sunnuntai 30. syyskuuta 2012

KIHIVAS haaste 35.


 Merkistä klikkaamalla muidenkin haastekuvia.
Aino antoi tällä kertaa kaksi kuvaa, joita sitten sai käyttää miten haluaa.


Mulla tulikin heti mieleeni kuva, jonka piirsin nyt heinäkuussa, kun Otto kuoli.
Tuhka siroteltiin metsään, missä hän tykkäsi juoksennella.
Silloin piirsi kuvan siittä paikasta ja mielessäni liikkuvasta kuvasta.
Nyt lisäsinkin syksyn sienet sinne myös kasvamaan Oton kaveriksi.
Laitan runonkin, vaikka onkin vähän surullinen.

Aurinko siirtää puun varjoja
Yön suurelle vuoteelle

Musta orvokki kädelläni
nukkuu ihmettelevä sieluni

Havahdun öitteni unesta
käärin siipeni särkyneet

Kaipaus jää mieleeni
yön raskaissa pisaroissa.

13 kommenttia:

  1. Otto näyttääkin oikein ilahtuneelta sienistä ja etenkin siitä, että muistelet häntä.

    Parhaat runot syntyvät silloin, kun on ikävä, kun jotain dramaattista on tapahtunut, niin se vain on. Harvoin osaamme onnesta runoa kirjoittaa.

    Tämä on surullisenkaunis runo, mutta hieno myös runona, sanallisena tuotoksena. Pidän kovasti.

    VastaaPoista
  2. Tunteikas ja tunnelmaan hienosti nivoutuva runo. Kuva kertoo kauniisti Oton nukkumapaikan. Kihivashaasteenakin aivan ihana :)

    VastaaPoista
  3. Kaunis runo ja kuva ikävästä.

    VastaaPoista
  4. Hieno teos ja runo. Ystävä ei unohdu!

    VastaaPoista
  5. Siinähän ne ovat, vahdissa ja vartioimassa, että Otto saa levätä rauhassa! Ihana kuva!

    VastaaPoista
  6. Tuo piirustuksesi on niin kaunis, olet taitava.

    Tuolla on Oton hyvä olla.

    VastaaPoista
  7. Upea kuva ja taideteos sekä runo, ystäväsi Oton muistolle!<333

    Kiitos näistä, Harakka!<3

    VastaaPoista
  8. Otto on nii onnellinen metsässään, siellä on hyvä kirmailla. Upean kuvan jarunon teit ystävän muistoksi.

    VastaaPoista
  9. Joko pian julkaiset runojasi? Todella hieno on kuvakin, mutta runo on ihan...

    VastaaPoista
  10. Kaunis kuva ja runossa on niin paljon kaipausta, mutta unen mukana se hiipuu lohdulliseksi.

    VastaaPoista
  11. Kiitos taas teille kaikille ihanille!
    Ottoa on ihan hirveä ikävä välillä! Näen uniakin hänestä monta kertaa..Mutta hyviä unia kuitenkin!

    Ja Kaanon, olisi kyllä hienoa joskus saada irti itsestään ja tehdä se yksi runo-kuvakirja.

    VastaaPoista
  12. Hienosti keksit tästä aiheesta taidetta... itse olen vielä aivan ulalla.

    VastaaPoista