Muistatkos oliko tuo sama kivi jo sillon paikallaan kun pienenä katselit tuota puroa? Se näyttää ihan siltä että se haluaisi jo nousta kylmästä vedestä ja odottaa että joku vaan toisi sille pyyhkeen.
Purot olivat lapsuuden mielipaikkoja, niitä ihailimme, niihin laitoimme kaarnaveneitä uimaan ja vesimyllyjä pyörimään. Virtasi vei minut omaan lapsuuteeni. Pieni ja voimakas, hieno on virtasi, hyvin virtaa nykyaikaan asti.
Kosken rannalla kasvaneena minulla on säilynyt viehtymys virtaavaan veteen. Pelonsekainen kyllä, mutta hurmaava. Veden solina rauhoittaa, ja vie ajatukset omille teilleen.
arleena: Se taitaa ollakkin kultaa, vaikka hopealta näyttää :-D Ansku: Se on muuten ihan totta! aimarii: Niinhän se on, justiinsa ihan niin. Amalia: Kiitos kehuistasi. Isopeikko: Kyllä se taisi jo silloin siinä olla, pitäisköhän mun viedä sille pyyhe, ja kuivata se sieltä pois... tia: Siinä oot ihan oikeessa, vesi menee kuitenkin aina jostain kautta. Unis: Sitä me sielä tehtiin, ja ne kaarnalaivatkin ja purjeet niihin.Kiva, jos vei virtani omaan lapsuuden muistoihisi. Kiitos sulle. SusuPetal: Sitä se oli, kun vieläkin iloisesti ja pippurisesti virtaa! Zilga: Niin, on hiottu sekin kivi hyväksi, jo monet, monet vuodet.
Ruiskaunokki: Kiitos kuvakehustasi, ja varmasti siittä johtuu munkin viehätys veteen, kun veden äärellä lapsuuteni sain kasvaa. Veden solinaa on rauhoittavaa kuunnella.
Meripilvi: Niin, ja siinä olikin pienen tytön ja naapurin pojan kaarnaveneet kilpasilla monestikkin! Oh-show-tah hoi-ne-ne: Voi, kiitos sulle oikein paljon. Marja-Leena: Eikö olekkin aikamoinen murikka!
KLIKKAA KUVAA
Tätä virtaa on mukava katsella ja muistella, virtaa lapsuuden leikkipaikoille.
VastaaPoistaPieni ja voimakas!
VastaaPoistaKaanon:
VastaaPoistaIhan niin hienosti sanoit sen, kuin ajattelinkin, kiitos!
lepis:
Sitä justiinsa se on!
Virta kuin hopeavettä.
VastaaPoistaPienissa puroissa lorkkiminen, oli niin hauskaa lapsena. Ja vieläkin, keväällä, iskee hinku auttaa vettä uomiinsa ;)
VastaaPoistaAina ei esteetkään pysty pysäyttämään virtaa - ne kierretään tai ylitetään.
VastaaPoistaKaunis kuva. Olet hienosti saanut vangittua liikkeen.
VastaaPoistaMuistatkos oliko tuo sama kivi jo sillon paikallaan kun pienenä katselit tuota puroa? Se näyttää ihan siltä että se haluaisi jo nousta kylmästä vedestä ja odottaa että joku vaan toisi sille pyyhkeen.
VastaaPoistaVeden virtausta on aina kiva katsella ja se ei esteistä välitä vaan kiertää ne tai ylittää.
VastaaPoistaPurot olivat lapsuuden mielipaikkoja, niitä ihailimme, niihin laitoimme kaarnaveneitä uimaan ja vesimyllyjä pyörimään. Virtasi vei minut omaan lapsuuteeni.
VastaaPoistaPieni ja voimakas, hieno on virtasi, hyvin virtaa nykyaikaan asti.
Pieni ja pippurinen!
VastaaPoistaSiinäpä virta hivelee säyseästi kiven pintaa.
VastaaPoistaKaunis ja koskettava on kuvasi! :)
VastaaPoistaKosken rannalla kasvaneena minulla on säilynyt viehtymys virtaavaan veteen. Pelonsekainen kyllä, mutta hurmaava. Veden solina rauhoittaa, ja vie ajatukset omille teilleen.
arleena:
VastaaPoistaSe taitaa ollakkin kultaa, vaikka hopealta näyttää :-D
Ansku:
Se on muuten ihan totta!
aimarii:
Niinhän se on, justiinsa ihan niin.
Amalia:
Kiitos kehuistasi.
Isopeikko:
Kyllä se taisi jo silloin siinä olla, pitäisköhän mun viedä sille pyyhe, ja kuivata se sieltä pois...
tia:
Siinä oot ihan oikeessa, vesi menee kuitenkin aina jostain kautta.
Unis:
Sitä me sielä tehtiin, ja ne kaarnalaivatkin ja purjeet niihin.Kiva, jos vei virtani omaan lapsuuden muistoihisi.
Kiitos sulle.
SusuPetal:
Sitä se oli, kun vieläkin iloisesti ja pippurisesti virtaa!
Zilga:
Niin, on hiottu sekin kivi hyväksi, jo monet, monet vuodet.
Ruiskaunokki:
VastaaPoistaKiitos kuvakehustasi, ja varmasti siittä johtuu munkin viehätys veteen, kun veden äärellä lapsuuteni sain kasvaa.
Veden solinaa on rauhoittavaa kuunnella.
Suloinen lapsuuden virta, tuohon on helppo kuvitella pienen pojan tai tytön padot ja kaarnaveneet!
VastaaPoistaOmaperäinen, kaunis versio.
VastaaPoistaMikä murikka virran tielllä
VastaaPoistaMeripilvi:
VastaaPoistaNiin, ja siinä olikin pienen tytön ja naapurin pojan kaarnaveneet kilpasilla monestikkin!
Oh-show-tah hoi-ne-ne:
Voi, kiitos sulle oikein paljon.
Marja-Leena:
Eikö olekkin aikamoinen murikka!