Pakinaperjantai haaste 105 "Liian halpaa"

Oliko liian halpa

Etsittiin 50-kymppiselle lahjaa.
Mikä ei aina välttämättä olekkaan mikään helppo juttu!
Ainakaan sellaselle ihmiselle, kellä on jo vähän kaikkea.
Siinä kierreltäessä tulee kaikkea katseltua ja kuuneltuakin.
Sillä mihin korvansa laittaa,
kun ne kerran päässä kuulemista varten on!
Istuttiin kahvilla, ja viereisessä pöydässä äiti istui lapsensa kanssa limulla ja kahvilla.
Hiljaa vierestä seurasin, kun lapsi tykkäsi enemmän pillistä kuin juomisesta, oli tyytyväinen, kun oli hänellä hieno pilli.
Sen lävitse oli kiva katsella ihmisten menoa!
Mutta äitipä ei tykännytkään, otti lapselta sen pois, ja sanoi kiukkusesti, että lopeta se leikkiminen, no lapsi tietenkin itkemään, ja äiti enemmän suuttumaan!
Oikein teki mieli väliin mennä ja sanoa äidille, että minkä ihmeen takia sä otit sen pillin lapseltasi pois, kun ei mitään pahaa sillä tehnyt?
Mutta en halunnut sekaantua toisten lastenkasvatukseen, vaikka mieli tekikin!
Ja mistä mä olisin tietänyt, miksi äidin pinna oli niin kireellä!
No, he poistuivat.
Lapsi huutaen pilliään, ja äiti kiukkusesti kädestä repien lastaan autoon viemään..
Me myös lähdettiin taas lahjan etsintään, ja poikettiin kultasepän liikkeeseen.
Siellä olikin paljon kauniita lahjaesineitäkin, mutta hinnat olivat myös sitten sitä luokkaa, ettei voitu ostaakkaan, ihan niin kalliita.
Siihen tuli sitten myös toinen parisunta katselemaan, ja kyselivät myyjältä lahjaa myös 50:vuotiaalle.
Me jatkettiin omaa etsiskelyämme, ja samassa silmiini osui kaunis kukka, se oli lasia, mutta se oli toisista paikoin kauniisti kullattu, ja kun siihen koski, niin säihkyi kuin timantti, voi että kun se oli kaunis!
Mä miellyin siihen heti, ja sanoin miehelle, että tämä ilman muuta ostetaan.
Jos ei ihan kamalan kallis ole, mies huomasikin hintalapun pohjassa, ja maksoi senverran suurinpiirtein, kuin aioimmekin lahjaan sijoittaa.
Voi, kun olin tyytyväinen.
Samassa toinen pariskunta pyysi myös sellasta kukkaa katsoa, kun oli mun kädessäni nähnyt, he ihastuivat siihen myös, kysyivät myyjältä, että mikä hinta mahtaakaan olla, myyjä kertoi.
Mutta se ei tyydyttänytkään naista, vaan sanoi heti miehelleen, ettei tätä voida ostaa ja antaa lahjaksi, se on liian halpa!
Minä menin ihan alakuloon, mua harmitti, kun nainen oli niin sanonut.
Enkö mäkään nyt sitten tätä voi ostaakkaan, kun on liian halpa hänen mielestään antaa lahjaksi??
Mutta sitten muistin lapsen, joka ei saanut pitää pilliään, vaikka tykkäsi siittä, ja päätin sittenkin sen ostaa, mä pidän pillini, ja annan lahjaksi, kun on kuitenkin niin tavattoman kaunis, eikä mun mielestä ihan kamalan halpakaan kuitenkaan.
Me ihmiset ajatellaan vaan niin erilaisesti, mikä on liian halpaa, ja mikä ei.
Mutta me saatiin mieluisa lahja, ja lahjan saajakin tykkäsi siittä todella paljon!