ELÄMÄSSÄ MENTÄVÄ ETEENPÄIN

Ja koiraihmisiä kun olemme, niin meillähän on jo täällä kasvamassa uusi koiruli.
Vaikka sanoinkin, etten ikinä enää ota  koiraa, koska sitten tulee taas se suru, mutta mitä elämässä sitten voisikaan tehdä, jos niin aina ajattelisi. On ajateltava niitä kivoja hetkiä, kun saa olla sen koiran kanssa.
Niinkuin Oton kanssa olevat hetket jäävät muistiimme ainiaaksi, iloisina hetkinä.
Nauraakkin niitä saadaan monesti vielä, sen koiran tekemisiä. Mutta nyt esittelen tän meidän uuden koirulin, mikä nyt sitten kuuluu perheeseemme.
On kuulunut jo tämän kuun alusta.

Tällanen rääpäle se oli silloin, kun se haettiin.
On rodultaan Chihuahua -Papillon, eli aika pieni..pelätään koko ajan, että astutaan sen päälle, kun tuntuu siltä, että se on joka paikassa aina yhtäaikaa ja varmaan siellä, missä jotain pikkasenkin tapahtuu!

Nyt on jo vähän siittä kasvanut, ja onkin sitten sellanen vintiö!
Tämä  Chihuahua onkin vähän sellanen ärhäkkä luonne ja pomotteleekin joskus, uros kun on.
Muttakun tässä on sitä Papillonia vähäsen, niin lempeämpää luonnetta tulee sieltä sitten pikkasen.
Mutta kasvattaa pitää.....koko ajan vaan, kyllä se siittä oppii, kunhan vähän ikää tulee lisää.

Tässäkin kamerani hihnaa koittaa syödä ihan väkisin...taitaa tykätä kuvaamisesta, kun kameranryöstöä aikoo!

Ja entäs sitten tässä.... tietty on mun kanssani koneella ja sinne omat kirjaimensa tuppaa välillä paineleen... ja kaikki häviääääää...voihh..juku, Tico, ei ei eiiii!
Muttakun tykkää olla sylissä ja mä tietty tykkään pitää sitä sylissä, on se niin vauva vasta, on sitä pidettävä silloin kun haluaa tulla syliin ja muulloinkin.
Pieni koira otettiin senvuoksi, että mäkin pystyn sen lenkittään, ja täähän ei tarvikkaan 10 kilsan lenkkejä, riittää lyhyemmätkin.
Mutta on niiiin viluinen koira, ja kaikki kaupassa olevat vaatteet on vielä niiiiin suuria!
Olen kutonut sille yhden jos toisenkin vaate version, mutta kun se ollaan päälle puettu, niin hetken päästä jalat ovat kaulaaukossa ja pää hihassa ja välillä kaksikinjalkaa samassa aukossa, kippurassa ollaan sitä naurettu!
Mutta nyt siis tällasta täällä, koiranpennun opettamista sisäsiistiksi, ja muutakin oppia sille pikkuhiljaa.
Sanomalehtiä siellä ja täällä ja vauhdilla väillä ulos!
Ensi kuussa rokotukset ja senjälkeen opettamista toisiin koiriin, ja muutenkin suureen maailmaan!
On se kivaa taas välillä hoitaa vauva- koiraakin.
Mutta sitten olisikin oikein ruhtinaallista, jos vielä Ottokin saisi olla täällä hoitamassa sitä meiän kanssmme.
Siittä olisikin suuri apu ,  laittaisi sen välillä oikeaan kuosiin, hi!