HÄMIS TAITEILIJA

Siellä se hämis nyt on, ja mun pitäis sitä alkaan kuvaamaan, kun on niiin hyvällä paikkaa...
Mutta mitenkähän siinä mahtaa käydä?
Mies vaan vieressä naureskelee, mutta mun on ite kuvattava, mutta mahdollisimman kaukaa!
Kannattaa klikata, näyttää pelottavammalta!

Iiik, ja heti ekassa kuvassa se on pahan näköinen, vaikka onkin vattapuoli!!
Tulee prätkähiiren naamavärkki mieleen tästä.

Vähän kauemmas äkkiä, peruuta, peruuta..!
Se kattelee ihan selvästi mua alapuolellaan, miten se onnistuukin?

Nyt pitäis sitten koittaa ottaa tältä puolelta kuvia..

Kurkataan vielä takapuolta kuitenkin, sillä huomasin,
että sillä on pisara jaloissaan.

On sillä etupuolellakin vesipisaroita.

Mutta takapuolella on enemmän,
ja taitavasti osaa pitääkkin sen pisaran, ettei tipu?

Ihan kuin esittäis mulle jotain sillä pisaralla,
onkin kyllä aika taitava, vierittää pisaraa, kuin vanha tekijä.

Nyt se kiipesi takaisin ylös verkolleen...
Heii, mähän otin siittä monta kuvaa, ja uskalsin!!
Vähän oikein mieteinkin siinä samalla,
että taitaakin olla kiltti hämähäkki tämä yksilö...
Taiteilija omassa lajissaan, leikkiä vesipisaralla, kuin pallolla konsanaan.

Tietääkö joku, mikä hämähäkki tämä on nimeltään?

PITKÄ PILLI SITRUUNAPERHOSELLA

Moi, kaikille ja katsokaa, eikö olekkin mulla hieno pilli!
Nyt kanmnattaa klikata, että näette sen paremmin!

Oi, kun täällä tuoksuu hyvälle, tää maistuukin hyvälle,
on pakko pistää koko pää sinne...

Ohhoh, kyllä kannatti, huilaan välillä.

Kyllä sunkin kannattas maistaa, vaikkei sulla olekkaan tällasta pitkää pilliä..

Mä heitän sen nyt tonne kukkaan, noooin se osui..

Ja nyt sitten taas imetään oikein pitkät hörpyt,,, aaahhh, maiskis!

Kyllä meikäläisen kelpaa, kun saa herkutella näin hyvillä herkuilla.
Kiva, kun toi täti Moonika laittaa paljon kukkia, niin sitten on aina paikkoja, missä käydä.

Kaveritkin pääsee samaan paikkaa juomaan, ja täyttämään vattansa.

Kyllä vieläkin pitää juoda, vaikka vatta on jo aika täynnä, mutta vielä mahtuu...

Mä kurkkaan, joko loppu.

ei vielä, on siellä vielä, juodaan ihan tyhjäksi vaan.

Huh huh , kun alkaa kyllä vatta täyttyä, mutta aina vaan imen,
en taida osata lopettaa, ennenkuin vatta on niiiiin täynnä!
Sitten saan taas yöni valvoa, kun tulee vattanpuruja.

Kyllä mä nyt lopetan, mulla on vatta niin täynnä että puuh.. puh!
Tulkaa juomaan tänne, nyt mä voin jo lainata pilliäni teille. Heeii kaikki vaan,
juotte vuoronperään. Mulla on hyvä ja tehokas pilli!

KUKKAMAANI SARJA

Nyt on kulunut kaksi viikkoa ja kukkamaani näyttää aika lohduttomalta.

Kultapiisku uutena viimekertasesta on alkanut kukkimaan.
Mutta tällasta tämä syksyn tulo lähemmäksi on!

PUNAINEN KORENTO LAITURILLA

Tällanen kaunis korento tulla tupsahti laiturille,
kun siellä seisoskelin ja odottelin ja kuvasin.

Odottelin varmaan juuri tätä kaunista korentoa, jota koskaan ennen en ollut nähnyt, tai ei ainakaan mieleeni ole jäänyt.
ps. Irma tiesi että on Punasyyskorento

SE oli kaunis, kun laittoi siipensä lepäämään laiturille ja vaan siinä oli, että sain kuvattua, vaikka vain hetken kerrallaan kuitenkin.

Sillä oli todella komea varustus selässään...

Siinä se paistatteli päiväänsä, ja mietti varmaan, että mitähän toikin täti-Moonika tossa hyörii ja pyörii hänen ympärillään,, he , lennän pois!

UFOT OVAT JÄLLEEN KERRAN

Laskeutuneet ja rantautuneet maallemme..
Pitäkää varanne kaikki!
Tässä yksi ufoista kertoo veljilleen, mitä on nähnyt maassamme tänään...
Kannattaa klikata, niin tunnistaa ufon paremmin.

Olin itse lähellä, kun kuulin jotain muminaa, ja en muuta löytänyt, kuin nämä kaksi oudon näköistä otusta...
ja jotenkin tuntui siltä, että ne liikkuivat, ja päät kääntyivät, aina kun pääni itse käänsin poispäin.....

Sitten lopulta muistin viimesyksyisen jutun ufoista, ja näitten valkoisten laatikon mallisista ja pyöreistäkin muovinnäköisistä jutuista..
Nyt ne ovat taas tulleet lisäämään kansoitustaan...kuka meistä kohta onkaan maan kansalainen, vai onko jo puolet ufolaisia?
Varmistusta ufoista sain mamman maailma blogista.
Hänellä on käynyt googleauto, mikä kuvaa meitä kaikkia, ja muistakaa sitten ne kaikki lentokoneet ja helikopterit, mitkä todella alhaalla lentelee aina silloin tällöin.
Onko ne kaikki niitä ufolaisia, pitävät meistä tarkkaa lukua?
Seuraavat meitä, ja meidän jokaista liikettämme!

Nyt haluan teidän vastaavan tähän kysymykseen, että onko ufoja , vai eikö ole?

TUNNUSTUS

SAin Uunalta , ja Siskolta Piilopirtti blogistatällaisen kauniin tunnustuksen.
Uuna paljasti viisi asiaa, mistä tykkää kovasti.
Eli munkin pitää sitten paljastaa myös.

1. No ainakin perhe on mulle kaikkein tärkein, ja kaikki ihmiset, ketä siihen kuuluu.

2. Ystävät
3. Harrastukset, eli valokuvaus ihan ekaks, ja käsityöt ja lukeminen, ja kirjoittaminen, piirtäminen ja, ja, ja vaikka mitä...!

4. Blogin pitäminen, ja blogiystävät.
5. Puutarhan hoito
6. Ja tietenkin meidän koiramme Otto ja siilitkin, niistäkin pidän huolta. Tämäkin piti laittaa ylimääräisenä!

Nyt annan tämän eteenpäin: Hannille
Savisutiti

Zilga
Amalia
Laps Suomen
Lastu laineilla

MITÄ IHMETTÄ

Moi kaikille ja tiedoksikin!
Yllätyin ihan kamalasti, kun huomasin, että mulla tulee kohta 50 000 täyteen!
Siis ootte te ihania, kun tollasia lukuja laitatte mun sivuilleni, KIITOS TEILLE KAIKILLE!
Mutta, onhan sitä pakko jotenkin juhlistaa, kun se täyteen tulee.
Eli, kaikki, ketä vastaa tähän postaukseen, niin heidän kesken arvotaan pikku palkinto.
Aikaa on tämä kuukausi, jos tulee täyteen siihen mennessä, mutta taitaapa hyvinkin tulla jo ennenkin.
Mutta arvonta suoritetaan 01.09, klo 12.00. siihen asti tulleet kommentit otetaan huomioon.
Kerron teille arvonnan voittajan toinen syyskuuta!

LUOVA LAUANTAI 46. haaste

Tällä kertaa haasteena on sana PELKO
Otan tälläkertaa tällasilla töilläni haasteeseen osaa.
Pelko on jossain sisälläni, ja joskus se kasvaa suureksi möykyksi.

Jolloin tunnistan suurimmat pelkoni, kaikkia ötököitä ja käärmeitä ja monijalkaisia kohtaan, pelottavia pimeyden kuvia, joissa aina joku kauhuus tulee ja menee selkäpiitäni pitkin, enkä tiedä mikä se on!
Se voi olla joku muukin, kuin nämä ötökät, se on mustaa ja synkkää, pimeää ja pellottavaa, silmiä luurankojakin, mutta pimeää kuitenkin aina on.
Ehkä se sitten kuitenkin on se pimeys, mitä kaikkein eniten pelkään, ja mitä siellä pimeydessä voi tapahtua, niin etten näe niitä... sitä!

Työ on tehty erilaisia välineitä käyttäen.
Jää on yksi, ja tietokoneella piirrettyä ja muunneltuakin.
Tämän työni vuoksi rikoin yhden tykätyimmistä maljakoistani, minä tyhmä laitoin sen pakastimeen, ja rikkihän se lopulta meni, kun unohdin sen yöksi jäätymään.

JOSSAIN SE ON

Tämä tikka oli siellä mökin rannassa.
Oli niin keskittynyt hakemaan puusta jotain, että mua naurutti oikein sen ilmeet!
Mikähän tikka mahtoikaan olla, kun ei ollut punaista yhtään, ja oli keltainen päälaki?
Ps. Tikan nimi on selvinnyt, Hanni oli löytänyt oikean nimen sille.
Se on Pohjantikka

Kannattaa klikata, että näet paremmin.
Kyllä lintukin osaa ilmeillä.

Ihan selvästi siellä on jotain liikkuvaa..

Mutta missä se on?
Jos odotan hetken, ja tuijotan sitä,
niin varmasti se sieltä kohta pihalle tulee...

Siellä jossain oot, tuu pihalle sieltä vaan....
Mä vaanin sitä..

Mihin himskattiin se nyt meni?

Menikö jonnekkin ylöspäin,,, ei ehtinyt varmaan, kun vahdein koko ajan.

Ei auta, kuin täysillä hakata vaan ja sitten vaan toimeks, tok tok tok , kop kop...

Mutta ei auta, kyllä se kuitenkin ehti jonnekkin ylöspäin vaan, voi kurjuus!

VIELÄ KESÄÄ JA KULLERON AVAUTUMINEN

JulkaisuasetuksetTämän postauksen myötä jätän teidät hetkeksi, ehkä jo ensi viikolla tulen takaisin, mutta en kauaa voi kuitenkaan olla pois, tunnette jo mut!
Katsotaan, nyt, mitä hommaa mulla onkin!
Nyt viikonlopuksi menen serkkulikkojen tapaamiseen Virroille, parantamaan maailmaa!
Hyvää viikonloppua ja viikonalkuakin!

Tässa kulleron ekat nuput 23.05.-09...nämä kuvat kannattaa klikata, niin näät kukan sisään, melkein, ainakin tuolla aukeemisvaiheessa.

Nuput pikkuhiljaa aukeaa

enemmän ja enemmän.
Kesti tämä vaihe aika kauan, kun oli silloin aika kylmää, eikä aurinkoa näkynyt.

Kohta alkaa terälehdet liikkumaan

enemmän auki ja auki

Ja sitten se tapahtuu...

Kukka on auki melkein, ja näin

se onkin kaikkein kauneimmillaan.

Sisusta näkyy vähän keskeltä.

Tämä on mun kesäkorttini, minkä haasteen Sisko joskus kesän alussa laittoi tänne blogiinsa.
Nyt en vaan sitä enää löytänyt, mutta on varmaan jossain siellä.