maanantai 6. heinäkuuta 2009

ÄIDIN VIRSIKIRJA



06.07.-09


Itkua riitti taas yhdelle kertaa...


Menin vinttiä taaaas jälleen kerran siivoon.

Ja sinne jäin itkuineni, muistelemaan äitiäni, rakasta äitiäni!


Löysin sieltä jostain laatikoitten takaa pienen laatikon, ja mitä siellä olikaan, äidin kirjoituksia ja kirjoja.
Kortteja, äitienpäivänä äitille annettuja.

Aarteita mulle.


Sitten kirjojen joukosta löytyi äitille rakas virsikirja, mitä hän viime aikoina katseli ja luki paljon, kuin lohtua hakien.
Mä laitoin kirjan nenääni, ja vedin henkeeni tuoksua, ja vielä pikkasen tuntui siltä, että äidin kodin haju sieltä tuli nenääni, ja sieluuni asti se menikin!
Ja sitten se alkoi, se itku!
Itkin, itkin ja koitin etsiä äidin tuoksua lisää kirjasta.
Voi äiti, kun mulla on sua aina vaan niin ikävä!


Sitten itku loppui aikanaan, aloin katsella kirjaa tarkemmin, siellä oli kauniita sanoja, ja aloin laulaa virttä, mistä äiti tykkäsi. Sua kohti Herrani...
ja Päivä vain ja hetki kerrallansa...

Siellä mä hoilotin virttä ja itkin!

Onneksi olin siellä vintissä yksin.

Mutta sitten löysin sellasia äitienpäiväkortteja, kun mä olin ihan lapsena äitille tehnyt.
Oli sellasiakin, etten ollut osannut edes kirjoittaa vielä, koska isä oli kirjoittanut , että Äidille, t. marianne.
Olin kirjoittanut runonkin äitille oikein varmaan sydämestäni!

Laitan niitä tänne vielä toisella kertaa, niin tekin näette, millasia harakan varpaita olen kirjoittanut ja piirtänytkin.

Eli sinne vinttiin jäin laatikkoni kanssa ja äidin virsikirja kädessäni pitkäksi aikaa. Muistelin äitiä ja kaikkia tapahtumia äidin kanssa.

Löysin äidin kirjoituksenkin. . pahvinpalaseen kirjoitettuna.
Hän oli kirjoittanut sen virren sanat siihen, kun joskus juteltiin hänen kanssaan, että sen virren hän haluaa kuulla, kun nukkuu arkussa.
Sanoin hänelle, että toivon, että muistan sen virren sitten, kun sen aika tulee, mutta se aika tulikin aika pian sitten kuitenkin.

Olikohan hän vaan muuten kirjoittanut, kun tykkäsi siittä virrestä, vai mulle muistilapuksi?
Mutta joka tapauksessa se virsi laulettiin kirkossa äidille, kun hän nukkui arkussa...

Nyt taas alan vollottaan, eli pitää lopettaa tää postaus, ettei taas aamulla ole silmät turvoksissa!
Hyvää viikon alkua teille kaikille!











sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

KUKKAMAANI SARJA

Taas viikko meni, että huiiiiit vain!
KLIKKAA KUVIA
Nyt on pionikin täydessä kukassaan.
Jouduin sitä sitomaan, koska sen kukat painavat tosi paljon,
ja nyt kun satoi, niin painoa tuli vaan lisää.

Valkoinen lumikelloksi kutsumani kukkakin,
tuolla taaempana oikealla alkaa kukkimaan


Tässä kukkii neilikkani.

Ne on jostain syystä vähentyneet, vai onko talvi sitten vaan vienyt.

Sitten tällainen kukkakin kukkii täysillä.


Otin lähikuviakin niistä.
Ite tykkään näistä paljon.
Sitten on alkanut keltainen kukkani myös kukkimaan.
Kurja, kun nimiä en muista koskaan.

Tässä siittäkin lähikuva vielä.

Kaunis kukka siinäkin on, eikö vaan.
Tässä mun pioni, kukkii nyt jo kokonaan.

Tykkään pionistani paljon, mutta se kukkii vaan niin pienen hetken.


Sitten vielä liljanikin on alkaneet kukkia jo kaikki.

Näistäkin olen aina tykännyt.
Nämä olen alkujaan saanut isältä.

Sitten nyt on alkanut kukkia tämä valkoinen lumikello.

Tästä kukasta tykkään tosi paljon,

olen ihan sen lumoissa niin kauan kun se kukkii.

Mutta kukinta on aika lyhyt, mikä on kurjaa.
Mutta kauneudellaan sitten kuitenkin voittaa paikan kukkamaassani.


















PITI EILEN JO KERTOA

Että nyt sitten lopulta saatiin keittiöön uusi matto.
Vaikka se tuskasta olikin, kun pitääkin aloittaa sellasella helteellä!
Eihän siittä mitään tullut, kuin ärräpäitä ja hikipisaroita!
Mutta nyt on sitten valmis, ainoastaan sellanen 20 cm puuttuu lattialistaa vielä.
Siihen tulee sellanen pyöreen muotonen, eikä sitä saatukaan.
Mutta löytyy sitä varmaan sitten, kun käydään muuallakin.
Ja täällä mä taas olen koneella, niinkuin varmaan huomaattekin.
Mulle tuli pakottava tarve käydä pikemmin koneella, ja nyt sitten olenkin ollut jo kohta ainakin 5 tuntia putkeen!
Enhän silti ole nettiriippuvainen, enhän?

lauantai 4. heinäkuuta 2009

MANSIKOITA, JIPPII

Nyt olen jo saanut maistella ahomansikoita, sillä niitä näkyy tulevan paljon!

Ah, niin hyviä ja mehukkaitakin.


Siellä niitä on ruohojen seassa, vaikka kuinka paljon.

Nami, nam...


Oikein iso ja muhkeakin!