maanantai 4. helmikuuta 2013

EN OLLUTKAAN YKSIN

Tässä yhtenä päivänä oli niin kaunis auringonpaiste, että oli ihan pakko lähteä kipeällä nilkalla tohon meiän joelle kuvaamaan.
Ja niin kaunista siellä olikin, kun usva nousi vedestä ylöspäin kohti aurinkoa.
Siellä kuvailinkin aika kauan ja mietiskelinkin kaikkea, Ottoakin.  Mieleeni  tuli ne kerrat, kun siellä samassa paikassa sen kanssa useesti myös oltiin. Tuli sitä niin ikävä siellä!
Ja se oli jotain ihmeellistä, kun kotiin tulin ja kuvat koneelle laitoin, niin heti huomasin jotain tuttua!
Ja voi juku, siellähän Otto olikin ollut mun mukanani koko ajan!
Samanlainen karvakasa, kun tarkkaan katsotte, niin voitte tekin löytää yhtäläisyyksiä.
Laitan ensin Oton kuvat ja sitten lumisesta koirulista.
Kuvat saa taas isommaksi klikkaamalla yksi ja kaksi kertaa...


Siinä olivat Otosta otetut kuvat...
Ja sitten alapuolella....



  Otto katselee joelta nousevaa usvaa..jalat melkein irti maasta!
 Tässä lähikuva päästä, sivusta päin katsottuna.
 Tässä Otto taas takaapäin korvat höröllään
 Otolla oli aika pörröinen pää
Tässä näkyy pikkasen häntääkin, Otto ihailee istuen joen maisemaa.
Eikö vain olekkin yhtäläisyyksiä, kun katsotte kolmea ylimmäistä kuvaa Otosta v.2011 otettuja.

25 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia! Kyllä niitä yhtäläisyyksiäkin on.

    VastaaPoista
  2. Kyllä nuo kolme keskimmäistä kuvaa voisivat tosiaan olla Otosta.

    VastaaPoista
  3. Arvaan, että nyt on itkua väännetty, kun on niin ikävä, mutta siellähän Otto oli koko ajan sinun kanssasi. Hyvä että kotona huomasit. Otto on nyt niin puhdas, valkoinen ja kevyt. Säteilee valoa meille kaikille.
    Voi sinua herkkää kuvaajaa, halaus sinulle :-)

    VastaaPoista
  4. No tosiaan! Otto oli mukana! Ja on se koiran menettäminen sellainen juttu, jota muistaa. Ja kun näkee samanlaisen koiran, niin ikävä tulee. Vaikka olisi uusikin otettu! Sitten taas sitä ikävä...

    VastaaPoista
  5. Ottohan se siellä sinun kanssasi oli, kauniita maisemia ihailemassa :)

    VastaaPoista
  6. Hämmästyttävän paljon on Oton näköinen. Uskon, että Otto tuli tervehtimään sinua.
    Joskus tapahtuu sellaista, jolle ei löydy selitystä, mutta tarkoitus löytyy.

    VastaaPoista
  7. Kyllä on hienosti Otto muotoutunut luontoon, äkkiä jos katsoo, voisi kuvitella oton siinä olevan, ihanat kuvat ja rakkaat muistot!

    VastaaPoista
  8. Aivan ihanat kuvat! Yhdessä muistelitte hyviä aikoja.

    VastaaPoista
  9. Kyllä hahmot ihan Ottoa muistuttavat väriltään ja ulkomuodoltaan. Kaikkea kivaa voi löytää kun luontoa katselee, jopa Oton :)

    VastaaPoista
  10. Ihanat kuvat ja muistelut :) Oikein hyvää Runebergin päivää sinulle.

    VastaaPoista
  11. Aurinkoisina päivinä Otto tulee vastaisuudessakin tervehtimään sinua ja tuomaan iloa elämääsi!

    VastaaPoista
  12. Ottohan siellä kanssasi talvipäivää viettämässä.

    VastaaPoista
  13. Nuo usvakuvat ovat kauniita, ja kyllä, Ottohan se siinä.

    VastaaPoista
  14. No aivan totta. Oton kanssahan siellä kuvausmatkalla olette olleet. Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  15. Todellakin, et ollut yksin hän oli kanssasi lumisella retkellä!

    VastaaPoista
  16. Rakkaus herkistää aistit. Paljon on asioita joita voimme nähdä herkistyessämme, kokenut myös olen.
    Valossa ja puhtaassa luonnossa on Otto.

    VastaaPoista
  17. Hienoa että sait Oton mukaasi joelle / järvelle..;)))
    (vai oliko se kenties Oton haamu?)

    VastaaPoista
  18. Hienoja kuvia, ja mukavaa, että sait Otonkin mukaasi, kyllähän se aivan selvästi hän oli.

    S. Willberg

    VastaaPoista
  19. Otto varmaankin aatteli, jotta ei sitä emäntää parane yksin jäälle päästää ja lähti föli.
    Ihania auringonpaiste kuvia.
    Pirteää päivää!

    VastaaPoista
  20. Upeita talvikuvia. Kaverin kanssa on mukavaa. :-)

    VastaaPoista
  21. Kiitos kommenteistanne, niin ihanista!
    Kaverin kanssa on aina mukavampaa ja varsinkin Oton kanssa!Se oli kyllä niin ihana koiruli, ikävä sitä on aina vaan.
    Vaikka on tämä meidän uusikin koiruli ihana, mutta se ei silti ole Otto, sen nimi on Tico koiruli!
    Ja se onkin sitten taas ihan eri juttu, hi!

    VastaaPoista
  22. Ihania kuvia! Muistot elävät sydämessämme ja kannamme niitä mukanamme, mihin ikinä meemmekin.
    Otto oli sulonen koira mutta sitä on myös täämä uusi Tico koirulikin:=).

    VastaaPoista