SADE

Sade
sade sade.
Ikkunoita vasten hakkaa.
lakkaamatta
rummuttaa.
Terävillä
viiltävillä pisaroillaan.

Aamun hämyssä
illan pimeydessä.
sade sade
sade.

Kerii täyden päivän
suureksi
Valtamereksi!

PAHKOJA JA KÄÄPIÄ

KLIKKAA KUVIA
Olen kuvaillut kesän aikana erilaisia pahkoja ja kääpiä.

Tässä nyt muutamia.

Niitä on eri värisiä.

Tässä puuhun on kasvanut oikeen iso juttu.

Valkoinen väriltään, on tämä kääpä.

Tämä oikein iso pahka on otettu Lintulan luostarin pihalta.

Nämä kaksi kasvoivat maassa,

kannon juurella.

Tämä puu on saanut montakin vierasta.

Tämä oli kuin pesusientä.
En kaikkia tunne lainkaan, mitä olivat, mutta jonkinlaisia puun lisukkeita kuitenkin.

TAAS JOULUKAKTUKSENI KUKKII

Nin pian, niin pian ja äkkiä aika kuluu, liian äkkiä!

Justiinsa kuvasin viime joulun alla kukkaani, ja nyt taas kuvasin.
Ja taisin muuten kuvata maaliskuun aikoihinkin vielä, kun kukka alkoi haluta kukkia vielä kerran, ennen kesää.

Vuosi meni niin kovaa vauhtia, ettei perässä tahdo pysy lainkaan!

Mutta kukat kukkii kuitenkin aikanaan, niillä ei kiirettä ole.

Kunhan vaan ovat tosi kauniita, sen ilon ne haluavat meille tuottaa.

Kauniit kukat,

Niin herkät,

Niin kauniit..

Taas tänä vuonna, ennen joulua, kukkani kukkii kauniisti.
28.11.-09

VILTTIKOIRA

Tässä meidän koiran silmätkin näkyy, vaikka ne karvat kuuluisi kyllä tulla silmien päälle pikkasen, muttakun isäntä kerkis klipsaseen, niin menivät sitten poikki melkein ihan mistä vaan.. koiraparka on ihan hassun näköinen.
Onneks nyt on jo tästä kuvasta pikkasen kasvaneet.

Tässä se kerran jo ennen pelätteli oravaa ja talitinttiä, kun eivät olleet ennen nähneet kävelevää koiraa, millä on peitto päällä!

Eli tässä on se , mitä se orava silloin aiemmin niin pitkään katseli!
Silloin talitinttikin tuli katsomaan, että mikä tollanen oikeen on!?

Mutta nyt ei orava enää välitä kävelevästä koirasta, millä viltti on päällä, vaan siinä ihan rauhassa syö aamiaistaan.

Mutta tulikin toinen paikalle, ja heti tuijotti jähmettyneenä, että mikä ihme tuolla kävelee, kummitusko?

Uskaltaako tänne tulla, hei kaveri, missä sä oot?

Täällä oon, tuu tänne vaan, se on vaan Täti-Moonikan koira, ei sitä tartte pelätä, se on sellanen hassu koira, se tykkää olla viltti päällään.

Tuu tänne nyt vaan kulta, ja katso nyt, enkö mä olekkin vaan niin kaunis ja sulonen oravatyttö?

VALOKUVA-RUNOTORSTAI

Kurkiaura muuttaa
järven sumun tullessa.
Järven reunassa,
jään riite.
Linnut ottavat laulut suustaan,
heittävät veden pintaan.
Äänettömänä kuuntelen,
kyyneleet silmissäni!

Otin kuvan,
etten unohtaisi!
Kurjet palaavat kuitenkin pian!



Ja kun oikein tarkkaan katsotte näitä kurkia, niin niitä on justiinsa se 27, mikä tällä kertaa oli yykaakoo4 -haasteessa.
Mutta en nyt viitti tällä samalla kuvalla kuitenkaan sinne mennä, mutta tässä nyt kuitenkin on se 27!

LASTUN RUOKA OHJE HAASTE

Lastu joskus paljon aiemmin antoi meille kaikille haasteen paljastaa suosikki ruoka-ohjeensa.
Sai olla mikä ruoka tahansa.
Nyt kun joulu lähestyy, niin paljastan minäkin yhden.

Eli Äitini maksalaatikon ohje.
Vaikka kukaan ei tästä laatikosta yhtä hyvää kuitenkaan saa, kuin äitini.
Mutta ite joka joulu sen teen, ja joka kerta pääsen lähemmäksi sitä makua, mikä oli äitini maksalaatikossa.
Ohje on tässä:

Riisipuuron aineet:
2 dl puuroriisiä
4 dl vettä
8 dl maitoa
50-100g voita
( kermaakin voi lisätä, jos tykkää)

1 Sipuli (kuullotetaan voissa)
6 rkl siirappia
1/2 rkl suolaa
hieman valkopipp.
1/4 tl meiramia
1 dl rusinoita
100 g jauhettua possun maksaa.( välttämättä ei ihan näinkään paljon, ite olen vielä tätäkin määrää pienentänyt pikkasen.)
1 muna

Ensin tehdään riisipuuro.
Lisätään maitoa tarvittaessa, sen on oltava tosi löysää. Melkein kuin kerma.
Kaikki aineet lisätään.
Maun mukaan lisätään siirappia, jos tuntuu maku vielä kovin karvaalta.
Paist. 200 asteisessa uunissa n. 45 min- 1h. Uunista riippuen, ehkä 1 1/2 h. Kun pienentää lopussa lämpöä pikkasen.

FASAANEITA TÄLLE PÄIVÄLLE

Klikkaa kuvia , niin näet paremmin.
Tänään aamupäivällä oli pihassamme monta fasaania. Oli kaksi kukkoa ja niillä oli värityksessäkin vähän eroja.
Sitten oli muutama kanakin vielä.

Kuvat ovat hiukan huonolaatusia

Tässäkin näkyy meiän ikkunan kiharat!

Mutta ihmettelen noiden kukkojen erilaisia värejä.
Onkohan niitä oikeesti kahta lajia, vai onkohan toiselle vaan muuten tullut eri värisävyt?
Kolme ylintä kuvaa on siittä toisesta kukosta. Eikö olekkin ihan selvä väriero alimpaan kukkoon verrattuna.

Kukko on koko ajan varuillaan ja paimentaa välillä kanoja.

Mutta niin arvokkaasti kävelee ja rauhallisesti askeleensa ottaa.

Tässä vähän miettii, että hyppäisköhän tuonne ylös, muttei sitten halunnutkaan hypätä.

Kanat ovat todella arkoja, pienen liikkeenkin huomaavat,
niin meneväät, kuin tuli olisi persauksissa!:-D
Nämä kanat taitaa olla tämän vuoden poikasia, ainakin kun kokoa katsoo.

Tässä ollaan taas kuulolla, ja mietitään, että onkohan toi musta mötti vihollinen, vai ei?

VÄLIMEREN SININEN KOLLAASI

Mulla on näitä haalistuneita kuvia vielä, ja muistoja niihin mahtuu paljon.
Tyttökin on noin pieni, ja aallot meinaa hänet viedä.
Sitä pelkäsin merellä uidessa,
että aallot vie mennessään.
Sillä aallot ovat todella voimakkaita!

PUUNHAARASSA JA MUUTAKIN VÄHÄN

KLIKKAA; NIIN NÄÄT PAREMMIN PIKKUSET JUTUT!

On ollut jo monta päivää harmaata ja sumua.
Paitsi lauantaina, oli vähän aikaa aurinkoa.

Silloin en kuitenkaan päässyt kuvaamaan, eli päätettiin mennä vasta sunnuntaina.
Mutta arvatkaapa vaan, millanen ilma oli silloin?
Aamulla näytti ihan hyvältä, ja aurinkokin paisteli jotain tunnin,
vajaa, ja sen jälkeen alkoi nousta rankka sumu!
Se sumuverho olikin sitten koko päivän vedettynä päivän ylle...
Eli ei menty kuvausreissulle, harmitti!

Mutta lauantaina nappasin muutaman kuvan omasta pihapiiristäni sentään.
Nämä pikkumaailmasta otetut kuvat kasvaa meiän omenapuun haarassa.

Vähän aurinko antoi vielä paistettaan näille pikkusille.

Omenapuunlehti on karvainen toiselta puolelta.

Tällanen pieni sammal-vauvakin kasvoi omenapuun haarassa.
Siellä näytti olevankin oikein oma maailma näillä pikkusilla.

Tämän otin lehtikuusesta, jossa oli vielä muutama havu jäljelläkin.

Tämä oli sellanen, pieni sinnittelijä nurmikollani.
Ihme, ettei ole jo jäätynyt, sillä onhan meillä jo kerinnyt oleen kuitenkin lunta ja pakkasiakin.

LUOVAN LAUANTAIN haaste 52. KAAMOS

KLIKKAA KUVAA
Tein nyt tällasen Kaamoksen. Valoa siihen laitoin siksi, sillä aina on toivoa!
Jonka voi löytää, vaikka pienestä simpukan kuoresta!