sunnuntai 30. syyskuuta 2012
KIHIVAS haaste 35.
Merkistä klikkaamalla muidenkin haastekuvia.
Aino antoi tällä kertaa kaksi kuvaa, joita sitten sai käyttää miten haluaa.
Mulla tulikin heti mieleeni kuva, jonka piirsin nyt heinäkuussa, kun Otto kuoli.
Tuhka siroteltiin metsään, missä hän tykkäsi juoksennella.
Silloin piirsi kuvan siittä paikasta ja mielessäni liikkuvasta kuvasta.
Nyt lisäsinkin syksyn sienet sinne myös kasvamaan Oton kaveriksi.
Laitan runonkin, vaikka onkin vähän surullinen.
Aurinko siirtää puun varjoja
Yön suurelle vuoteelle
Musta orvokki kädelläni
nukkuu ihmettelevä sieluni
Havahdun öitteni unesta
käärin siipeni särkyneet
Kaipaus jää mieleeni
yön raskaissa pisaroissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Otto näyttääkin oikein ilahtuneelta sienistä ja etenkin siitä, että muistelet häntä.
VastaaPoistaParhaat runot syntyvät silloin, kun on ikävä, kun jotain dramaattista on tapahtunut, niin se vain on. Harvoin osaamme onnesta runoa kirjoittaa.
Tämä on surullisenkaunis runo, mutta hieno myös runona, sanallisena tuotoksena. Pidän kovasti.
Tunteikas ja tunnelmaan hienosti nivoutuva runo. Kuva kertoo kauniisti Oton nukkumapaikan. Kihivashaasteenakin aivan ihana :)
VastaaPoistaKaunis runo ja kuva ikävästä.
VastaaPoistaHieno teos ja runo. Ystävä ei unohdu!
VastaaPoistaSiinähän ne ovat, vahdissa ja vartioimassa, että Otto saa levätä rauhassa! Ihana kuva!
VastaaPoistaTuo piirustuksesi on niin kaunis, olet taitava.
VastaaPoistaTuolla on Oton hyvä olla.
Upea kuva ja taideteos sekä runo, ystäväsi Oton muistolle!<333
VastaaPoistaKiitos näistä, Harakka!<3
Otto on nii onnellinen metsässään, siellä on hyvä kirmailla. Upean kuvan jarunon teit ystävän muistoksi.
VastaaPoistaJoko pian julkaiset runojasi? Todella hieno on kuvakin, mutta runo on ihan...
VastaaPoistaKaunis kuva ja runossa on niin paljon kaipausta, mutta unen mukana se hiipuu lohdulliseksi.
VastaaPoistaKiitos taas teille kaikille ihanille!
VastaaPoistaOttoa on ihan hirveä ikävä välillä! Näen uniakin hänestä monta kertaa..Mutta hyviä unia kuitenkin!
Ja Kaanon, olisi kyllä hienoa joskus saada irti itsestään ja tehdä se yksi runo-kuvakirja.
Hienosti keksit tästä aiheesta taidetta... itse olen vielä aivan ulalla.
VastaaPoistaKiitos Ritva sulle.
VastaaPoista