keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Hyvästi 03.12.08

Tupsuvintiöni!

Mä rakastin sua!

Niin, siinä sitten vaan kävi, että TupsuVintiöni oli pakko lopettaa, eli sen kärsimykset, koska olisi kuitenkin pian muutenkin kuollut!
Se oli päivän Eläinhoitolassa tiputuksessa ja antibioottia annettiin myös ja kai tosi paljon koko ajan meni suoneen.
Mutta oli lääkäri aina välillä tutkinut sitä, eli nostanut pöydälle kyljelleenkin,, kani ei ollut liikahtanutkaan, ei mitään reagontia ollut enää.
Jo kotona lähtiessä, kun nostin sen koppiinsa , niin ei yhtään laittanut hanttiin, kuin muuten olisi, oli kuin olisin posliini kania nostanut!
Sitten kun mies lähti viemään sitä sinne eläinsairaalaan, annoin sille hyvästit, tiesin sen silloin jo mielessäni, ettei tule enää kotiin elävänä.
Ja niin surulisesti siten kävikin,,,

Lääkäri soitti sieltä, ja sanoi, ettei voida varmaan mitään tehdä kanin hyväksi, ei kestä kauaa, kun menehtyy.
Oli joku sellanen bakteeri, kuin kaneille varsinkin tulee.

Lääkäri kuitenkin sanoi, että olisi vielä joku sellanen hoito, että olisi sellanen rankka antibioottihoito, mutta ettei anna mitään toiveita silti paranemisesta, päinvastoin, hän sanoi, ettei luultavasti edes kestäisi sitä hoitoa, ja että luultavasti kuitenkin menehtyisi.
On senverran rankka se bakteeri, ja edennyt todella nopeesti TupsuVintiöllä.

No, mä en olisi halunnut Tupsusta vielä luopua, muttakun tiesin, kuinka kipee se oli, niin en voinut sen antaa kärsiäkkään, ja kun lääkärikin oli sitä mieltä, että pitäisi lopettaa kärsimykset, ja kun hänenkään mielestä ei olisi mitään muuta toivetta oikeestaan enää, oli bakteeri mennyt jo suolistoon, ja keskushermostoon, eli ei olisi koskaan tullutkaan normaaliksi enää, oli tehnyt joka paikassa tuhojaan jo!

Tämä on vaan nyt mulle niin kamalaa, että olen joka paikassa vähän itkenyt, kun yksin olen jossain,,,

Kun mies lähti hakeen Tupsuvintiötä, itkin täällä yksikseni ääneen, sain rauhassa itkee...

Sitten mies tuli kotiin, ja laittoi laatikon pöydälle, avasin sen, ja katsoin sisään...

Sielä se rakas tupsuni oli, ja silmät auki... kaneilla jää ne silmät sillai auki, pitäis nostaa luomet alhaalta ylös, niin menis kiinni, mutta sittenkin menee vaikeesti, (Tupultani edelliseltä kaniltani) sain ne kiinni, kun laitoin ne kiinni, kun oli justinsa vähäaikaa sitten kuollut, ja pidin niitä kiini sormin hetken, niin jäivät kiinni!

Mutta Tupsun ei enää mennyt ne silmät kiinni, oli jo ihan kankeekin, en halunnut hänen untaan häiritä.
Laitoin pyyheliinan lämmikkeeksi, ja pähkinoitä, hänen herkkuaan mukaan, saisi sitten syödä siellä eläinten taivaassa!
Peittelin hyvin, ja annoin jäähyväiset vielä kerran ja sitten laitettiin laatikko kiinni, ja mies meni hautaamaan sen, vietiin kynttilä haudalle.

Kiitos Tupsuvintiö näistä kahdesta ja puolesta vuodesta sun kanssasi, mutta mä niin toivoin nyt syksyllä, että pian tulisi taas kevät, että saisin hakea sulle uusia voikukan lehtiä!
Nyt ei tarvi hakea, ei kellekkään enää ikinä!
Mä olen niin surullinen nyt, niin surullinen ja paha olo, että nyt en jaksa vastata tänään teidän blogeihinkaan, mutta kai mä tästä suosta ylös vielä pääsen, ellei suonsilnmä mua sitä ennen syö!

13 kommenttia:

  1. Voi sinun Tupsuvintiötä! Nyt sillä ei ole enään kipuja ja hienosti hoidit kaikki, eväätkin mukaan. Otan osaa teidän suruun!

    VastaaPoista
  2. Tupsuvintiöllä on nyt hyvä olla, luopuminen on raskasta. Itkut täytyy itkeä ja surra kun hyvä kaveri lähtee, jaksamista.

    VastaaPoista
  3. Jos olisin sade, pesisin pois kyyneleesi. Jos olisin aurinko, antaisin lämpöni sinulle. Jos olisin tuuli, puhaltaisin pahan mielesi pois. Mutta olen vain minä.

    - Lainaus Tarja Muurisen runosta -

    VastaaPoista
  4. VOI HARAKKA: Liian lyhyen ajan sait Tupsuvintiön pitää. Ihan saman ajan kuin Emmi maaoravansa, vaikka piti elää vielä paljon pidempään. Kallellekin oli tullut joku virus, joka sitten levisi.
    Surullista on kun ystävä lähtee. Mutta Emmikin on kuitenkin toipunut, kyllä sinäkin. Itke kun itkettää, paina pääsi hauvelisi karvoihin ja anna hänen lohduttaa.
    Minäkin lohdutan ja rutistan oikein kovasti. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  5. Voih, ikävä kuulla. Nämä on aina ikäviä uutisia, otan osaa. Voimia ja jaksamista sinulle!

    VastaaPoista
  6. Niinhän se on, kun lemmikin ottaa, niin jossain vaiheessa siitä joutuu luopumaan ja se on raskasta.
    Ymmärrän murheesi oikein hyvin, mutta kipein tunne helpottaa päivä päivältä.
    Ei suosilmä sinua syö ja varsinkin kun tiedät, että teitte palveluksen sairaalle Tupsuvintiölle - olisi väärin eläimen tuskia jatkaa, kun hoito ei auta.

    VastaaPoista
  7. Voi on todella surullista kuulla että jouduit luopumaan tupsuvintiöstä.Otan osaa suruusi.

    VastaaPoista
  8. sisko: Kiitos sulle osanotostasi, vaikka joku voikin ajatella, että se oli vain kani, mutta oli mulle kuitenkin rakas!
    Pitihän sille laittaa eväät mukaan, jos tykkäää niistä, niin vie sitten sinne eläinetn taivaaseen, olen aina kaikille laittanut jotain rakasta sinne mukaan...
    Tia:
    Kiitos sullekkin, olen kyllä itkenyt ja itkenytkin, mutta joskus kyyneleet loppuu, ehkä, ja
    se on aina raskasta, kun lemmikki kuolee, ne kuin on kuitenkin osa perhettä, ja koitan jaksaa!
    marjukka:
    Hieno oli runo, kiitos sulle, ja niin varmaan tekisitkin, olet mulle rakas sisko!
    leijonainen:
    Kitos haleista, aina helpottaa, kun toiset välittää, ja kyllä mä tästä selviän, on vaan pakko!
    Tiedän kuitenkin sen, että nyt TupsuVintiöllä on kaikki hyvin, ei ole kipuja enää, ja saa olla eläinten taivaassa!
    savisuti: kiitos sullekkin sanoistasi!
    vapulis: kiitos haleista, auttaa aina jaksamaan...
    aimarii:
    Olet ihan oikeassa, se oli pakko tehdä, ja olisi sitten kuitenkin kuollut, mutta kärsinyt vain enemmän, pakko uskoa lääkärin sanaan, ja se lääkäri välitti, siltä melkein tuli itseltäänkin itku, kun kertoi meille, mitä pitäisi tehdä.
    Kiitos teille kaikille, ootte ihania!

    VastaaPoista
  9. Kyynelsilmissä luin kertomuksesi rakkaasta kanistasi Tupsuvintiöstä. Eläinten ystävänä itsekin ymmärrän surusi täysin, luopuminen on todella raskasta. Näin oli varmasti tarkoitus asian kuitenkin mennä, lemmikkisi pääsi rauhaan lepäämään, ilman kipuja ja tuskaa .)

    VastaaPoista
  10. Voi, otan osaa. Elämässäsi on nyt Tupsuvintiön kokoinen aukko, mutta varmaan jonain päivänä sillä kohtaa on lämmittävä pupumuisto.

    VastaaPoista
  11. Surukin on rakkautta, elävää rakkautta. Se leviää maailmaan.

    Kyyneleet ovat kastetta, joka pehmittää kovankin maan.

    Tupsu syö pähkinöitä onnellisena. Niin paljon sitä on rakastettu.

    VastaaPoista
  12. Maaret:Kitos sulle maaret, olet oikeassa, että Tupsuvintiöllä on nyt hyvin kaikki, ja tarkoitus varmaan oli mennä näin, ei enää ole kipuja, ei tuskaa!
    ruska: elämässäni on oikeesti nyt TupsuVintiön kokoinen aukko, ja se on aika suuri, mutta ajan kanssa se pikkuhiljaa ehkä pienenee, mutta tupsu pysyy mun mielessäni aina!
    lastu:
    Sä osaat niin kamalan ihanasti kirjoittaa kaikesta, nytkin mulle mun Tupsuni kuoleman aiheuttamasta surustani!
    Sä teet siittäkin niin kaunista...
    kyyneleet ovat kastetta, joka pehmittää kovankin maan.
    Se on ihan totta, mulla ei ole kovaa kuorta, niin paljon olen itkenyt elämäni monessa vaiheissa,että kuori on jo pehmennyt, mutta moni ei ehkä pysty, tai ei edes osaa itkeä!
    Kiitos, kun osaat ottaa mun suruni omaksesi, ja lohduttaa mua oikeilla sanoilla, että Tupsu syö pähkinöitä onnellisena, ja että häntä on rakastettu, niinkuin onkin!
    Mulla on niin ikävä TupsuVintiötäni!

    VastaaPoista