Mulle tapahtui tänään!
Tänään ajattelin puhdistaa pienen lammikkoni, suihkulähteeni .
No, otin sieltä pois kaikki mitä siellä nyt olikin, ensin otin kivet pohjalta, ja sen jälkeen sen suihkulähteen.
Siihen asti ihan hyvin kaikki meni.
Mutta, sitten siellä pohjalla oli vielä pari sellasta laattaa, laitettiin sinne sen vuoksi, että suihkujuttu olisi sopivalla korkeudella.
No otin ne pois, ja sen jälkeen vielä kädellä koitin, että onko vielä kiviä pohjalla, ja sitten se tapahtui ., mun käteeni tulikin jotain muuta!!!!! Se oli sammakko!!! eli sammakon jalka !! huiiiii apuaaaaa!!! apua apuaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!
Ei kukaan, ei kukaan tiiä, kuinka paljon pelästyin, kun sen huomasin, meinasin tulla hulluksi, huusin, kirkuin, ja tein vaikka mitä, en puoliakaan muista, pelästyin niin paljon!!!
Naapurit varmaan ihmetteli, että mitä se muija siellä oikeein mesoo!
Mutta se oli ihan tosi kamalaa...
Sitä ei osaa edes kertoa, kuinka kamalalta se tuntui, se pelko!
Eikä sitä kukaan ymmärräkkään sellanen ihminen, kellä ei ole sellasta samanlaista pelkoo kaikkia noita sammakoita , käärmeitä , hämähäkkejä yms. kohtaan, se on kamalaa!
Mutta onneksi mies sitten tulikin kotiin, ja sai hoitaa kaikki jutut, eli viedä sammakko niin pitkälle kuin pippuri kasvaa!
Mutta kuitenkin sellaseen paikkaan, että sillä on kuitenkin hyvä olla!
En vihaa niitä, vaan pelkään jostain kumman syystä!
Pikkuhiljaa sitten rauhotuin, kun mies oli tullut kotiin,, ja oli siinä vieressä, niin uskalsin ottaa siittä sammakosta kuviakin.
Ja nyt kun katson niitä kuvia, niin on se vesi tosi likaiseksi tullut, kun viikko sitten vaihdoin sen veden, ja pesin kaikki.
Nyt laitin sinne pikkasen gloritee mukaan, jos pysyis pikkasen puhtaampana, ja pitäisi sammakot sieltä pois!
Kuvat ovat aika huonolaatusia, siittä pelostani johtuen, en katsonut mitään valotuksia, enkä muutakaan, vaan napsein muutaman äkkiä ja kaukaa!
Sulla onkin kova pelko pikkuotuksia kohtaan! Kuvasit todella raflaavasti. Ei niille peloille oikein voi muuta, kuin koettaa hissuksiin totutella.
VastaaPoistaOletko koskaan kuullut, että ennen vanhaan pantiin kaivoon sammakko? Siitä tiesi, että vesi on puhdasta ja hyvää, kun se pysyi elossa.
Usko Harakka tai älä, mutta minua hykerryttää vähän sisäänpäin tuo sinun kokemus :)))
VastaaPoistaYmmärrän, jos on pelko, on pelko ja se on kamalaa, mutta silti. Samakkohan ei purekaan.
Kyllä se koriitti pitää sammakot pois altaastasi. :)
Minäkin olisin huutanut. En sitä, että pelkäisin sammakoita, vaan että yhtäkkiä käsi osuu johonkin mistä ei tiedä mitä se on. Uh.
VastaaPoistaMinäkin pelästyisin. En ole tuollaista punertavaa nähnyt aikaisemmin. Hienoa, että sait kuvat muistoksi.
VastaaPoistaKyllä siinä olisi moni muukin huutanut jos käteen olisi tuollainen osunut, vaikka ei niitä pelkäisikään. Ei siitä pelosta varmaan koskaan eroon pääse, mutta näitä kuvia katselemalla varmaan hiukan auttaa. Minä inhoan käärmeitä ja tänä kesänä olen niistä ekaa kertaa kuvia ottanut, rantakäärmeet esittelinkin blogissani, mutta kyykäärmeen kuvia en. Hienoa, että laitoit tänne kuvat ja kerroit, minusta se on jo rohkeutta.
VastaaPoistaMinäkin muistan lapsuudesta tuon, että silloin vesi kaivossa on puhdasta, jos sammakko viihtyy siellä.
VastaaPoistaEn pelkää sammakkoa, mutta silloin kun olin meressä uimassa ja tulin rannalle, niin eräs rouva sanoi, että käärme ui ihan vierelläni. Näimme käärmeen siinä rannassa, kun se ui pää pystyssä. Vaikka näin, että se oli tarhakäärme, niin minua puistatti ja puistattaa vielä jälkeenpäinkin. Ajattelen etenkin sitä, että jos olisin koskenut sitä, tai se olisi koskenut jalkaani. Uhhhh! Enhän meressä olisi nähnyt, mikä käärme se on.
Nyt uin taas järvessä, enkä onneksi muistanut tuota käärmejuttua, onneksi.
Ethän sinäkään tiennyt, mikä käteesi osui. Se oli limainen ja ilkeän tuntuinen, kyllä siinä olisi puistattanut ketä vaan.
Voi Harakka, mitä olet kokenut. Erikoisen värinen sammakko, ehkä sammakkokin sai slaakin ja pelästyi huutoasi. Olen joskus syyspimeällä pihalla astunut vahingossa sammakon päälle ja siitä kyllä lähti paha parku. Pyysin kovasti anteeksi, en tiedä sainko.
VastaaPoistaEhkä ymmärrän, vaikka en pelkääkään sammakoita enkä käärmeitä, nehän pelkäävät enemmän minua.. Hienot kuvat.
VastaaPoistaMyötätuntoni, olisimpa tainnut minäkin vastaavassa tilanteessa päästää aimo parkaisun.
VastaaPoistaJäi vähä vaivaamaan sen sammakon kohtalo - etkö huomannut/muistanut suudella sitä, josko se olisi prissiksi muuttunut?
Hauska tarina...Herttaisen näköinen tuo sammakko ystäväsi..mistähän se on oikein tullut? Muistan kun lapsena etsimme sammakon kutuja ojista ja lasipurkilla keräilimme ...kasvatimme niitä kotona mutta ei koskeaan niin kauan, että niistä olisi tullut sammakoita...
VastaaPoistaEn ole nähnyt sammoa pitkään aikaan...enkä siiliä..ne kuuluivat lapsuuden maiseviin vahvasti...
aimarii:
VastaaPoistaOlen koittanut totutella näitten elukoiden kanssa, mutta aina on menyt syteen ja saveen.
Onko tosiaan näin, että sammako pysyi hengissä puhtaan veden takia?
Aivan uutta tietoa mulle, mutta kiitos tästä tiedosta.
Ehkä mun pitäisi tutustua tähän sammakkoonkin paremmin, mutta mistä mä sen rohkeuden kerään!?
Zilga:
Saat sä siellä nauraa mua, jos tykkäät, mutta en mä tätä valehtele, en varmaan.Mä vaan tuun ihan hysteeriseksi tommosista. Vähän niinkuin esim, ukkosestakin.
Mä tiiän senkin, ettei se sammakko mulle mitään pahaa tee, ei edes pure, mutta kun se jotenkin on niin käärmeenkin näköinen.
Mutta koitan totutella sammakoihin, ja muihinkin otuksiin, arvaa vaan, kuinka monta kertaa oon kokeillut rohkeuttani, mutta aina olen ollut tyhmä typerys, ja pelännyt liikaa!
Susupetal:
Se siinä varmaan sen pelon laittoikin, kun koskin siihen, ja siittä se huuto sitten lähti, vieläkin selkäpiitäni kihelmöi!
Arleena:
En mäkään ole tollasta nähnyt, vaan sellasia ruskeita vaan.
tia:
Kiitos sulle sanoistasi, tuli hyvä mieli, ymmärrät mua ja mun pelkooni.
Ja kyllä sä olit rohkea, kun uskalsit ottaa niistä kuvia, vaikka monella oli päät pystyssä, vähän hyökkäysasennossa!
uuna:
Niimpä, en tiennyt, mikä oli, sillähetkellä kun käteen osui, ja otin vielä tukevan otteenkin, kun kiviä kuvittelin sieltä ottavani.
Ja hui olkoon, jos olisitkin huomannut sillä hetkellä, kun uit, että käärme ui vierelläsi, ihan kamalaa, hui!!
Unelma:
Se oli kyllä vähän erikoisen värinen sammakko.
Varmaan pelästyit, kun sellasen rääkynän sammakko päästi. Meillä joskus oli sammakko mennyt alakertaan, ja mies sitä koitti ottaa ämpäriin kiinni, niin se huusi kuin pikkumukula olisi itkenyt täysillä, karmivaa ääntä tuli kyllä pienestä sammakosta!
Hannele:
Ei kaikki pelkää, en sitten tiedä, mistä mun pelkoni juontaa. Mutta en mäkään sammakkoa sitten pelkää, jos se on vaan tarpeeksi kaukana musta. Ja niinhän se sammakko mua varmaan pelkäsikin.
Rita:
Kiitos sulle, ja mitä sä sanoit, kamalaa, mulle täytyis kyllä paljon antaa rahaa, että, sammakkoa suutelisin, vaikka kuinka komee prinssi tulisi ratsullaan!!!
Hanne.
Tuossa mun kukkamaallani ne asustelee, kun on kosteaa, mutta tämä yksi oli löytänyt vieläkin paremman paikan.
Mäkin muistan lapsuudestani, että purkkiin laitettiin kutua ja nutipäitä, ja niitä sinne ruokittiin, mutta aina ne oli jonnekkin hävinneet sieltä purkista.
Mäkään en siiliä ole nähnyt pitkään aikaan, vaikka taitaa tossa meiän yhellä kukkamaalla asua isojen vuorenkilpien joukossa. Toivottavasti nääkisin sen vielä.
Hui kauheeta! Kirkunut olisin kyllä minäkin!
VastaaPoistaInhoon kaikkia tuommoisiaelukoita. Muistan lapsenaettä en heinäpellolla ollessa uskaltanut nukkua ruokatauolla ladossa, sillä siellä oli paljon käärmeitä ja sisiliskoja! IIK.
Yli viikkoon en ole ehtinyt/päässyt vierailemaan blogimaailmassa kiiruun ja netin tökkimisen takia. Sinulle sitä on taas sattunut, varmaan kiva tunne vetää sammakkoa jalasta! Voin kuvitella tilanteen, kun sen huomasit ;D ;D
VastaaPoistaAnna:
VastaaPoistaHui, en olisi kyllä mäkään uskaltanut, kauheeta, jos nukkuis, ja käärme tulisi, ja heräisi käärme mahan päällä!!!
Marjukka:
Teillä vaan kiiruut jatkuu, voi ei!
Arvaa vaan, huusinko!
Iiik, kyllä varmasti säikähditkin!
VastaaPoistaMinulla tökkii hämähäkit ja käärmeet, mutta sammakoista tykkään. Tosin olisin kyllä varmaan kanssa kiljahtanut jos sen noin äkkiseltään olisi käteensä saanut! Mutta kyllä se taisi säikähtää myös sinua!
Kyllä ihan varmaan olisin huutanut minäkin, kuvasit niin elävästi tapahtuman. Sammakoita en pelkää, mutta että sellainen sattuisi käsiini, hui!
VastaaPoistaOli se varmaan karmea kokemus. Vaikka sammakko on pieni, mutta pelästytti sinut suuresti. Minä olisin myös pelästynyt tuossa tilanteessa, ymmärrän sinun säikähdyksesi.
VastaaPoistajohanna:
VastaaPoistaVarmaan säikähtikin, meni ammeessa kuin tuli ja leimaus!
Kaanon:
En mäkään niitä muuten pelkää, mutta sitten pelkään, jos liian liki tulee, ja nyt tämä oli mua liian liki, hui!
Sisko:
Oli se kamala kokemus, kun yhtään en tajunnut, että käteeni sammakon saisin, eli kyllä kiljuin!
Huh, ymmärrän hyvin pelkosi. Kuka tahansa olisi säikähtänyt kun luulee vievänsä kätensä tyhjää allasta pitkin ja koskeekin jotain liukasta ja käärmemäistä. Toki tuo sammakko on kaunis noissa väreissään mutta en haluaisi silti sitä koskettaa.
VastaaPoistaSavisuti:
VastaaPoistaOlen IHAN SAMAA mieltä kanssasi!
Hei Harakka, kulkeuduin - luullakseni - ensi kertaa sivullesi Yealian ja värikollaasi-teeman avulla. Kun luin näitä hauskoja tarinoitasi, niin en voinut muuta kuin pysähtyä tähän sammakko-tarinaasi, sillä koin jotain samanlaista myös viime kesänä: Talven jälkeen ensi kertaa siistin pientä lintulammikkoani, joka oli täynnä sameaa likaista vettä ja syksyllä sinne sataneita puiden lehtiä. Kauhoin aikana lasten vanhalla leikkiämpärillä ja lasten muoviharavalla lehtiä ja likaista vettä, mutta kun aloin tulla ihan pohjalle, niin yht'äkkiä huomasin että lehtien mukana roikkui pikkuharavassa jotain muuta, joka samantien putosi takaisin. Älysin aika äkkiä, että sen täytyi olla sammakko, sillä olin nähnyt siellä sellaisen kerran aiempana kesänäkin pulpahtavan pohjaan pakoon, liikkuessani lähellä. Minä en niitä lainkaan pelkää, vaan yritän aina siirtää maantieltäkin ojaan autojen alto suojaan, jos näen. Niinpä nytkin, onneksi kun oli kumihanskat kädessä, panin käteni pohjalle ja varovasti "metsästin" otuksen käsiini pohjamudan ja lehtisotkun keskeltä ja heitin reunan yli pensaiden alle. Jatkoin sitten varovasti työtäni ja siirtelin pohjalla olevia kiviä sivuun, jotta saisin lopunkin puhdistettua, kunnes yht'äkkiä näin vielä kaksi sammakkoa niiden alla. Sama pelastusoperaatio ja reunan yli ja pensaan alle. Jatkoin työtäni, mutta vahingossa tönäisin sivuun siirtämiäni kiviä ja joku niistä vierähti alemmas. Kun olin sen nostanut takaisin pois ja ulos lammikosta ja sain lähes viimeiset märät lehdet pois, näin että siellä makasi vielä yksi sammakko aivan litteän näköisenä ja liikkumatta. Kauhistuin aivan ja ajattelin, että minäkö nyt sen tapoin kun kivi vierähti sinne pohjalle. Nostin sitä varovasti, ja jotenkin se vaikutti omituisen liikkumattomalta. Mutta kun laitoin sen lammikon reunan yli mullan päälle, hyppäsi se vikkelästi pensaan alle, sekin. Ja helpotukseni oli suuri, ja toivoin ettei sille olisi tullut mitään vammaa. Tänä kesänä oli siis nyt lammikkooni koko sammakkoperhe. Ne eivät olleet niin kauniita ruskeita kuin sinun sammakkosi (hienot kuvat muuten!)vaan harmaampia. Minusta sammakot ovat hauskoja eläimiä, mutta en mielelläni koske märkiin limaisen tuntuisiin sammakoihin paljain käsin. En pelkää hämähäkkejäkään, pelastan ne aina ulos varovasti käsissäni, jos löydän talosta sisältä ja kärsin sitten huonoa omaatuntoa kun ajattelen, että nyt ne joutuivat kylmään maailmaan kotoaan. Tervetuloa sivuilleni kurkkaamaan, ja jos tarpeeksi selaat niin löydät minunkin sammakkokuviani. Minä en ole vielä osannut/jaksanut laatia sisällysluetteloa blogiini. Täytyisi yrittää! Kevätterveisin, Rosmariini
VastaaPoistaKiitos sulle kommentistasi.
VastaaPoistaJa sä olet rohkea, kun et hämähäkkejäkään pelkää, mä en uskaltaisi ottaa niitä käteeni, niinkuin en sammakkoakaan, hui!
Mutta oli sulla sitten sielä monta sammakkoa, huh huh!
Mutta en nmäkään voisi tappaa sammakoita, enkä hämähäkkiäkään.
Jos joskus hämähäkki on sellasessa paikassa, ettei ketään voi tulla viemään sitä pois, niin silloin voin sen tappaa, mutta on niin sääli sitä, ja pyydän siltä monta kertaa anteeksi.
Mutta kurkkaan sun blogiisi!