torstai 27. elokuuta 2009

LUOVA LAUANTAI 46. haaste

Tällä kertaa haasteena on sana PELKO
Otan tälläkertaa tällasilla töilläni haasteeseen osaa.
Pelko on jossain sisälläni, ja joskus se kasvaa suureksi möykyksi.

Jolloin tunnistan suurimmat pelkoni, kaikkia ötököitä ja käärmeitä ja monijalkaisia kohtaan, pelottavia pimeyden kuvia, joissa aina joku kauhuus tulee ja menee selkäpiitäni pitkin, enkä tiedä mikä se on!
Se voi olla joku muukin, kuin nämä ötökät, se on mustaa ja synkkää, pimeää ja pellottavaa, silmiä luurankojakin, mutta pimeää kuitenkin aina on.
Ehkä se sitten kuitenkin on se pimeys, mitä kaikkein eniten pelkään, ja mitä siellä pimeydessä voi tapahtua, niin etten näe niitä... sitä!

Työ on tehty erilaisia välineitä käyttäen.
Jää on yksi, ja tietokoneella piirrettyä ja muunneltuakin.
Tämän työni vuoksi rikoin yhden tykätyimmistä maljakoistani, minä tyhmä laitoin sen pakastimeen, ja rikkihän se lopulta meni, kun unohdin sen yöksi jäätymään.

16 kommenttia:

  1. Äh, harmi maljakkoa, mutta upeasti olet pelon pimeyksineen ja örkkeineen luonut. Kamala yhdistelmä: olla pimeässä ja tuntea, että joku kiipeää niskaasi pitkin.....

    VastaaPoista
  2. Pelkoa ei saa kiinni, sitä on vaikea pysäyttää. Se luikertelee ja kiemurtelee ja tarttuu lujasti kiini ja vaikka kuinka ravistelisi sitä pois, pimeässä pelko vain kasvaa ja tihenee. Ei edes tarkalleen tiedä, miltä pelko näyttää kun se muuttaa koko ajan muotoaan mutta sen tietää että se vaanii ja piilee jossain ja pahimmoillaan kasvaa ja tulee ihan liki. Hui, hui ja hui.

    Voi surku, maljakko meni.
    Mutta kuvat ovat mahtavat. Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Wow, mitä töitä! Varsinkin tuon ylimmän syvyyssuhde on aivan mahtava! Tykkään! Pelko on kyllä niin paha, onneksi joskus järki voittaa pelon.

    VastaaPoista
  4. Una:
    Kyllä ne pelottaa...
    SusuPetal:
    Hui, älä sano..!
    Lastu:
    Hui, ja kiitos sulle.
    savisuti:
    Se on ainoa lohtu, onneksi on sen verran järkeä vielä jäljellä..olen jopa koittanut voittaa pelkoni valossa, mutta pimeessä se on mahdotonta!

    VastaaPoista
  5. Oletpa taikonut upeita kuvia! Sen lisäksi, että ne ovat tehokkaita ja etenkin alimmainen karmeakin, niin ne ovat kauniita ja todella hienoja. Olen kyllä nyt tosi vaikuttunut. Katsoin ja katsoin ja annoin mönkiäisten kiivetä, kun niin kiinnosti.

    Kyllä nämä työt nyt ansaitsevat erityisen huomion, sen löydät blogistani :-)

    VastaaPoista
  6. Uuna:
    Kiitos sulle kehuistasi, ja pitää tulla kylään sitten!
    Kiitos!

    VastaaPoista
  7. Niin on kun olisit mun pelkoa kuvannu..hui kauhea noita ötököitä! Hienoja kuvia, vaikka aihe hirvittääkin.
    Surku, että maljakko särkyi.

    VastaaPoista
  8. Laps Suomen:
    Kiitos sulle, ja ne vaan on sellasia, että niitä pelkää, ja jos on pimeetä, niin pelkää vielä enemmän, kun ei tiiä, missä ne menee!!!
    No, maljakkoja saa lisää, harmitti vaan, kun oli mun lempimaljakkoni.

    VastaaPoista
  9. Ihan mielettömiä kuvia, upeita! Sieltä löytyy monenlaista pelon ainesta ja omalle tulkinnallekkin on vielä jätetty reilusti varaa, MAHTAVAA!

    VastaaPoista
  10. SuviAnniina:
    Kiitos oikein paljon sulle!

    VastaaPoista
  11. Itse en pelkää ötököitä enkä näitä kuviakaan pidä kovin pelottavina mutta harvinaisen hienoina kylläkin. Varsinkin ylempi on minun makuuni.

    VastaaPoista
  12. Holle:
    Mä pelkään sitten sunkin puolestasi niitä ötököitä!
    Kiitos sulle!

    VastaaPoista
  13. Vasta nyt löysin nämä sun ihanat pekotyöt!1
    kauniit .upat värit ja kokonaisuus!!

    VastaaPoista