NÄISSÄ MAISEMISSA

KLIKKAA KUVIA
Vietin aikaani tänään lapsuuteni rannassa.
Edellisen postaukseni kuva,
on hyvin näiltä main otettu, ehkä vähän enemmän pois rannasta.
Tää ranta on mulle niin rakas, lapsuuteni ranta.
Siellä on monet uinnit uitu ja luistelut talven jäällä.
Sieltä on monet linnunpesät löydetty, ja toisia lintuja hoivattukin.
Isä oli usein pitkän onkensa kanssa kalassa, toisella puolella kissa ja toisella puolella joku meistä lapsista jännäämässä, tuleeko isälle kalaa.
Mutta siellä pitikin olla hiljaa!
Siellä kuiskittin vain, ettei kalat karkaa, ja se siittä tekikin niin jännää, kun ei saanut puhua suurella äänellä.
Mutta me lapset osattiinkin olla hiljaa, sillä silloin vain sai isän mukana mennä.

Mulla oli kamera tietenkin tänään mukanani.

Aurinko paistoi kauniisti, ja oli aika lämminkin.
Muistelin menneitä aikoja täällä, löysin sen pienen ojankin, mikä kotirannassa kulki,
päättyen tähän jokeen.
Siellä ojanteella vietin niin monet lapsuuteni hetket,
ne olivat mulle niin rakkaita paikkoja, ojan pientareet.
Ja yleensäkkin luonto oli mulle jo lapsena rakasta.
Silloinkin jo nautein yksin kulkemisesta luonnossa, ja siellä ojanteella varsinkin.
Sieltä mä löysin niin monenlaista luontoon liittyvää asiaa.
Linnunpesiä, ja piisaminkin.
Olisipa silloin jo ollut mulla mun kamerani, niin kyllä olisikin kaikenlaisista eläimistä mulla teille kuvia näyttää.
Mutta tälläkertaa

Otin kuvia erilaisista syksyn värjämistä lehdistä.

Näin myös lintuja joella

siellä oli sorsia,

lokkeja

naakkoja, kaikki hyvässä sovussa samalla pienellä saarella.

Mutta nää syksyn lehdet vei mun huomioni tällä kertaa.

Olivat mun mielestä niin tosi kauniita.

Paitsi, että otinhan mä niistä linnuistakin kuvia, mutta eivät oikein onnistuneet

Olivat senverran kaukana, ja jalkaa en ottanut mukaani.

Mutta laitan kuitenkin niitä vielä joskus myöhemmin,
mitä sain niistä otettua hyvempiä.

Mutta eikö Luonnon värit olekin todella kauniita?

Mun mielestäni ovat, ei kauniimpaa enää olekkaan!