Kurkiaura muuttaa
järven sumun tullessa.
Järven reunassa,
jään riite.
Linnut ottavat laulut suustaan,
heittävät veden pintaan.
Äänettömänä kuuntelen,
kyyneleet silmissäni!
Otin kuvan,
etten unohtaisi!
Kurjet palaavat kuitenkin pian!
Ja kun oikein tarkkaan katsotte näitä kurkia, niin niitä on justiinsa se 27, mikä tällä kertaa oli yykaakoo4 -haasteessa.
Mutta en nyt viitti tällä samalla kuvalla kuitenkaan sinne mennä, mutta tässä nyt kuitenkin on se 27!
järven sumun tullessa.
Järven reunassa,
jään riite.
Linnut ottavat laulut suustaan,
heittävät veden pintaan.
Äänettömänä kuuntelen,
kyyneleet silmissäni!
Otin kuvan,
etten unohtaisi!
Kurjet palaavat kuitenkin pian!
Ja kun oikein tarkkaan katsotte näitä kurkia, niin niitä on justiinsa se 27, mikä tällä kertaa oli yykaakoo4 -haasteessa.
Mutta en nyt viitti tällä samalla kuvalla kuitenkaan sinne mennä, mutta tässä nyt kuitenkin on se 27!
Pian se taas on kevät, onneksi!
VastaaPoistaLinnut ottavat laulut suustaan...pidin tästä.
VastaaPoistaKurkiaura on vaikuttava näky. Tulee kaihoisa tunne ikäänkuin tahtoisi lentää niiden mukana kauas pois. Ja ne kurkkulaulut, ne jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
VastaaPoistaOsoite selvillä, kurssi kohdallaan!
VastaaPoistaSusuPetal ehti jo nostaa tuon hienon säkeen esiin. Joskus tuntuu, että kurkien huuto kiirii niin kauas juuri siksi.
VastaaPoistaPian ne tulevat taas. Hieno kuva!
Kaihoisa runo sopii tähän marraskuun hetkeen. Lennän mukana ja kuuntelen viestiä. Kurjen äänet poistuvat - palatakseen.
VastaaPoistaJään ihmettelemään lintujen nimiä. En osaa ajatella kurjelle sopivampaa nimeä kuin mikä sillä on: kurki. Juuri niin. Ja kurjen huuto: juuri siten kuin sen kuulen. Niin sopiva.
Runossa on mukana toivo. Lähtemisessä kuultaa paluun lupaus.
Marjukka:
VastaaPoistaPian on kevät, se on hieno juttu!
SusuPetal:
Kiva, jos tykkäsit!
arleena:
Kurkiaura pysäyttää joka kerta. ja ne äänet myös!
Savu:
Niillä on osoite selvillä, ja joskus vaikka oikotiekin!
Uuna:
Se on niin hienoa joka kerta kun palaavat takaisin, syksyllä kaihoten katsoo niitä, mutta niissä on aina toivo ja uusi elämä!
Lastu:
Niin, kauniisti sanoit,lähtemisessä kuultaa paluun lupaus!
Se on ihan totta, sä osasit vaan sen sanoa oikein!
Sulla on aina sana halussasi, kiitos sulle!
On juhlallinen tunne kun näkee ja kuulee kurkiauran. :)
VastaaPoistaPian ne taas palaavat ja tulee kevät sekä kesä - emmehän unohda emmehän!
VastaaPoistaJotta emme unohtaisi, kurjetkin saapuvat valon myötä.
VastaaPoistaHienosti sanottu: 'ottavat laulut suustaan ja heittävät vedenpintaan' -- Kyllä niitten tarttee tulla ensi kesänä taas poimimaan ne laulunsa... eihän ne voi elää ilman laulujaan, eikä mekään!
VastaaPoistakipi:
VastaaPoistaSe on totta!
tanssiva harmaa pantteri:
Emme unohda!
Zilga:
Niin, siinä olet oikeassa.
Kutuharju:
Niinhän siinä käykin!
kiitos!
Ja minkälaisen laulun ne ottavatkaan,
VastaaPoistane palaavat, ne palaavat
ja hetken aikaa kuljemme kuvia katsellen.
Kiitos Harakka!
Kaanon:
VastaaPoistaNiin, Kaanon, ja hetken katselemme niitä kuvia, niin senjälkeen ne tulevat, kirkuvat ja ottavat
laulunsa sieltä vedestä, ja ovat taas täällä kotona, meidän ilonamme ja ihailtavanamme!
Kiitos sulle!
Ei voi muuta kuin ihailla ja kumartaa nöyrästi. Niin kurkia kuin sinuakin. Mestareita olette molemmat. Linnut ottavat laulun suustaan ja heittävät veden pintaan. Aivan mahtavaa! Noobeli noista säkeistä!
VastaaPoistaRunossa haikeutta, mutta myös toivoa. Niiden ääni muistuttaa paljosta.
VastaaPoistaTämä on vaan niin hieno!
VastaaPoistaUpea runo. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin. Kurkiauran lento on komeaa nähtävää, ja niiden huudot muistuttavat aina vuoden kulusta. Jälleen kerran kurjet lensivät yli, ja lähtivät. Tullakseen keväällä uudelleen.
VastaaPoistaNiin..kyllä ne palaavat. Meinaa unohtua tässä pimeydessä...Ihana runo.
VastaaPoistamehtäsielu:
VastaaPoistaVoi kiitos, oikein iso kiitos kehuista!
Mutta sinä itsekkin teet vielä parempia runoja, olet tehnytkin monta!
aimarii:
Niin, toivo, että ne palaavat ja lupaus myös.
Reija:
Kiitos Reija!
Ansku:
Niin, ja keväällä niitä odotamme taas niin innokkaina, ja yhtä iloisina, kuin ne tulisivat aina ensimmäistä kertaa!
Anna:
Kyllä ne palaavat, eikä kauaa meekkään, aika menee niin äkkiä!
Itse keväisin tuijottelen taivaalle niskat jumittuneena ja korvat höröllä, että milloin NE tulevat? Ja se mieletön villi meteli, minkä NE saavat aikaiseksi saavuttuaan Suomeen. Fantastisia lintuja ja täyskymppi tämä sinun juttusi. Upposi minuun kuin häkä! : )
VastaaPoistahaikea kaunis runo
VastaaPoistaAivan ihana ajatus. Kurkien lähtö on aina niin haikeaa. Täytyy muistaa, että ne palaavat. :)
VastaaPoistaKauniin haikailevia sanoja .
VastaaPoistaMonta merkitystä yhteen niputettuna, kaunis kuva ja runo, sekä numerot kohdallaan.
VastaaPoistaMinullakin tuli ensin mieleen kurkiaura,toivottavasti ne eivät unohda meitä.
VastaaPoistaEi aikaakaan, kun taas ovat täällä!
VastaaPoistaKurkiaura herättää aina tunteita ja on vaikuttava näky! Aika myöhään olivat tänä vuonna liikkeellä.
VastaaPoistaIhan hieno ja luonnonläheinen, luontoa rakastavan runo.
VastaaPoistaTaru:
VastaaPoistaVoi kiitos, kiitos sulle Taru!
Ilona Tammi:
Kiitos sulle.
Elämänkulkija:
Kiitos sulle myös oikein paljon!
Oh-show-tah hoi-ne-ne:
Kiitos sule sanoistasi.
Tia:
Niin, tuli monta haastetta kerralla.
Flora:
Eivät ne unohda meitä koskaan!
Marjukka:
Se on muuten ihan totta1
Rita:
Niin, toivotaan, että pääsivät kaikki sinne, minne olivatkin menossa.
erikeeper:
Kiitos sulle paljon!
Että en unohtaisi, hyvin kuvailtu.
VastaaPoistaLinnut ottavat laulut suustaan, heittävät veden pintaan... hienosti sanottu. Siihen ne jäätyvät seuraavaan kevääseen asti kunnes sulavat jälleen poimittaviksi. Haikeaa.
VastaaPoistaKumma juttu mutta minä en saa mieleeni että olisin keväällä nähnyt kurkiauran.Syksyllähän niitä näkee muistuttamassa talven tulosta.Taitavat tulla keväällä niin yllättäen etten ole sattunut näkemään ja ehkä huono muistikin vaikuttaa asiaan:-)
VastaaPoistaHirlii, Sirokko ja Tapsu:
VastaaPoistaKiitos teille oikein paljon kommenteistanne.
Ja Tapsu, kyllä ne kurkiaurat tulevat keväällä taas, niitä oikein odottaa innolla aina!