Haastesana oli MUISTOMERKKI
Mä laitoin tämän kotipaikkakunnallani olevan Koppakauppias patsaan.
Se on osoitus kunnan käsityöperinteestä.
Tällä paikalla ennen tehtiinkin koppia.
Mun lapsuuskotini oli siinä naapurissa.
Kampojakin tehtiin monessa kodissa. Oma mummuni ja pappakin niitä tekivät, luusta ja puusta.
Sittemmin nyt kopat ja kammat ovat muuttuneet laukuiksi.
Täällä onkin Laukkutila Ihanamäki mistä voi ostaa melkein mitä vaan laukkuihin liitttyvää. Katso osoitteesta lisää. ( nimestä)
Meidän pitäjä onkin tunnettu laukuistaan jo kauan.
Se on osoitus kunnan käsityöperinteestä.
Tällä paikalla ennen tehtiinkin koppia.
Mun lapsuuskotini oli siinä naapurissa.
Kampojakin tehtiin monessa kodissa. Oma mummuni ja pappakin niitä tekivät, luusta ja puusta.
Sittemmin nyt kopat ja kammat ovat muuttuneet laukuiksi.
Täällä onkin Laukkutila Ihanamäki mistä voi ostaa melkein mitä vaan laukkuihin liitttyvää. Katso osoitteesta lisää. ( nimestä)
Meidän pitäjä onkin tunnettu laukuistaan jo kauan.
Hieno kunnioitus käsityölle! Kaikki piti ennen tehdä itse ja ihmiset olivat tosi taitavia.
VastaaPoistaHieno vastaus haasteeseen!
Lumimies! :)
VastaaPoistaKäsistään kätevä ei joudu koskaan pulaan. Materiaalit ovat käden ulottuvilla. Miten kauniita ja käytännöllisiä ovatkaan lopputulokset. Esineissä on mukana taito ja tunne.
VastaaPoistaOlen tainnut joskus kulkea ohi, mutta nyt vasta kuulin historiikin! Sivistävä tämä haaste ;) Kiitos sulle!
VastaaPoistaUunas,TeeTee,Lastu, miiwi:
VastaaPoistaKiitos teille kommenteistanne.
Ja täällä pitäjässä on toi käsityötaito ollut hanskassa.
Täällä yhteen aikaan melkein jokaisessa pirtissä tehtiin kasseja ja laukkuja.
Niin myös mun kotonani.
Äitille se oli päätyö, ja isälle sivutyö, kun ensin päivät oli tehtaalla sähkömiehenä.
Vielä uudella kodillammekin tekivät laukkuja pitkään, ja minäkin siinä sivussa jouduin tekemään aina kaikenlaista.
Muistan aina, kun se oli sitten niiiin pitkästyttävää hommaa, kun isä leikkas kantteja, eli laukkuihin sellasia, mistä kantattiin sivut, ym.
Ja mä jouduin pitämään merkkiä toisessa päässä, kun isä leikkasi, että tuli suoria!
Ja se tietenkin oli mulle nuorelle tytölle ihan liikaa...voi kurjuus, nyt kun olisin saanut uudelleen kaikki tehä, niin mielelläni olisin heitä auttanut ja paljon , paljon enemmän!
Mutta joskus me kaikki ollaan oltu nuoria ja joskus tyhmiäkin!
Ja kyllä äiti osasi vaikka minkälaisen laukun tehäkkin, hän olikin hyvä käsistään,tekihän meille vaatteetkin niin kauan kun vaan huolittiin.
Ja isä myös oli käsistään hyvä, teki meille kaikki joululahjat, nukenvaunuista juniin ja autoihin asti, ja olikin hienoja.
Ja myös ne laukut valmisti loppuun asti, mitkä äiti neuloi.
Kiitos teille!