Hyvästi 03.12.08

Tupsuvintiöni!

Mä rakastin sua!

Niin, siinä sitten vaan kävi, että TupsuVintiöni oli pakko lopettaa, eli sen kärsimykset, koska olisi kuitenkin pian muutenkin kuollut!
Se oli päivän Eläinhoitolassa tiputuksessa ja antibioottia annettiin myös ja kai tosi paljon koko ajan meni suoneen.
Mutta oli lääkäri aina välillä tutkinut sitä, eli nostanut pöydälle kyljelleenkin,, kani ei ollut liikahtanutkaan, ei mitään reagontia ollut enää.
Jo kotona lähtiessä, kun nostin sen koppiinsa , niin ei yhtään laittanut hanttiin, kuin muuten olisi, oli kuin olisin posliini kania nostanut!
Sitten kun mies lähti viemään sitä sinne eläinsairaalaan, annoin sille hyvästit, tiesin sen silloin jo mielessäni, ettei tule enää kotiin elävänä.
Ja niin surulisesti siten kävikin,,,

Lääkäri soitti sieltä, ja sanoi, ettei voida varmaan mitään tehdä kanin hyväksi, ei kestä kauaa, kun menehtyy.
Oli joku sellanen bakteeri, kuin kaneille varsinkin tulee.

Lääkäri kuitenkin sanoi, että olisi vielä joku sellanen hoito, että olisi sellanen rankka antibioottihoito, mutta ettei anna mitään toiveita silti paranemisesta, päinvastoin, hän sanoi, ettei luultavasti edes kestäisi sitä hoitoa, ja että luultavasti kuitenkin menehtyisi.
On senverran rankka se bakteeri, ja edennyt todella nopeesti TupsuVintiöllä.

No, mä en olisi halunnut Tupsusta vielä luopua, muttakun tiesin, kuinka kipee se oli, niin en voinut sen antaa kärsiäkkään, ja kun lääkärikin oli sitä mieltä, että pitäisi lopettaa kärsimykset, ja kun hänenkään mielestä ei olisi mitään muuta toivetta oikeestaan enää, oli bakteeri mennyt jo suolistoon, ja keskushermostoon, eli ei olisi koskaan tullutkaan normaaliksi enää, oli tehnyt joka paikassa tuhojaan jo!

Tämä on vaan nyt mulle niin kamalaa, että olen joka paikassa vähän itkenyt, kun yksin olen jossain,,,

Kun mies lähti hakeen Tupsuvintiötä, itkin täällä yksikseni ääneen, sain rauhassa itkee...

Sitten mies tuli kotiin, ja laittoi laatikon pöydälle, avasin sen, ja katsoin sisään...

Sielä se rakas tupsuni oli, ja silmät auki... kaneilla jää ne silmät sillai auki, pitäis nostaa luomet alhaalta ylös, niin menis kiinni, mutta sittenkin menee vaikeesti, (Tupultani edelliseltä kaniltani) sain ne kiinni, kun laitoin ne kiinni, kun oli justinsa vähäaikaa sitten kuollut, ja pidin niitä kiini sormin hetken, niin jäivät kiinni!

Mutta Tupsun ei enää mennyt ne silmät kiinni, oli jo ihan kankeekin, en halunnut hänen untaan häiritä.
Laitoin pyyheliinan lämmikkeeksi, ja pähkinoitä, hänen herkkuaan mukaan, saisi sitten syödä siellä eläinten taivaassa!
Peittelin hyvin, ja annoin jäähyväiset vielä kerran ja sitten laitettiin laatikko kiinni, ja mies meni hautaamaan sen, vietiin kynttilä haudalle.

Kiitos Tupsuvintiö näistä kahdesta ja puolesta vuodesta sun kanssasi, mutta mä niin toivoin nyt syksyllä, että pian tulisi taas kevät, että saisin hakea sulle uusia voikukan lehtiä!
Nyt ei tarvi hakea, ei kellekkään enää ikinä!
Mä olen niin surullinen nyt, niin surullinen ja paha olo, että nyt en jaksa vastata tänään teidän blogeihinkaan, mutta kai mä tästä suosta ylös vielä pääsen, ellei suonsilnmä mua sitä ennen syö!