Haaste sana on..MIHIN VIE.. ja haaste kuva on tässä alapuolella.
Tässä on mun haastekuvani.
Klikkaa suuremmaksi.
Keiju ihmeissään odottaa.
koska mennä saa.
Kuuluu kuiskaus vieno
Tule keiju pieni, nyt tulla saat!
Polkua pitkin kulje,
seuraa lamppuja kadun.
Siellä kohtaat meren,
kauniin tähtien meren!
Astu rohkeasti sisään.
Siellä sua jo odotetaan,
meri ja tähdet taivaan!
Siellä olla saat,
timantti, meressä.
kukkana maassa,
kukkana, tähtenä, taivaan!
Onpa herkistävä runo ja keijulla valonpolku päämääräänsä.
VastaaPoistaTämäpä on kaunis! Ja varmasti keiju tuota polkua iloissaan kesää kohti lähtee kulkemaan!
VastaaPoistaMiten minulle jäi tunne, että tämä runo olikin surullinen... Joka tapauksessa jälleen kerran ihastuttava kuva ja idea.
VastaaPoistaKaunis runo ja hienon kuvan olet tehnnyt.
VastaaPoistaKeijulla ovi avoinna kauniiseen valon valaisemaan polkuun.
VastaaPoistaIhana Harakka, sinä näet keijuja ympärilläsi. Valoa kohti mennään.
VastaaPoistaKiitos ihanainen Harakka satuhetkestä.
Kaunis keijuruno ja siihen sopivan kuva, tähtien meri!
VastaaPoistaNyt juuri kimaltaa tuhat timanttia hangella, kun aurinko vihdoin alkoi paistaa.
VastaaPoistaNiin kaunis ovi ja viehkeä keiju sen takana. Jännitti, mihin ovi oikein vie, kun kynttilät ja tähden takana loistavat.
Minulle kävi vähän kuin TeeTeelle, että vaikka keiju jatkaa monena ja kauniina, niin silti tuli ikävä juuri tätä keijua, juuri sellaisena, kuin hän on tässä. Mutta portista on kuljettava keijujenkin :-)
Kaunis ja herkistävä vastaus haasteeseen!
Kaunis valoisa polku valoon varmasti vie. Valoa minäkin siellä kolossa näin.
VastaaPoistaIhana keiju valon viejänä..
VastaaPoistatodella kaunis, herttainen kuva..
Hieno vastaus haasteeseen..
vastavierailulla (: onpas ihanan erikoinen kuva, ja tuossa kun nuita muitakin kuvia kattelin, niin ei voi muuta todeta kuin: nättiä ja taiteellista...
VastaaPoistaKuva ja runo johdattavat maailmaan, missä tähdet, meri, kukkaset ja keiju minua tervehtivät.
VastaaPoistaValoa tulvii elämääni nyt :)
TODELLA KAUNIS SEKÄ KUVA ETTÄ TEKSTIKIN ;)
VastaaPoistaNiinpä, tässä oli lemepyttä ja hiukan hakeuttakin. Mihin vie lopulta keijujenkin tie, ehkäpä juuri tähtiportista sisälle :)Hienosti on kuvakin käsitelty.
VastaaPoistaAnteeksi lukihäiriöni, tarkoitin tietysti lempeyttä ja haikeutta ... :)
VastaaPoistaSiellä taitaa palaa aimo roihu. Melkein pelotti.
VastaaPoistaMinulle tuli tunne, että keiju tietää, ettei palaa takaisin, kun on lähtenut portista toiseen ulottuvuuteen.
VastaaPoistaKuva on kuin kaunis satukirjan kansi.
Samoissa mietteissä aimariin kanssa. Kaunis runo, mutta haikea. Paluuta entiseen ei ole, kun tuosta portista astuu.
VastaaPoistaKiitos kaikille teille ihanille blogisiskoilleni!
VastaaPoistaTe olette nähneet tässä kuvassa monia asioita.
Mutta mä halusin kuitenkin tuoda esiin, että keiju menee sinne tervetulleena, ja siellä näkyikin sitä, mitä luvattiin.
Tähtiä näkyy siellä yläpuolella, ja siellä sitten on myös ne kaiki.
Keijua vaan vähän ujostuttaa mennä sisään, koska hän jää sinne myös. Se on keijujen maailma..niin aattelin tässä.
Vaikka se olikin vähän pelottava, mutta sen takana ei enää tarvi pelätä!
Hieno runo ja hieno valopolku keijulle satujen maahan.
VastaaPoistatuulento:
VastaaPoistaKiitos sulle kehuistasi, ja polku johtaakin sinne kauniiseen tähtienmaahan!