Häihin lähto
Tässä siili änkee aidan alta grillin uumeniin.
Tässä on justiinsa syönyt melkein kokonaisen makkaran!
Meillähän on menty eilinen ja tää aamupäivä häitten järjestelyjen mukaan.
Siis poika on tehnyt bestmanin hommia. Ovat harjoitelleet kirkossa ja laittaneet paikkoja kuntoon.
Mun keskimmäinen poika oli sulhasen bestman, eli vähän hänelläkin sitten sulhasesta vastuuta.
Heillä olikin samanlaiset vaatteetkin puvun ja smokin välimuoto.
En nimeä muista, mutta kuului hattu ja keppikkin pukuun, ja liivit ym.
Otin kuvan, kun lähtivät sinne häihin. Siis poika ja hänen avopuolisonsa.
Jotenkin on niin kiva, että poika sai olla kaverinsa bestman, koska he ovat lapsesta asti olleet kavereita, ja lapsuutensa asuivat ihan lähellä toisiaan, eli toisella puolen tietä. Ystävyys on vaan
säilynyt heidän välillään, mikä on todella ihanaa.
Kaikki on mennyt ihan hyvin juhlajärjestelyissä, paitsi vähän
kiirekkin meinasi tulla, kun valokuvaaja ei ollut osannut tulla paikalle, eli joutuivat sitten sitäkin vielä neuvomaan ja ohjaamaan oikeeseen suuntaan.
Ruokaakin laitoin kuitenkin, ja kyllähän se kelpasi pojallekkin, vaikka pelkäsi koko ajan, että tahrii pukunsa, mitä ei missään nimessä saanut tapahtua, ennen vihkimistä.
Vaikka olihan häissä ruoka, mutta meni kuitenkin pitkä aika, ennenkuin pääsisivät syömään.
Saapas nähä, mihin aikaan heitä alkavat sieltä kotiin tulla, vai tulevatko vasta aamulla. Makuupussit kuitenkin ottivat mukaansa, kun menivät jonnekkin mökille viettämään jatkoja.
Kyllä noilla nuorilla on hienoo, ne jaksavat vielä mennä jonnekkin jatkoillekkin vielä, mä tulisin kyllä jo lujaa kotiin, suoraan sieltä häistä, ja sieltäkin heti kahvin jälkeen.
Paitsi siellä olikin joku orkesteri, eli oli tanssihäät, niin siellä tietenkin silloin ollaan kauemmin.
Meillä oli eilen ilalla mun sisko Marjukka, ja hänen miehensä.
Oltiin ulkona grillillä sateesta huolimatta, onneksi ei sada meiän grillille, kun on katto.
Ensin grillailtiin heidän ja meiän koko porukan kaa, eli tyttöni ja hänen sulhanen, ja sitten keskimmäinen poika ja ja hänen tyttökaverinsa kanssa.
Kahvitkin siinä jälkiruuaksi juotiin.
Ja mitä ihmeellistä muuta tapahtui, ,,. Siinä kun istuin, kuulin jonkinlaista kahinaa, mutten heti siihen kiinnittänyt huomiotani, mutta sitten taas, se sama kahina, ja siinä se olikin, siili!!
Pitkästä aikaa mä näin siilin, siittä on monta vuotta aikaa, kun olen siilin nähnyt!
Ja oli aika kesykin vielä, siinä se söi makkaraa , kun sille heitettiin, meni kuori sen selkäänkin, mutta kyllä sen toinen siili jossain vaiheessa sieltä sen syö pois.
Pitää alkaa viedä sille samaan paikkaan aina jotain ruokaa näin illalla, jos kävis sitten syömässä sen.
Ihanaa, meillä on siili!