Ja niin kaunista siellä olikin, kun usva nousi vedestä ylöspäin kohti aurinkoa.
Siellä kuvailinkin aika kauan ja mietiskelinkin kaikkea, Ottoakin. Mieleeni tuli ne kerrat, kun siellä samassa paikassa sen kanssa useesti myös oltiin. Tuli sitä niin ikävä siellä!
Ja se oli jotain ihmeellistä, kun kotiin tulin ja kuvat koneelle laitoin, niin heti huomasin jotain tuttua!
Ja voi juku, siellähän Otto olikin ollut mun mukanani koko ajan!
Samanlainen karvakasa, kun tarkkaan katsotte, niin voitte tekin löytää yhtäläisyyksiä.
Laitan ensin Oton kuvat ja sitten lumisesta koirulista.
Kuvat saa taas isommaksi klikkaamalla yksi ja kaksi kertaa...
Siinä olivat Otosta otetut kuvat...
Ja sitten alapuolella....
Otto katselee joelta nousevaa usvaa..jalat melkein irti maasta!
Tässä lähikuva päästä, sivusta päin katsottuna.
Tässä Otto taas takaapäin korvat höröllään
Tässä näkyy pikkasen häntääkin, Otto ihailee istuen joen maisemaa.
Eikö vain olekkin yhtäläisyyksiä, kun katsotte kolmea ylimmäistä kuvaa Otosta v.2011 otettuja.
Kivoja kuvia! Kyllä niitä yhtäläisyyksiäkin on.
VastaaPoistaKyllä nuo kolme keskimmäistä kuvaa voisivat tosiaan olla Otosta.
VastaaPoistaArvaan, että nyt on itkua väännetty, kun on niin ikävä, mutta siellähän Otto oli koko ajan sinun kanssasi. Hyvä että kotona huomasit. Otto on nyt niin puhdas, valkoinen ja kevyt. Säteilee valoa meille kaikille.
VastaaPoistaVoi sinua herkkää kuvaajaa, halaus sinulle :-)
No tosiaan! Otto oli mukana! Ja on se koiran menettäminen sellainen juttu, jota muistaa. Ja kun näkee samanlaisen koiran, niin ikävä tulee. Vaikka olisi uusikin otettu! Sitten taas sitä ikävä...
VastaaPoistaOttohan se siellä sinun kanssasi oli, kauniita maisemia ihailemassa :)
VastaaPoistaHämmästyttävän paljon on Oton näköinen. Uskon, että Otto tuli tervehtimään sinua.
VastaaPoistaJoskus tapahtuu sellaista, jolle ei löydy selitystä, mutta tarkoitus löytyy.
Kyllä on hienosti Otto muotoutunut luontoon, äkkiä jos katsoo, voisi kuvitella oton siinä olevan, ihanat kuvat ja rakkaat muistot!
VastaaPoistaAivan ihanat kuvat! Yhdessä muistelitte hyviä aikoja.
VastaaPoistaKyllä hahmot ihan Ottoa muistuttavat väriltään ja ulkomuodoltaan. Kaikkea kivaa voi löytää kun luontoa katselee, jopa Oton :)
VastaaPoistaIhanat kuvat ja muistelut :) Oikein hyvää Runebergin päivää sinulle.
VastaaPoistaIhan selvästi Otto :)
VastaaPoistaAurinkoisina päivinä Otto tulee vastaisuudessakin tervehtimään sinua ja tuomaan iloa elämääsi!
VastaaPoistaOttohan siellä kanssasi talvipäivää viettämässä.
VastaaPoistaNuo usvakuvat ovat kauniita, ja kyllä, Ottohan se siinä.
VastaaPoistaNo aivan totta. Oton kanssahan siellä kuvausmatkalla olette olleet. Ihanat kuvat!
VastaaPoistaTodellakin, et ollut yksin hän oli kanssasi lumisella retkellä!
VastaaPoistaRakkaus herkistää aistit. Paljon on asioita joita voimme nähdä herkistyessämme, kokenut myös olen.
VastaaPoistaValossa ja puhtaassa luonnossa on Otto.
Hienoa että sait Oton mukaasi joelle / järvelle..;)))
VastaaPoista(vai oliko se kenties Oton haamu?)
Voi sinua, tuohan hieno!
VastaaPoistaHienoja kuvia, ja mukavaa, että sait Otonkin mukaasi, kyllähän se aivan selvästi hän oli.
VastaaPoistaS. Willberg
Otto varmaankin aatteli, jotta ei sitä emäntää parane yksin jäälle päästää ja lähti föli.
VastaaPoistaIhania auringonpaiste kuvia.
Pirteää päivää!
Upeita talvikuvia. Kaverin kanssa on mukavaa. :-)
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne, niin ihanista!
VastaaPoistaKaverin kanssa on aina mukavampaa ja varsinkin Oton kanssa!Se oli kyllä niin ihana koiruli, ikävä sitä on aina vaan.
Vaikka on tämä meidän uusikin koiruli ihana, mutta se ei silti ole Otto, sen nimi on Tico koiruli!
Ja se onkin sitten taas ihan eri juttu, hi!
Ihania kuvia! Muistot elävät sydämessämme ja kannamme niitä mukanamme, mihin ikinä meemmekin.
VastaaPoistaOtto oli sulonen koira mutta sitä on myös täämä uusi Tico koirulikin:=).
Kiitos Rauni sulle!
VastaaPoista