KLIKKAA KUVIAMulle on niin paljon jäänyt kuvia teille näyttämättä,
että välillä laitan niitäkin tänne, vaikka aika ihan ei tätä hetkeä täsmää.
Yhdeltä reissulta metsästä löysin tällasen kakkaläjän.
Ei ollut mikään pieni eläin sitä tuottanut.
Minkähän eläimen voisi olla?
Mulle itelleni tuli ilves tai karhu mieleeni, voisko olla?
Alko silloin vähän pelottaan, ja katsoin aina välillä taakseni,
ettei pääse mua vaan yllättään!
Monenlaisia sieniäkin siellä oli.
Ja tällasta jäkälän tai sammaleen tapasta kasvavan pienen puunkin löysin.
Näihin punasiin lehtiin ei kyllästy.
Harmaa puu takana
oli punasen taustana ihan hyvä asia.
Tällasia oranssejakin sieniä löytyi.
Jäkälääkin kuvasin, ja kotona huomasin vasta koneella, että oli
kärpäsen tapanenkin päässyt mukaan kuvaan.
Jäkälää läheltä kuvattuna.
Mutta tää vene oli aikamoinen löytö, sehän kasvoi jo jäkälää koko paatti!
Eikä siinä vielä kaikki, kun tarpeeksi metsässä konttaan ja teen kaiken näköset kommervenkit, niin kun autolle tulin, ja riisuin saappaat pois, niin arvakkaapas vaan, mitä huomasin???
Jalkani oli alkanut kasvaa karvaa!!!
Pitäisköhän metsäreissuja vähentää, taikka minusta kasvaa pian peikko!
Hui, hurja kärpänen. =)
VastaaPoistaOlet taas taituroinut kamerasi kanssa, niin aurinkoisena kuin pilvisenäkin päivänä ja saanut sukkanukkaakin jalkaasi. =)
Olipas upea tuo oranssi ufo, eikun sieni ;)
VastaaPoistaMinunkin suosikkini oli oranssi sieni vihertävänharmaan jäkälän seurassa, oikea taideteos.
VastaaPoistaTuosta tulikin mieleeni, jonka nyt rohkenen sanoa ääneen. Oletko ajatellut toteuttaa luontokuvataidetta näyttelyksi.
Uskoisin, että kuvistasi saisi upean kokonaisuuden teemana vaikkapa vuodenajat.
Hieno tuo jäkälöitynyt vene. Ja sieni. Hyvän kuvan komeasta kärpäsestäkin olet ottanut. Oli siellä metsässä mikä/kuka hyvänsä, tuskin sinua vaanii. Painelee kovaa vauhtia karkuun... En tarkoita, että olisit erityisen pelottava, metsän asukkailla vaan on tapana väistää ihmistä, mikä onkin ihan viisasta. Ihmisellä on kautta aikain ollut pahat mielessä näiden suhteen.
VastaaPoistaTotta, näyttelyksi sinulla piisaa hyviä kuvia! Loistavia jälleen, kyllä luonnossa on ammentamista, kun vain osaa.
VastaaPoistaKakkaläjästä sanoisin, ettei ole karhun, sillä sellaisen olen kerran nähnyt. Irman lailla ajattelen myös, että metsän eläimet loittonee kyllä kauemmaksi ihmisen ollessa liikkeellä. Ovat sen verran arkoja. En osaa pelätä metsässä muuta, kuin eksymistä. Vaan siinä olen melko hyvä!
Hienoa, niin kaunista, minäkin mietin metsissä, kenen kakoja, oiskohan hirvi...
VastaaPoistaHienoja kuvia taas kerran.
VastaaPoistaHarmaa vene on minulle näistä kauniista kuvista se ykkönen. Jaettua kakkossijaa pitää oranssi sieni ja jäkäläoksa.
VastaaPoistaEi ole karhun pökäle, olen nähnyt ja sen on erilainen. Minäkin pelkään vähän metsässä ja vilkuilen taakseni.
Pikkuinen Harakka-peikko<3
Kyllä minusta olet alkanut saada peikkomaisia piirteitä :-)
VastaaPoistaIsopeikon tuntien ymmärrät, että se on vain pelkkää plussaa.
Venekuva on kyllä tosi hieno, mutta tykkään ensimmäisestä jäkälästäkin tosi paljon. Senkin kuvan saamiseksi olet joutunut nöyrtynään luonnon puoleen :-)
Ai niin tuosta pökälekasasta vielä, niin yhdessä ohjelmassa oli tuollainen kasa, ja se oli metsäsian kasa.
VastaaPoistaTuli kyllä hyvä fiilis näistä kuvista, onneksi löysin tämän sivuston. Tänne tulen kyllä toistekin.
VastaaPoistaMuutun liisaksi ihmemaassa kuviesi maailmassa. Olen sadussa oikeassa, kuljen, pysähdyn, ihmettelen ja ihastelen. Huumorin kukkia poimin myös elämän reppuuni.
VastaaPoistaHeipä hei, harakkapeikko, ja kiitoksia taas oikein paljon :). Tulen taas katsomaan ihmeitäsi. Ryömin veneen alle nukkumaan hetkeksi, vene on niin vanha ja kaunis. Varmaan siellä on lämmintä taikaa, ei mene aikaa palelemiseen:)
Joo nyt kannattaa olla varuillaan, tai mistäs sitä tietää, vaikka Peikko ois kuin mielissään saadessaan Harakkapeikon kaverikseen :)
VastaaPoistaPeikko yllyttääkin aina uusille ja uusille metsäretkille. :)
VastaaPoistaOlipa taas niin virkistävän raikkaita luontokuvia, kiitos!
VastaaPoistaKauniita muistoja kesästä ja syksystä.
VastaaPoistaPeikko sinusta tulee, niille kuulemma kasvaa karva ensteks jalkoihin ;) ;)
Una:
VastaaPoistaOokko ihan varma, että on sukkanukkaa, jos kuitenkin peikon alkavaa karvaa??
kiitos sulle.
lepis:
Kiva, kun tykkäsit.
arleena:
Kiitos sulle ihan kamalasti, ja siittä näyttelystä, en oikein taida vielä uskaltaa sellaseen ryhtyä. Mutta kiitos, jos sinä olet sitä mieltä, että kuvani olisi niin hyviä, että voisin näyttelyn pitää, niin hyvän mielen ainakin mulle sait, kiitos!
Se on kuitenkin ajattelemisen ja miettimisen asia kuitenkin, se näyttely.
Irma:
Kiitos sulle, ja taisi kyllä sitten mua pelätäkkin, kun mitään ei kuitenkaan näkynyt.
aimarii:
Voi sullekkin ihan kamalsti kiitos sanoistasi, näyttelyä koskien.
Ja sitä karhua kuitenkin itekkin epäilin, sillä ehkä pikkasen isompi kakkaläjä kuitenkin.
Muuten, mä olen siinä eksymisessä myös hyvä, hi, siellä me sitten oltaisiin molemmat eksyksissä!
Hannele:
En usko, että oli hirven, sillä ehkä isompi, ja erilainenkin, niin luulisin kuitenkin. Olen joskus nähnyt hirven kakan, niin oli vähän erilainen.Kiitos sulle.
Unelma:
kiitos.
Kaanon:
Mä ite tykkäsin myös veneestä ja jäkäläoksasta.
Me pelätään sitten molemmat pikkuisen siellä metsäsä, niitä karhuja varmaan.
Ja niin, peikko taitaa musta vielä kasvaa!
Kiitos sulle Kaanon.
uuna:
Kyllä olen nyt peikoksi alkanut muuttua, mutta onneksi on isopeikko siellä mun kaverinani sitten, sellanen kiltti peikko.
Niin, nöyrtyä meidän pitääkin luonnonlahjojen edessä monestikkin. Ja että niitä saadaan vielä kuvatakkin.
Muuten, niin , se metsäsika se voiskin kyllä olla. Kuulemma näissä metsissä on sellasiakin nähty.
Olis se mahtavaa saada sellasesta kuva. Mutta liian lähelle ei kyllä uskaltaisi mennä, ne voi olla vihasia, jos häiritään.
taru:
Kiitos Taru sulle, ja kiva, jos tykkäsit1
Ja aina olet tervetullut sivuilleni!
Lastu:
Voi ihanaa lastu, voitko muuttua Liisaksi mun kuvissani, se on hienoa! Kiitos sulle sanoistasi taas!
Lämmittele siellä hetken, mutta älä yöksi silti sinne jää, yöllä voi tulla kuitenkin jo kylmä.
Amalia:
Niin, silloin ei isopeikkokaan olisi yksin, tai sitten jos hän tykkääkin olla yksin, niin meen sitten vähän matkan päähän hänestä ja käyn kyläilemässä vaan joskus!
Isopeikko:
No pitää vielä useammin käydä, karvat ovat saaneet hyvän kasvualustan, ja lisää tulee koko ajan! Pitää vaihtaa sukkien väriä välillä, niin tulee kivan näköinen peikko!
Rita:
Kiitos sulle!
Zilga:
Kiitos kuvakehuistasi.
Ja meinaakko oikeesti niin, hui!
Mutta voi minusta kyllä oikeesti peikko tullakkin, koska karvat vaan jatkaa kasvamistaan...mitäs sitten teet, muutakuin tuun peikoks!
Tuo neljäs kuva ylhäältä on aivan kuin akvaariossa otettu, siinä on hieno tunnelma, kärpänen ei taas ole muistanut ajaa selkäkarvojansa! Sinullekin näyttää karvanajo kohta koittavan, jos tuolla vauhdilla kasvaa ;D
VastaaPoistaHienot kuvat! Jää on kaunista, jäkälä ja muut kuvat myös. Kärpänenkin vielä hengissä ja köpöttelee jäkälän päällä.
VastaaPoistaKuules, kuules, täällä taas sulle ehdotellaan näyttelyä, mie oon sulle sanonut aiemmin, että näistä kuvista olisi vaikka mihin! Eihän sun tarvitse ateneumiin heti pyrkiä, meillä ainakin on oman kylän kirjastossa usein harrastelijanäyttelyitä, ja sie oot puoliksi ammattilainen. Nyt pistäpä kuvat järjestykseen, ja koputtelemaan sopivan näyttelytilan ovea. Ja se kakkapökäle on mun mielestä metsäsian pökäle :)
VastaaPoistaMarjukka:
VastaaPoistaEi ei, en aja karvoja pois, koska minusta tulee se peikko, ne kasvaa kuitenkin heti takaisin.
Enkä metsässä käyntejä voi jättää poiskaan, ja siellähän ne lisääntyykin.
Sisko:
Kiitos sulle sisko!
Hanni:
No se kyllä taitaa olla sen metsäsian pökäle, omnneks ei oltu ihan yhtaikaa samalla paikalla, eiks ne oo aika kiukkusia.
No, tosta näyttelystä,,, ei musta oo sellaseen, ei ainaskaan vielä.
Mutta kiitos sulle rohkasusta kuitenkin, jos mä olisin sä, niin olisin jo aikapäiviä sen saanutkin laitettua, sen näyttelyn kirjastoon.
Sillä sä olet sellanen nainen, että sä teet vaikka mistä ja mitä vaan, oo kuule ylpeä itestäsi, mä oon susta ylpeä, että mulla on noin hieno blogiystävä!
Kiitos!