maanantai 1. joulukuuta 2008

Pakinaperjantai haaste 105 "Liian halpaa"

Oliko liian halpa

Etsittiin 50-kymppiselle lahjaa.
Mikä ei aina välttämättä olekkaan mikään helppo juttu!
Ainakaan sellaselle ihmiselle, kellä on jo vähän kaikkea.
Siinä kierreltäessä tulee kaikkea katseltua ja kuuneltuakin.
Sillä mihin korvansa laittaa,
kun ne kerran päässä kuulemista varten on!
Istuttiin kahvilla, ja viereisessä pöydässä äiti istui lapsensa kanssa limulla ja kahvilla.
Hiljaa vierestä seurasin, kun lapsi tykkäsi enemmän pillistä kuin juomisesta, oli tyytyväinen, kun oli hänellä hieno pilli.
Sen lävitse oli kiva katsella ihmisten menoa!
Mutta äitipä ei tykännytkään, otti lapselta sen pois, ja sanoi kiukkusesti, että lopeta se leikkiminen, no lapsi tietenkin itkemään, ja äiti enemmän suuttumaan!
Oikein teki mieli väliin mennä ja sanoa äidille, että minkä ihmeen takia sä otit sen pillin lapseltasi pois, kun ei mitään pahaa sillä tehnyt?
Mutta en halunnut sekaantua toisten lastenkasvatukseen, vaikka mieli tekikin!
Ja mistä mä olisin tietänyt, miksi äidin pinna oli niin kireellä!
No, he poistuivat.
Lapsi huutaen pilliään, ja äiti kiukkusesti kädestä repien lastaan autoon viemään..
Me myös lähdettiin taas lahjan etsintään, ja poikettiin kultasepän liikkeeseen.
Siellä olikin paljon kauniita lahjaesineitäkin, mutta hinnat olivat myös sitten sitä luokkaa, ettei voitu ostaakkaan, ihan niin kalliita.
Siihen tuli sitten myös toinen parisunta katselemaan, ja kyselivät myyjältä lahjaa myös 50:vuotiaalle.
Me jatkettiin omaa etsiskelyämme, ja samassa silmiini osui kaunis kukka, se oli lasia, mutta se oli toisista paikoin kauniisti kullattu, ja kun siihen koski, niin säihkyi kuin timantti, voi että kun se oli kaunis!
Mä miellyin siihen heti, ja sanoin miehelle, että tämä ilman muuta ostetaan.
Jos ei ihan kamalan kallis ole, mies huomasikin hintalapun pohjassa, ja maksoi senverran suurinpiirtein, kuin aioimmekin lahjaan sijoittaa.
Voi, kun olin tyytyväinen.
Samassa toinen pariskunta pyysi myös sellasta kukkaa katsoa, kun oli mun kädessäni nähnyt, he ihastuivat siihen myös, kysyivät myyjältä, että mikä hinta mahtaakaan olla, myyjä kertoi.
Mutta se ei tyydyttänytkään naista, vaan sanoi heti miehelleen, ettei tätä voida ostaa ja antaa lahjaksi, se on liian halpa!
Minä menin ihan alakuloon, mua harmitti, kun nainen oli niin sanonut.
Enkö mäkään nyt sitten tätä voi ostaakkaan, kun on liian halpa hänen mielestään antaa lahjaksi??
Mutta sitten muistin lapsen, joka ei saanut pitää pilliään, vaikka tykkäsi siittä, ja päätin sittenkin sen ostaa, mä pidän pillini, ja annan lahjaksi, kun on kuitenkin niin tavattoman kaunis, eikä mun mielestä ihan kamalan halpakaan kuitenkaan.
Me ihmiset ajatellaan vaan niin erilaisesti, mikä on liian halpaa, ja mikä ei.
Mutta me saatiin mieluisa lahja, ja lahjan saajakin tykkäsi siittä todella paljon!

16 kommenttia:

  1. Hyvä, kun lopuksi teit oman pääsi mukaan. =)

    VastaaPoista
  2. Kiva pakina. Teit hienosti, kun et antanut muiden ajatusten muuttaa omaa mieltäsi. Eihän kaikkea mitata rahassa.

    VastaaPoista
  3. Jos omasta mielestä on sopiva niin silloin kannattaa kuunnella itseään.

    VastaaPoista
  4. Hyvin nähty tilanne!
    Kaikki on suhteellista! Toisen halpa voi olla toiselle kallis, ja mittarikaan ei aina ole raha, vaan arvot. Lahjan arvo on siinä, miten se annetaan, eikö?!
    Lapsen puolesta kyllä vähän suretti!

    VastaaPoista
  5. Niin ja eihän sitäkään tiedä vaikka pariskunta ois ollu koko suvulta lahjaa ostamassa. ;) Miksihän äidit niin usein saattaa hermostua lapsen viattoamsta leikistä?

    VastaaPoista
  6. Minä olen kerran seurannut vastaavaa tilannetta kuin sinä lapsen ja äidin kanssa. Surullista on olla vieressä, kun tietää, mistä on kysymys, mutta ei voi puuttua.

    Hieno tarina lahjanostosta. Hyvä kun pidit pääsi. Se nainen halusi vain näyttää, että heillä on enemmän rahaa. Olkoot, ei ainakaan onnelliselta tuntunut.

    VastaaPoista
  7. Joskus unelmoin maailmasta jossa ei olisi lainkaan hintalappuja. Olisi vain elämää ;) Ja hyvää sellaista. Lapsikin saisi leikkiä pillillään mielin määrin. -Ja aikuiset antaisivat toisilleen lahjoja, joiden arvo olisi tunteissa ja toivotuksissa.

    Hienosti kuljetat lukijaa erottamaan, mikä oikeasti on elämässä tärkeää.

    VastaaPoista
  8. hallatae: niin tein, ja olen siittä mielissäni nyt!
    aimarii: Niin, ei kaikkea voikkaan rahassa mitata!
    tia: Siinä Olet ihan oikeassa!
    Mummy:
    Sii nä olen samaa mieltä, että raha ei aina ole se mittari!
    Vaan nytkin ,,kun mä tykkäsin siittä, mitä löysin, niin olisi ollut hassua jättää se ostamatta, että jonkun mielestä olikin liian halpa lahjaksi!
    Kun mä vielä tiesin, että hän tykkää vähän samanlaisista asioista kuin mäkin!
    nohna: sekin voi olla justiinsa niin, sitäkin olen jälkeenpäin ajatellut, että jos vaikka hakivatkin sitten jotain määrättyä hintaluokkaa ajatellen!?'
    leijonainen:
    Sellasia tilanteita tulee monastikkin usein. Tekisi mieli puuttua ja sanoa jotain ratkaisevaa lasten ja aikuisten välisissä,jutuissa. joskus, kun kuuntelee, kun lapsi haluaa jotain, ja vanhempi ei antaisi lupaa, muttakun lapsi alkaa kiukutteleen, niin saa tahtonsa läpi.
    Se on väärin tehty vanhemmilta, ei saisi kiukutteluilla antaa periksi, sehän jatkuu koko elämän, ja vaatimukset lisääntyvät koko ajan!!
    lastu; kiitos sulle kauniista sanoistasi, osasit kyllä sen niin oikeesti sanoa, että mitä haluan sanoa, ja se lapsikin saisi sillä pillillään leikkiä, ja mä saisin antaa ystävälleni sellasen lahjan, mistä tykkään ite, ja tiedän hänenkin tykkäävän, vaikka maksaisi vain yhden vanhanaikaisen markan!
    Koska se rahanarvo ei ole tärkeä, vaan se lahja, mitä hänelle annetaan,annetaanko se rakkaudesta, vai vaan lahjan hinnasta riippuvaisesta jutuista!

    VastaaPoista
  9. Eihän se hinta määrittele lahjan arvoa. Ei alkuunkaan.

    VastaaPoista
  10. Lahja, joka annetaan suoraan sydämestä, vaikka ei olisi maksanut mitään, on paras lahja!

    VastaaPoista
  11. Hyvä pakina.
    Kyllä ilo syntyy muusta kuin hintalapun nollista.

    VastaaPoista
  12. Tykkäsin tarinastasi. Lahja on aina hyvä ja arvokas, kun se annetaan sydämen lämmöllä.

    Ihailen myös kaunista blogiasi. Tykkään niin kovasti enkeleistä.

    VastaaPoista
  13. isopeikko:
    Ei ainakaan saisi määritellä.
    Marjuka:
    Niinhän se pitäisikin olla!
    mk: Olet oikeassa!
    paperivuorineuvos:
    Kiitos kehuistasi, ja niin mäkin tykkään enkeleistä tosi paljon, niin varmaan sen huomasitkin blogistani!

    VastaaPoista
  14. Hieno ja lämminhenkinen tarina. Aikas useinkin näkee lapsen ja vanhemman välisii ristiriitoi ja kyl ne enimmäkseen on vanheman fiiliksestä johtuvia. Itekkin oon aikas hankala, varsinkin väsyneenä. Tuli vielä mieleen, että ihan pienet lapsethan on monasti kiinnostuneempia leikkimään sillä joululahjan paketilla kuin ite lahjalla.

    VastaaPoista
  15. Oikein mukava oli tuota tarinaa lukea. Opettavainenkin oli. Hyvä tarina. Piste.

    VastaaPoista
  16. John:
    Olet ihan oikeassa, ja olen sinun kanssasi samaa mieltä, että monet lasten ja aikuisten väliset riitajutut johtuu monesti äidin ja isän fiiliksestä, jos jaksaa ja on kaikki hyvin, niin jaksaa kyllä lapsenkin pikku kitinät!
    Nin, miksei me vanhemmat sitten anneta sen lapsen leikkiä niillä meille mitättömillä asioilla, ei sen olisi väliä, vaan sen on väliä, että lapsella on hyvä olla!
    erikeeper:
    Kiitos sulle!

    VastaaPoista