Nämä kuitenkin vielä kukkivat, orvokit, mun rappujeni edessä.
Mutta nämä
kauniit punaiset apilankukat, kukkapurkissani.
Mutta kuitenkin ulkona kukkamaallani,
kukkivat vielä pari päivää sitten,
mutta nyt ovat jo kuolleet, pakkanen vei ne toissayönä.
Mutta tämä,
Sinnikäs kukka, vielä kaunistaa kukkamaatani.
Vaikka itkeekin koko sydämestään, niinkuin mekin kaikki täällä!
Ulkoa on kaikki kukat pakkasherra kerännyt mukaansa, mutta sisäkukkien ihailu jatkuu (kenellä niitä on) ;)
VastaaPoistaMinulla on hyvin vähän sisäkukkia, kissat pitävät huolta siitä, ettei ne pysy hengissä. ;(
Nyt muistellaan menneen kesän kukkaloistoa ja odotellaan uutta kesää.
VastaaPoistaItsekin kuvasin noita huurteen peittämiä kukkia.
VastaaPoistaElämä jatkuu ja ensi kesänä maasta nousevat taas uudet kukkaset meitä ilahduttamaan.
Syksyllä luonto valmistautuu jo uutta kevättä varten. Uusi elämä uinuu juurina, versoina, siemeninä... Mikään ei oikeasti kuole, elämä jatkuu jossain muodossa. Lepoa tarvitsee luontokin välillä.
VastaaPoistaKauniisti vielä kukkamaasi kukoistaa ennen kuin se jättää tämän kesän. Viimeinen kukka itkee koko sydämellään. Yöpakkasia on täälläkin ollut. Aurinkoisia ja raikkaita syyspäiviä ollaan vietetty.
VastaaPoistaA-i-v-a-n Upea toi viimeinen kuva!! Miten oletkin hoksannut sen.
VastaaPoistaAivan upea tuo viimeinen kuva!!! Sinulla on sitten silmää kuvata :) Orvokit ovat aika sitkeitä kukkijoita...
VastaaPoistaOi minustakin tuo viimeinen kuva on valloittavan kaunis...
VastaaPoistakauniita olivat toisetkin...
Ihana kukka!!!!!!!
VastaaPoistaZilga:
VastaaPoistaNiin, kyllä senverran on ollut pakkasta jo yöllä, että suurin osa kukista on jo kuollut.
Mulla toi syysasteri vielä on hengissä.
Unelma:
Sanoppa muuta, pian on taas kevät ja saadaan odottaa, mitä mullan alta paljastuu!
Pehmyt piirto:
Se on totta, pian tulee tas kevät.
Irma:
Tota puhut, ja keväällä nousevat taas mullan alta meidän iloksemme.
Sisko:
Kaunista on täälläkin ollut, nyt paistaa aurinko, mutta välillä aina sataakin.
Amalia:
Kiitos, hoksasin sen, kun vartavasten menin kuvaamaan sitä kukkapuskaa, se on se puska, kun joskus äidiltä toin pienen juuren, ja kasvoikin sitten aika isoksi. Mutta luulin keväällä, että oli talvi vienyt, mutta kuitenkin alkoi kasvaa.
Mari:
kiitos Mari sulle.
hanne:
Kiitos Hanne.
Johanna:
Kiitos Johanna!
Kukatkin itkevät kanssanne. Kyyneliä täynnä oli koko edellinen kaunis kuvasarja. Vasta nyt pääsin taas täällä blogistaniassa käymään.
VastaaPoistaVoimia teille!
Kaunista, joo, vielä muistan ;)
VastaaPoistaKauniita kesänkukkijoita ihailemme ja muistamme kesää ja menneitä. Kuljemme eteenpäin taas kohti uutta kesää.
VastaaPoistaUuna.
VastaaPoistakiitos sulle.
Hannele:
Kiitos.
arleena:
Niin, pianhan se taas on täällä meidän ilonamme.
Kaunis koskettava tuo viimeinen kuvasi.
VastaaPoistatia:
VastaaPoistaKiitos sulle.
Peikoltakin kehuja kuvista. Muuhun se ei osaa sanoa mitään.
VastaaPoistaisopeikko:
VastaaPoistaKiitos peikko kehuistasi, eikä sun muuta tarvi sanokkaan, tiedän kyllä, mitä ajattelet.
Kiitos!