Oikeesti mulla on se, eikä saa sitten nauraa, kun kerron yhen esim. mun pelostani.
No, kerran mentiin autolla jonnekkin Huitsin Nevadaan, mutta sen ei ole väliäkään, minne mentiin.
Vaan sen on väliä, mitä tapahtui, mulla on vieläkin siittä asiasta kammo jäänyt!
Joka kerran , kun sisään autoon menen, niin kurkkaan kattoon!!
No siinä sitten rauhallisesti ajeltiin kohti määränpäätämme, ja musiikki soi auton radiosta, tuli joku hyvä kappalekkin vielä.
Vei mukaansa koko kappale, entisiin nuoruusvuosiin asti...
Mielessä kävi miehen ja mun ensi tapaaminen ja kaikki sen aikaiset jutut, aah, ihanaa aikaa olikin se.
Mutta sitten se tapahtui, kesken kaiken kivan, ja se oli kamalaa,, huusin , kiljuin, ja meinasin autosta vauhdissa hypätä pois!!!
Säksein , potkin heiluin ja räppäsin, ja vaikka mitä, mutta kauheeta se oli, meinasin yksinkertaisesti tulla sekopääksi!!!
Mies meinasi ojaan ajaa, kun piti mua aisoissa , ei tiennyt, mikä mulle tuli. Sai pysäytettyä auton. Ja siinä samassa mä läksin autosta pihalle, huusin ja kiljuin ja riisuin päälimmäisiä takkejani pois ja kaikki mikä helposti irti lähti!
Kamalat vilunväreet selkäpiitäni pitkin jatkoivat vaan matkaansa, en päässyt säikähdyksestäni niin vaan eroon!
Niin, ja sen oli aiheuttanut yksi pieni hämähäkki!!!!
Siinä kun rauhassa ajeltiin, niin yht`äkkiä,
(kuin elokuvissa on tapana) hämähäkki laskeutui verkkonsa avulla melkein mun nenäni edestä alaspäin. ja se oli mulle liikaa!!!
Ja siittä se hulluuden juttu sitten saikin alkunsa, mun kamala rimpuilu ja meininki!
Ja kyllä sitä hämähäkkiä kauan sieltä autosta etittiin, ennenkuin suostuin sinne meneen istuun!
Mutta lopultakaan sitä ei löytynyt.
Ehkä se oli vaatteissani pöyhitty jo jonnekkin muuallle.
Mutta tämän tapauksen muistan aina, ja hämähäkkifobia senkun lisääntyi tästä jutusta!
Mutta mä oikeesti pelkään hämähäkkejä ja muitakin monijalkaisia!
Olimme tänään meren rannalla lintuja kuvaamassa, siksi kommentointi on vähän myöhässä. Onneksi ei syliini tippunut hämähäkkiä. Vaikka en ole ihan noin vauhko niiden suhteen. Taisi miehesi luulla, että sait jonkin kohtauksen. Huhuhuh, hyvä ettette ojaan ajaneet.
VastaaPoistaUskalsit sentään kuvata hämähäkkejä :-o
Oliko se oravakuva teidän olohuoneesta, mistä orava tulee sisään?
Hienoja kuvia!
No olihan kamalaa. Kyllä me ihmiset ollaan erilaisia. Täällä innolla odotan ensimmäistä hämistä ilmestyväksi, kuten tietysti kaikkia muitakin öttiäisiä...
VastaaPoistaOnneksi et itse ollut auton ratissa. Elävästi tuon kauhunhetkesi kuvailit.
VastaaPoistaHeh, sie oot sitten Kaksoslikan sielunsisar hämähäkkifobian suhteen. Ei voi uskoa, miten iso ääni lähtee niin pienestä likasta, ja pikkuruinen hämähäkki saa juuri kuvaamasi oireiston aikaan :D Kamalimpia on kuulemma ne pitkäsääriset hämähäkit, jotka mun mielestä koikkelehtii niin sympaattisen näköisenä ympäri taloa :D
VastaaPoistaHih hih, näen tuon kaiken sieluni silmin ;D Onneksi Tapsa ei ajanut ojaan!
VastaaPoistaUuna:
VastaaPoistaNo vähällä oli, ettei ajettu sinne ojaan.
Mutta mä kyllä oikeesti pelkään hämähäkkejä!
Uskalsin kuvata, kun mies istui vieressä ja vahti, ettei tuu mun niskaani!
Irma:
Kyllä mäkin tykkään, että kaikki tulee taas, mutta pelkään silti!
Unelma:
No, sano muuta, silloin olisin kyllä ihan varmasti ollut ojassa tai jossain muualla, kuin maantiellä!
Hannele:
Hi, kiva että on muitakin, kellä on samanlainen pelko!
Marjukka:
Älä siellä naura, se on kuule silloin tosipaikka mulla!
Nyt muakin kyllä nauratti, kun luin herkullisen kuvauksesi :D Pakko oli tunnustaa, vaikka uskon, miten vakava paikka tuollainen kammo voi olla. Pääsisiköhän siitä jotenkin irti, vaikka opiskelemalla hyönteisjuttuja...
VastaaPoistaRuska:
VastaaPoistaEI pääse, tai en minä ainakaan, en pystyisi koskaan koskemaan hämähäkkiä!