Mulla on näitä haalistuneita kuvia vielä, ja muistoja niihin mahtuu paljon. Tyttökin on noin pieni, ja aallot meinaa hänet viedä. Sitä pelkäsin merellä uidessa, että aallot vie mennessään. Sillä aallot ovat todella voimakkaita!
Hienot kollaasit ja niin huikean siniset verrattuna tähän marraskuun harmauteen. Maailmalla ollessa pelkäsi jotenkin lasten puolesta tavallista enemmän, kotona kaikki oli tuttua ja selvää, mutta vieraassa paikassa aallotkin ovat isompia.
Hieno kaunis tausta! Oikein ilahduin, että nyt on kohta marraskuu ohi. Toisaalta se on mennyt yllättävän nopeasti, ihan Lepiksen Marraskuun selätyksen ansiosta. Välillä oikein kiire meinasi tulla.
Oh mitä satumaista sineä. Tuo alakuva varsinkin kiehtoo, kuin olisi autiolla saarella ja miettisi jaksaisko uida toiselle rannalle.. Se on kyllä totta että aallot voivat oikeasti viedä menneessään, joka kesä monta varomatonta menehtyy, itsellenikin on meinannut niin käydä.
En ala! Nämä välimeren siniset ovat yksi toisensa jälkeen houkuttelevampia!!!
VastaaPoistaPidän tuosta taivaanrannasta, ja totta niin kuin Lepis tuossa yllä sanoo -kaukokaipuu iskee!
VastaaPoistaMiten upea väritys näissä, sini ihan hehkuu auringonpaisteessa. Mukavia muistoja Rhodokselta!
VastaaPoistaSadunomainen pehmeä tunnelma kuvissasi ja hehkeä värit :)
VastaaPoistaHauskasti toistui tietyt kuvat molemmissa kollaaseissa! Mietinkin alakuvan "roiskeita", kunnes löysin ne ylemmästäkin. :)
VastaaPoistaUpeaa sinisen hehkua molemmissa kuvissa. Ja tyttö on niin suloinen, tepsuttaessaan tomerasti kellukkeineen.
VastaaPoistaVoi juu, kyllä nyt "kulkutauti" iskee. Pitäisi päästä tuonne valoon ja lämpöön.
VastaaPoistaUudet jouluverhotkin olet laittanut. Rauhallisen kauniit.
Huikaisevaa sineä ja ihana pikkuinen siellä suunnistaa määrätietoisesti merta kohti.
VastaaPoistaEnkelikin on täällä laulamassa Hoosiannaa.
Hienot kollaasit ja niin huikean siniset verrattuna tähän marraskuun harmauteen.
VastaaPoistaMaailmalla ollessa pelkäsi jotenkin lasten puolesta tavallista enemmän, kotona kaikki oli tuttua ja selvää, mutta vieraassa paikassa aallotkin ovat isompia.
Hieno kaunis tausta! Oikein ilahduin, että nyt on kohta marraskuu ohi. Toisaalta se on mennyt yllättävän nopeasti, ihan Lepiksen Marraskuun selätyksen ansiosta. Välillä oikein kiire meinasi tulla.
Hyvin olet koollaasiisi saanut tuon tytön pienuuden. Näyttää että meri nielaisee tuossa alemmassa kuvassa varsinkin.
VastaaPoistaTodella upeasti koottu ja miten kaunis on välimeren sini näissä molemmissa. Täällä nyt sellainen myrsky että ei tohdi meren rannalle lähteä.
VastaaPoistaHejä
Aavan meren partahilla pieni tyttönen kokemassa suuria ihmeitä. Lapselle ulkomaanmatkat jäävät varmaankin ikuisesti mieleen.
VastaaPoistaKäsivarren suojasiivet kantavat. Maailma on niin avara - ja kaunis. Turvallista matkaa!
Vaikka en liiemmin matkustelusta tykkää, niin tulee kaipuu lämpimiin ja noihin sinisiin vesiin. On hienon näköistä.
VastaaPoistaKaunista sineä!
VastaaPoistaTulee mieleen äidin luomiväri 60-luvulla :)
Kyllähän se pelotti kun pojat ui liian kauas,toisaalta itsekkin kokeilin meriveden kantavuutta.
VastaaPoistaErittäin kauniita kuvia ja varmasti herättää muistoja. Hienot kollaasit.
VastaaPoistaUpea väri (alimmainen kuva vähän tsumanin näköinen).
VastaaPoistaOikeaa Välimeren sineä ja horisontti on kollaasissa hienosti piirtynyt taivaan rantaan. Tyyliä!
VastaaPoistaKaunista sinistä, heleää. Hienot kollaasit.
VastaaPoistaSiellä on suihkukoneen jättämä juova taivaalla :) ja kuu.
VastaaPoistaKyllä on niin kauniin sinistä ja houkuttelevan näköstä että ihan tässä iskee kaukomaakaipuu. Kauniita kollaasia ovat molemmat!
VastaaPoistaOlet laittanut tänne jouluakin näemmä, tosi kaunista ja lämpimän jouluista;-).
Voi pientä uimaria ja äidin huolta, kauniita kuvia.
VastaaPoistaKiitos ihan kamalasti teille kaikille ihanille kommenteistanne!
VastaaPoistaTe teette tälle kaikelle tarkoituksen!
Kiitos!
Kaunista!
VastaaPoistaOh mitä satumaista sineä. Tuo alakuva varsinkin kiehtoo, kuin olisi autiolla saarella ja miettisi jaksaisko uida toiselle rannalle..
VastaaPoistaSe on kyllä totta että aallot voivat oikeasti viedä menneessään, joka kesä monta varomatonta menehtyy, itsellenikin on meinannut niin käydä.
Inkivääri ja Sirokko:
VastaaPoistaNiin, ne aallot ovat petollisen voimakkaita.
Ja mieleen jäi kyllä tuolla hieno sinisyys ja kauneus!