Painajainen

Olen lapsuuden maisemassa, joen jäällä luistelemassa.
Missä niin monet , monet kerrat luisteltiin...
Tuuli on puhaltanut jään sileeksi, lumettomaksi.
Ihana tuntea jää allaan ja viilettää luistimilla kovalla vauhdilla, tuntea tuulen melkein vievän minua, kuin ilmassa!
Niin kevyeltä se tuntuu... kuin ilo sydämessäni!
Mutta siinä samassa kuuluu risahdus, jään helinä, kirskahdus, kuin astian rikki menevä kilahdus!
Jää pettää allani.. vajoan jään sisään, syvyyteen, hyiseen kylmään veteen!
Joki imee minut syvemmälle ja syvemmälle, kylmyyteen ja pimeyteen!
Tunnen kylmyyden ympärilläni, joka ikisessä solussani minua, on niin kylmää, niin kylmää...!
On niin hyytävän kylmä, kova vilu ja tuska!
Näen silmissäni kuplia,
kuin aurinko olisi niiden läpi paistanut!
Tunsin koko ajan tukehtuvani, kurkkua kuristaa, samassa tunnen, kuinka pyörre olisi minuun tarttunut!
Se lähti pyörittämään minua,
jouduin pyörteen keskelle
se imaisi minut kurkkuunsa!
Tunsin kylmyyttä, tukehtuisin pian..
Pian on pakko vetää "ilmaa"
mutta en voi, kun silloin hukun, hukun, ja kuolen!
Keuhkoni halkeaa kohta, pyörin koko ajan hiljaa..
Pyörin aina lisää ja lisää, pyörin, pyörin siinä pyörteessä aina vain lisää..
ja varmaan pyörryn kohta...
Koitan huutaa apua, apuaaa, mutta jäätävä vesi tukehduttaa suuni, se salpaa hengitykseni ja ääneni!
Ääntä ei kuulu vaikka kuinka huutaisin, ääni on hukassa minulta, silti huudan vielä kerran kovaa,, apua, Apuuuaaa APUAAA!!
Sitten yhtäkkiä tunnen, kuin joku tarttuisi olkapäähäni, ja vetäisi minut pinnalle!!
Se joku sanoo myös mulle, että herää, herää kulta, sä näit varmaan pahaa unta!
Ottaa mut kainaloonsa, ja antaa mun itkeä untani pahaa...