Klonkku parka

Ulkona hyppii harakka, mikä on kuin jyrän alle jäänyt, pyrstö vinossa, sulat sekaisin!
Olemme sitä jo monena päivänä katselleet.
Toiset harakat eivät suosi sitä yhtään, vaan ajavat sen aina pois.
Käy sitä sääliksikin, ja koitan heitellä vain sille ruokaa, ja muutaman kerran ehtiikin ottaa, ennenkuin isommat harakat tulevat kovine terävine nokkineen!

Oli melkein 25 astetta pakkasta, kun lähdettiin kauppareissulle, ja samalla huomasin, että kyseinen harakka oli talon seinustalla, kyyristyneenä seinään kiinni, kuin suojaa ja lämpöä itseensä imien.

Illalla, kun tulimme takaisin, niin se raasu kyyhötti vieläkin samassa paikassa, kuin jo periksi antaen, periksi kuolemalle...

Mies meni katsoon lähempää. Harakka ei värähtänytkään, ei jaksanut enää lähteä edes pakoon.
Päätettiin sitten ottaa se yöksi sisään pakkaselta, kuolisi muuten kylmyyteen raasu.
Kai Jumala meitä puhutteli, kun harakoista on joskus riesaksikin asti, mutta Luojan luomiahan nekin ovat, ja oma paikka jumalan luomistyössä!

Laitettiin se vanhaan lintuhäkkiin, ja sanomalehtiä alle.

Ajateltiin, että päästetään sitten vapaaksi, kun pakkanen laskee.
Mutta seuraava päivä oli taas samanlainen kova pakkaspäivä, niin harakka jäi vielä.

Mutta se hyvä puoli on, nyt se saa voimia, kun sehän syö, syö melkein mitä vaan. Loput piilottaa visusti sanomalehtien alle!
Sitä on kiva seurata, kun se lehden silppuaa pieniksi palasiksi- laittaa ruuan sinne piiloon mukamas, ja taas sanomalehteä päälle!
Ja voi, kun emäntä tulee taas seuraavana hetkenä, ja vaihtaa uudet puhtaat lehdet sen alle.
Ja taas uusi työ edessä, luonnon arkkitehtuuria!
Voi sitä työnmäärää, minkä päivän mittaan joudut tekemään, ja sittenkään ei tule mitään valmista!

Se on tosi sekamelun santeri, oikein isolla kirjaimella HARAKKA!

Täällä se nyt meidän iloksemme kräkättää päivästä toiseen, sotkee sen kun ehtii, mutta onneksi kuitenkin syö ja juo.
Eli on sitten kuitenkin varmaan ihan muuten terve.
Sillä oli silloin vaan kova vilu, ja nälkä, kun periksi meinasi antaa.

Mutta nyt ei enää puhettakaan periksi antamisesta, vaan täysi elämä edessä ja vauhdilla!
Pari kertaa on päässyt livahtamaan karkuun häkistään!
Isäntä on sen kyllä joutunut ottamaan kiinni, mä juoksin aina pakoon, pelkäsin, että lentää päin naamaa!
Harakka lensi kerran ikkunaa päin, mutta hetken päätään pyöritteli ja päästi sellasen iiiison kräkätyksen suustaan, ja taas mentiin... huvitti oikein sen elämäninto!

Sitä seuratessamme, olemme jutelleet, että se on voinut olla jollain ihmisellä pienestä asti. Kun on aika rohkea...
On jäänyt pienemäksi, kuin muut lajitoverinsa.

Eikä osaa ehkä ruokaakaan etsiä niin hyvin, kuin muut.
Ei osaa luonnossa olla tarpeeksi nopea ja on liian luottavainenkin.
Pelkään, että kun päästämme sen vapaaksi, niin toiset harakat nokkii sen kuoliaaksi!
Tossa se nyt kuitenkin tekee tänne meille pesää, kovalla vauhdilla ja koputuksilla sanomalehteä silputessaan!
Mutta älä luulekkaan, vapaaksi pääset aivan varmasti pian!

Voi sua klonkku parka, olet sä vaan aika ihmeellinen lintu, taidat olla aika viisaskin kuitenkin. Läheltä katsoen , olet aika kauniskin!

Mua itseeni suoraan sanoen pelottaa se päivä, kun päästämme sut vapauteen.
Mua pelottaa se, että jos pian sen jälkeen löydämme sut kuoliaaksi hakattuna, niin olisiko sitten meidän työ sinun eteesi ollut väärin tai turhaa?

Ajateltuani asiaa, huomaan löytäväni asiasta hyviäkin puolia.
Olen oppinut sinulta harakkani kuitenkin jotain...
Esimerkiksi sellasen asian, ettei onnellisus tule rikkauksista maan päällä, vaan niistä pienistä asioista, mitä voimme toisillemme hyvää tehdä.

Onnellinen voi olla, vaikka ei olekkaan rikas, ja hyvä kaikessa.

Voi olla onnellinen ihan omana itsenään, ja arvostaa sitä, mitä jo on.

Minä olen onnellinen ihminen ja sinä olet onnellinen harakka!

Ehkä tämä sinun tulosi meille, olikin Jumalan suunnittelema asia.

Sitten tulee päivä, jolloin Klonkun tulee aika lähteä pois, vapaaksi!
Ensin syötämme sen vattan täyteen jauhelihaa, oikein sen herkkua!
Sitten päästettiin se lentämään, ja lensikin lähimpään kuuseen, siellä se sitten kräkätteli meille.
Ja se klonkku tuli monena päivänä vielä tohon terassin läheisyyteen, ja heitin aina joskus sille makupalan, se nappasi sen ja lensi pois.
Nyt haluaisin sanoa jonkun taikasanan, vaikka klonkkukräkäharakka, ja turvallista matkaa, ja toivottavasti selviät hyvin kylmässä ja julmassa maailmassa!

Kului aikaa ja harakkaa ei enää näkynyt, eikö taikasanani tehonnutkaan, ja Julma maailma vei sen kuitenkin?