipä muistot ihanista lapsuuden keväistä. Kiitos!
VastaaPoistaSieltä joku kurkistaa, pajunoksien takaa. Hieno teos runoineen kaikkineen.
VastaaPoistaMahdottoman upeat kuvat, ja hieno runo: kiitos Harakka.<3
VastaaPoistaKaunis runo. Alin kuva on upea!
VastaaPoistaOnnellinen runo, onnellisen kuvan myötä. Katsojakin on onnellinen. Kun pian menen nukkumaan, otan unipurosi mukaani. Soi kuin laulu, suo kauniin unen kuin taulu.
VastaaPoistaHieno kuvankäsittely ja sopiva runo vielä tukee kuvia. Uni kuva sieltä jostain... puron hiljaisen solinan ajalta. Kaunista, kaunista Harakka.
VastaaPoistaKauniiden kuvien lisäksi kaunis runo. tuo sitä hyvää mieltä, iloa.
VastaaPoistaLapsuuden onnellisia muistoja. Ne kulkevat mukana koko elämän. Alin kuva on kuin haaveilevan heräävä kevät.
VastaaPoistaOi miten kaunis kaunis runo... "vahvalla langalla ompelin itseni puroon" Sykähdyttävää! Kauniiden kuvien saattelemana.
VastaaPoistaKiitos Harakka!
Kuvat ovat niin kauniita ja herkkiä. Sinusta on kehittynyt oikea runotar. Hyvää viikonloppua sinulle.
VastaaPoistaHienot kuvat, etenkin toinen maalauksellinen ja upea. Mutta runoilijana sinä olet nyt astunut yhden portaan ylemmäksi, ellet peräti kaksi samalla kertaa. Vaikuttava runo! Etenkin ihailen säkeitä "aika putoaa kuivuneelle korrelle..." ja "...vahvalla langalla ompelin itseni...".
VastaaPoistaNyt runoja lisää, kun on löytynyt se jokin.
Pienenä lapsena kaikki on niin suurta, purokin.
VastaaPoistaSuurta on lapselle virtaava vesi, sen tuomat leikin mahdollisuudet.
Kasvaessa suhteellisuus muuttuu, isona näkee pienempänä.
Tahi noin kuvittelen, oman kokemukseni pohjalta.
Lapsuuteni järvimaisemissa on yksi kivi, sitä kutsuimme lapsena isoksi kiveksi.
Nyt ilta-aurinkoa kohti kulkevana, pysähdyn kiven vierelle nähden sen pienuuden.
Kauniisti kirjoitat.
Noinhan se on, että menneisyydessä kudotut langat pitävät vahvana tämänkin päivän.
Hieron unihiekkaa silmistäni katsoessani kauniita kuviasi. Kesän nälkä kasvaa.
VastaaPoistaMukanasi, niin vahvoilla langoilla sidottuna, moneen puroon, veteen ja niemeen, ettei ikinä vois kuvitellakaan
VastaaPoistaIhania ovat haastevastauksesi., niin kuin sinäkin!
Kiitos teille kaikille rakkaille blogiystävilleni, kiitos, oikein ISO kiitos!
VastaaPoista