Voi, kun tämä päivä olikin kiva päivä!
oli niin keväisen lämmintäkin.
Melkein 10 astetta lämmintä!
Oltiin miehen kaa vähän pihasta risuja keräämässä ja haravoitiinkin.
Oli niin kiva olla siellä pihalla pitkästä aikaa, niin keväisessä ilmassa, että oikein tuli hyvä mieli.
Siellä, kun haravoin, niin mietin tätä elämää, ja aattelin, että tällä kaikella on joku merkitys!
Kaikella on tarkoitus ja aikansa!
Nyt kun olen kuvannut kaikkea luontoa, erilaisesti, ennenkuin mulla oli tämä digikamerani.
Nyt näen jotenkin tämän luonnon ihan eri silmin. Nyt on kaikki kauniimpaa, erilaisempaa, ihmeellisempää!
Koskaan ei multa lopu sanat, miksi, ja miten?
Jään ihmettelemään, miten Luonto on näin ihmeellisen kaunis, ja miksi Jumala sen luonnon meille näin kauniina kuitenkin antoi?
Tänään, kun ulkona oltiin, niin kurkiaura lensi ylitsemme.
Mä kuin hassu, lähin hakemaan kameraani sisältä... ja kun tulin takaisin, ja sain kamerani valmiuteen, niin kurkiaura olikin jo kaukana!
Multa jäi koko komeus näkemättä!
Arvatkaapa, harmittiko mua!?
Nyt pitää olla tästälähtien kamera valmiustilassa koko ajan. Koska ensimmäinen meni tästä ylitse, niin, niitä tulee pian lisää!
Niin..in näitä keväisiä ihania päiviä pihapiirissä..elämä on ihanaa!
VastaaPoistaVoi sinä onnellinen Harakka, kun saat ja osaat nähdä sekä kokea noin :D Ihan lämmin aalto tulvahti sydämeen, kun luin sanojasi. Luonto ja Elämä on ihmeellistä :)
VastaaPoistaKevät tulee ja luonto herää sen myötä. Kameran kanssa näkee luontoa aivan eri lailla olen sen vuosien varrella huomannut, pieniäkin juttuja.
VastaaPoistaJääköhän tänä vuonna näkemättä kurkiaurat joka vuosi niitä olen nähnyt ja kuunnellut, mieskin monesti huutanut, että nyt niitä tulee. Ehkä sinä vielä näet toiset. Kamera pitää olla aina lähettyvillä.
Kurkien ääniä minäkin kuulin jostain kaukaa, mutta en nähnyt edes vilausta. Ehkä vielä onnistumme.
VastaaPoistaTuonne edelliseen postuakseesi jo kirjoitinkin, miten lähelle digikamera on tuonut kaiken pienen ja kauniin.
Minä olen myös ihan lumoutunut nykyisin luonnosta. Olen saanut paljon tilalle, kun maalaustaide minut hylkäsi.
Kauniisti kirjoitat ja olen samaa mieltä: Luoja on antanut meille paljon. Etenkin keväällä huomaa kaiken erityisesti.
Kovasti olen nauttinut kuvistasi; niin tarkasti ja lähelle olet luonnon tuonnut! Itsellä kuvaaminen vasta alullaan ja kamerakin - huono ja vanha.
VastaaPoistaKeväisiä sinulle kameroinesi! :)
Mie en nyt pääse yli tästä: sie haravoit? Haravoit? Kuinka kummassa? Asun suht etelässä, ja täällä on paksu lumikerros ja lisää tulee koko ajan. Mie katkeroidun nyt :)
VastaaPoistaOnni on oma pieni puutarha
VastaaPoista(mulla kamera melkein aina taskussa ;)
Totta, luonto on kaunis vuodenajasta riippumatta, omalla tavallaan. Vudenajat juuri on täällä meidän leveysasteella se hieno asia. Jos olisi vaikka aina kesä, niin ei olisi sitä tunnetta että saa kesää odottaa. Samoin on talven asia. - Joskus on oltava tosi nopea että kuvakohteen kerkiää kuvaamaan. Etsitään luonnosta kaikki kaunis ja ihaillaan ja kuvaillaan. Hyvää viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKovasti minäkin odottelen niitä kurkiauroja. Muistan lapsuudesta sanonnan:"kun sä kuulet kurjen äänen, ällös mene järven jäälle". Kai se tarkoittaa, että jäät ovat jo hötyräisiä ja eivät enää kannata ihmisen panoa. Olet kyllä aika taitava ottamaan noita hyvin tarkkoja lähikuvia mitä pienimmästäkin kukkasesta. :)
VastaaPoistaKamera nappaa kuvan katoavasta hetkestä. Osan elämän kuvien virrasta :) Ehkä se siksi tuntuu merkitykselliseltä.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin harmituksesi. Juuri äsken kävin parvekkeella katsomassa mitä mittarissa asteita ja ylitse lensi joukko pitkäkauloja, eikä tietenkään kameraa ollut lähellä. Sen verran olivat kaukana kuitenkin, ettei pikku digipokkarillani olisi saanut kunnon kuvaa, mutta silti! :)
VastaaPoistaRita:
VastaaPoistaNiin, ei tarvitse kauas lähteä!
Ruska:
Voi kiitos sulle sun sanoistasi, ne lämmitti!
tia:
Niin, se kamera pitäisi olla aina vieressä! Mutta kyllä niitä vielä tulee lisää!
Kuvanakkeli:
Sanoppa muuta,toisen loppuminen on aina uuden alkua!
ja nyt sulle tuli tämä kuvaus ja luonto lähelle sydäntäsi.
Ja kyllä niitä luonnonihmeitä monesti jääkin miettimään ja ihmettelemään.
heinänkehrääjätär:
Kiitos, kun olet tykännyt kuvistani.
Hannele:
Älä katkeroidu, kyllä vielä ehdit sinäkin haravoimaan.
Ja onhan täälläkin lunta, mutta mä enemmäön haravoinkin tien osuutta, mikä oli paljas.
hanneles paradis:
Onnea on myös se oma puutarha, kyllä!
Sisko:
Olet oikeassa, se on hienoa, että meillä täällä on selvät vuodenajat.
Silloin osaa paremmin arvostaakkin sitten niitä kaikkia.
Se me tehdään, kiitos sulle ja sunnuntaita!
selma:
Ja varmaan se sanonta pitääkin hyvin paikkansa.
Ja kiitos kuvakehusta!
isopeikko:
Niin, takaisin sitä hetkeä ei enää saa, mutta katsoa voi kuvien kautta!
Inkataika:
Niin käy monesti ja se hatrmittaa!