Uuna olikin kirjoittanut niin hauskan tarinan Turun murteella, että oikein naurutti, kun sitä luin. Mutta en usko, että Uunakaan ihan noin Turuksi juttelee! He..
Ensin ajattelin, ettei tule mitään, että ottaisin haasteeseen osaa, kun en enää hallitse omaa kieltäni, murrettani, kunnolla.
Mutta sitten kuitenkin aioin yrittää, ja tässä tulos.
Toivottavasti ihan kauheesti ei mee vikaan.
Ainakin annoin sen miehenikin tutkia, joka on asustanut tällä paikkakunnalla tarpeeksi kauan, tietääkseen murteelle sopivat äänteet.
Mitkä on justiinsa nää, mää ja sää äänteet.
Haaste kuuluu näin:
Tarkoitus on keksiä tarina, missä on mukana annetut lauseet. Tarina kerrotaan omalla murteella. Annettuja lauseita on seitsemän:
- Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
- Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, minkä maantiedon opettaja antoi?
- Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
- Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
- Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
- Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.
- Ostitko sen hameen, minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzista?
KATIN JA MARIN JUTTUTUOKIO
Mari: Aattele, mää oon laihtunu niin paljon, että mahdun siskoni punaseen hammeeseen!
Kati: Ooksää niin paljon sitte laihtunu? Mää en kyllä, mun kans pittäis alkaa laihruttaan...
Mari: No, sää oot kyllä niin laiha, ettei sun kyllä tartte yhtään laihduttaa, että muistat sen kanssa sitten!
Kati: Niin, mun piti sulta kysyä, että tartteks sää apua siinä maantiedon jutussa, minkä ope anto?
Mari: En tartte, tein sen jo aamulla, se oli ihan helppo, onneks!
Kati: Arvaa muuten, miten mulle kävi, kun viikonlopulla olin menossa mummulle ja pappalle Helsinkiin?
Mari:
No sano äkkiä!
Kati: No, ensin myöhästyin junasta, niin sitten täytykin mennä linjaautolla.
Eihän se mulle mitään tehnyt, muttakun mummu oli vastassa mua junaasemalla varttia vaille kuuden junalta ja mä meninkin sitten sinne linjaauto asemalle.
Mari: No mitä sitten teit?
Kati: Mää liftasin sitten mummun tykö, eikä kauaa tarvinnut kyytiä odotellakka!
Mari: No, mitä sun mummus sitten teki, tuliko pian takaisin kottiin, vai jäikö odottelleen toista junnaa?
Kati: Tuli se takasin kottiin, kun ensin oli siellä aikansa kytänny mua.
Mutta ooks sää nähny isoveljeni kännykkää?
Mari: En oo, onko se ostanut sellasen?
Kati: On se, ja määkin alan säästään rahhaa, ostan sellasen kanss.
Mari: Muuten, ostitko sellasen hammeen sieltä hesasta, kuin viimeks nähtiin siellä hennesissä?
Kati; En ostanut, oli niin kamalan kalliita kaikki, ja mää säästän nyt sitä kännykkää varten rahhaa.
Mari: Mitä muuten tehtäis tännään, hei mennään muuten leffaan, siellä mennee joku hyvä filmi. Kaverit kerto, että on hyvä, kannattas mennä kattoon, mennäänkö?
Kati: No, mulla olis kyllä ollu jottain muuta tälle ehtoolle, mutta tehrään nyt sitten niinkuin sää ehrotat!
*******************
Nyt jälkeenpäin huomasin vasta, etten haastanut ketään, mutta ota SINÄ tämä haaste, ja jatka sitä, SINÄ justiinsa!
******************
Jostain syystä nyt, kun julkaisin tekstin, niin ei sellaset lauseet tullutkaan lihavoituna, mitkä laitoin kirjotuksessani lihavoiduiksi.( ne lauseet, mitkä piti olla kirjoituksessa)
Mutta löydätte ne lauseet sieltä kyllä, mitkä piti ollakkin, nyt vaan mun murteellani kuitenkin.
Sama h:n lisäys myös täällä :) Hauska tarina! Ja hyvin murrettu :)
VastaaPoistaHauskasti haastettu murtheella!
VastaaPoistaihana ....mää sanosin kyl sit hiemma toisel tavall...
VastaaPoistaHauskasti murthella kirjoitettu.
VastaaPoistaMukavasti tarinoit murteellasi:-) Aika jänniä nuo eri murteet, niitä on kiva lukea.
VastaaPoistaHauska idea, tämä haaste. Ja mainion tarinan siitä kehittelit!
VastaaPoistaKivasti olit kertomuksen tehnyt, heti selvisi mitä tarkoitit, joskus täytyy joitain murteita lukea moneen kertaan ennen kuin menee jakeluun ;-)
VastaaPoistalepis:
VastaaPoistaAikamoista vääntämistä on toisilla, naurun saa.
SusuPetal:
Eiks vaan ookki!
hanne:
Niin varmastkin sanoisit, oli kiva kuulla.
arleena:
Aikamoista murretta onkin.
Rauni:
Niin onkin kiva lukea eri murteilla kirjotettua, toiset on sellasia, ettei selvää tahdo saada.
Ansku:
No, nyt otat haasteen ja teet sen omalla murteellasi.
tia:
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, aina oikein pitää miettiä, että mitäköhän sekin tarkottaa.
Mite tääl o jo näi paljo porukka ehtiny käyrä, ettekste nuku ollenkka?
VastaaPoistaOlen yhden kesän ollut Tampereella opiskelemassa, ja minulle tuli nyt niin se kesä mieleen. Vaikka ei tämä ihan tamperetta ole, mutta nuotti tuli silti mukaan lukiessa.
Tosi hauska lukea, luin pari kertaa ja aina vaan nuotti lisääntyi. Mulle sanottiinkin silloin Tampereen kesän jälkeen, että nyt on nuotti tarttunu.
Hauskan tarinan olet keksinyt ja oikein hyvin erottuvat annetut lauseet sieltä. Ei ne tarvii sanasta sanaan ollakaan.
Bloggeri on joskus aika omapäinen ja muuttaa annettua tekstiä. Mäkin oon yrittänyt runojen kanssa monta kertaa tapella vastaan.
Kiitos että otit haasteen vastaan, tästä on iloa meille kaikille :-)
Kivasti haastelitte ja hyvin juoni pysyi kasassa, lauseet löytyivät.
VastaaPoistaKaikki paitsi oma murre on vaikeeta :) Eikä sekää niin helppoa ole :)
VastaaPoistaUuna:
VastaaPoistaKiitos itsellesi, hienon tarinan teit sinä!
Zilga:
Kiitos Zilga.
Isopeikko:
No siinä oot oikeessa, ei ole oma murre aina helppoa!
Tampere muistui mieleen, olen siellä asunut jonkin aikaa ja sukuun naituja paikkakuntalaisiakin löytyy. Hienosti tarinoitu ja hyvin oli lauseet ujutettu sekaan. Vaikka omaa murrettaan puhuu sujuvasti niin sen kirjoittaminen vasta vaikeaa onkin.
VastaaPoistaMurre on koiran lisäksi toinen asia josta tykkään kovasti!
VastaaPoistaNiiko tästäkin!
Murretta on ja tunnistan sen myös jonnekin Tampereen lähelle päin.
VastaaPoistaSelvisit oikein hyvin tästä minun mielestäni vaikeasta haasteesta.
Voi miten ilo lukea murrejuttuja. Terveisiä Marille ja Katille, ystävyksille parhaille. Pääsin kärpäsenä katon hirsien väliin kuuntelemaan, nauttimaan ja oppimaan :)
VastaaPoistaVastasin kuin vastasinkin haasteeseen. :)
VastaaPoistaSirokko:
VastaaPoistaNiin, se on vaikeeta puhua omaa murretta, kun kuitenkin koitetaan aina jotain kirjakieltä kirjoittaa.
Mutta en silti ihan tampereen murretta puhu, tai en ainakaan äännä niin kuin he, vaikka lähellä asutaankin.
Olen nykyään sastamalalasta eli murre on sitten varmaan vanhaa Keikyän murretta.
Arjaanneli:
Kiva, jos tykkäsit murteestani, mäkin tykkään koirista!
Aimarii:
Ja sä selvisit hyvin siittä, että missä asun ja mitä murreta puhun!
Asun aika lähellä Tamperetta, asun nykyseltään Sastamalassa.
Ennen asuin Äetsässä, vaikken ole muuttanutkaan.
Lastu:
Voi sulle kiitos nöyrä sellanen..!
Sä kirjotit niin todella hienon kirjotuksen ite, että ihan suu auki piti olla ensin, että opetteli ymmärtään ja sitten vielä tajuamaan, mitä tarkoitit!!!
Todella hieno kirjotuksesi olikin!
Ansku:
Kiva juttu, sitten pitää tulla heti katsoon...
Mukava tarina, juonikin kulki hauskasti. Kyä mää tiärän, mää luin koko jutun hualellisesti. Delilah
VastaaPoista