Pakinaperjantain 142. haaste " Kalansaalis."
HUi kauhistus, mikä käärmekkö, vai kalako!?
Meillä oli joella aina katiska, ja melkein se oli samassa paikassakin aina, kun saalis oli melkein varma aina tällä paikkaa.
Niin nytkin oli.
Ja niin kauan oli, kunnes katiska varastettiin...
Soudettiin miehen kanssa katiskalle päin, mies oli soutumiehenä, ja minä sain kunnian nostaa katiskan ja nähdä saaliin suuruuden aina ekana.
Jännityneenä nytkin mentiin katsomaan katiskamme suurta kalasaalistamme. . . aina ootettiin, että olisi TOSI ISO kala jäänyt pyydykseen.
Sitten päästiin paikalle, ja heti huomattiin, että jotain siellä on, kun katiskan merkki aina väillä heilui pinnanpäällä...
Mies souti hiljaa paikalle, peruutti veneen katiskan paikalle, ja minä otin asennon, että saan kunnolla katiskan nostettua veneeseen.
Ja sitten, vaan kunnolla katiska ylös nenäni eteen, ja mitä ihmettä.....!???
Käärme katiskassa, katiska takaisin veteen ja kiljumista kiljumista,,, apuaaaa!! käärme!!
Se melkein sai purtua mua, laittoi päänsä joka ikisestä reiästä pihalle!!! apuaaaa!!
Sitten, kun lopulta selvisin ensi järkytykseltä, vaihdettiin paikkaa miehen kaa, ja siellä se käärme oli vieläkin katiskassa!
Mies rauhotteli, ja sanoi, ettei mikään käärme ole, lopeta kiljuminen, se on ankerias!
Ja aika iso olikin...
Mutta henki ei meinannut siittä lähteä, ei millään, oli niin liukas, että sai aina ittensä kammettua kapulan alta pois!
Mutta lopulta mies sai siltä hengen pois!
Mikä mua harmitti kyllä, en tykkää kalastamisesta sen tappamisen vuoksi yhtään, tulee aina sääli kaloja. Ne olisivat paljon iloisempia , kun päästettäis ne vapaaksi takaisin veteen..!
No, mutta nyt kala oli tapettu, ja mentiin anoppilaan grillaan se, ja olikin hyvää kalaa, aika rasvasta oli!
Mutta tätä vois melkein sanoa, että kala sai mut, vaikka kala kuolikin, mutta ensin se sai mut pelästymään melkein hengiltä!
Sen jälkeen osamme vaihtuivat, mä soudin ja mies sai kunnian katsoa saaliimme ensimmäiseksi!
Varmaan pelästytti!
VastaaPoistaEn ole koskaan syönyt ankeriasta, pitäisi varmaan maistaa joskus.
Ankerias on hyvää. Peikot syö niitä elävinä :) Mukava tapahtuma kertomuksessasi.
VastaaPoistaHi hii hih sinua ;)) Kyllä se säälittää, kun kala täytyy tappaa, mutta kun on syötävä, niin on tapettava, se on luonnon laki.
VastaaPoistaOlipa varmaan säikähdys melkonen, satan kuvitella :-). Hyvä ettet pudonnu veneestä säikähdyksestä !
VastaaPoistaOn tosi kurjaa että kalat ja muut eläimet pitää tappaa, mutta se nyt lienee luonnon laki. Eniten minua kauhistuttaa ravut, kun ne puotetaan elävänä kiehuvaan veteen. Kalan tappaminen on jo jotenkin armeliasta siihen verrattuna...ehkä.
En ole koskaan syönyt ankeriasta. Olisi mukava maistaa jokus sitäkin.
VastaaPoistaSanoit, että katiskanne on varastettu. Kalareissujako ei enää ole.
Hienoa tuo kalastelu varmaan on, kesäillan mukvaa puuhaa.
Jaa, jaa, kukahan katiskallanne nyt ankeriaita pyytää?
VastaaPoistaMuistan erään jutun ankeriaasta. Tammerkoski oli tyhjennetty. Pohjalla oli kivien välissä vesilätäköitä jäljellä. Eräässä lätäkössä oli iso ankerias. Näin kun se ryömi lätäköstä toiseen, tosin paljon avuttomammin kuin käärme. Joku paikalla olleista kipusi alas ja nylki sen puun oksaan, jossa se vielä kiemurteli kauan. Olen maistanut ankeriasta säilykepurkista. Ankeriasta en kuitenkaan pystyisi tappamaan.
VastaaPoistaKalasaalishan teillä, komee.
VastaaPoistaKamera olisi pitänyt olla, ilme varmaan kuvaamisen arvoinen. Voin kuvitella kuinka pelästyit.
VastaaPoistaSusuPetal:
VastaaPoistaNo varmasti pelästytti, en ikinä ennen ollut edes ankeriasta nähnyt!luonnossa!!!
Isopeikko:
Oli ihan hyvää, mutta miks peikko syö sen elävänä? Mä en uskaltais!
Zilga:
Niin, se on totta, mitä varten niitä katiskoita sinne vietäiskään, muutakuin saaliin takia, ja tappaahan ne sitten pitää.
Laps Suomen:
No sitä itekkin ihmettelin, etten hädissänio hypännyt veneestä pois, tai pudonnut!
Se minustakin tuntuu kurjalta, kun ne niin laitetaan kypsäksi. Mutta onkohan ne niin sitten tehtävä, jostain kuulin, että pitää elävänä heittää sinne kiehuvaan veteen ja että se on kai silmänräpäys, kun ne kuolee...kukahan niistä ravuista on tullut kertomaan senkin?
Arleena:
Ei lopetettu kalastamista, vaan siirryttiin virveliin ja mato onkeen. Eväitten kanssa mennään, ja siellä vasta kahvi ja leipä hyvältä maistuukin.
Unelma:
Jaa a, sitä ei tiiä, mutta kai sitten tarpeeseensa vei, ketä veikin.
suloensio:
Voi kauheeta, kuinka joku sellasta pystyy tekemään, että elävänä nylkee!!
Olisi tappanut ensin, toi oli jo vähän kiduttamista.
Hannele:
Oli se , melkein metrin mittanenkin.
tia:
Olisi pitänyt kyllä kamera olla.
Mutta tästä tapahtumasta on aikaa jonkin verran, että mullakaan ei ollut silloin vielä digikameraa. Arvaa vaan kuinka paljon!
Videokamera olisi ollut paras, siihen olisi tallentunut äänikin, tai sitten olisi räjähtänyt kokonaan.
VastaaPoistaMehevä kala ja etenkin tarina!
Kyllä varmasti pelästyit,minäkin olisin varmasti
VastaaPoistasäikähtänyt kun en ole koskaan ankeriasta nähnyt.
Ankerias on varmasti hyvää,vaikka en ole koskaan ankeriasta maistanut.
Hyvää viikonloppua sinulle.
Mitähän saalista minä lähdin etsimään, sitä on vaikea tietää, mutta täällä olen taas. Osoitetta oli pikkuisen pakko muuttaa, mutta täällä olen taas.
VastaaPoistaEn saanut edes unta, kun kaduin sitä napin painallustani, teki mieli huutaa kuten sinä :-)
Voi sua...mutta nyt kuitenkin olet Uuna taas, hyvä niin..
VastaaPoistaLaitoin sulle meiliä.
Siini:
VastaaPoistaNiinpä olisi ollutkin, muttakun ei ollut mukana sillä kertaa, tietenkän, kun ei edes kameraa!
Mehevä kala olikin, ja luultavasti olisi räjähtänyt koko kamera mun huudoistani!
Pirre:
Kyllä mäkin pelästyin, kun on kuin käärme ja sekin oli aika iso, pää mahtui jotain 10 senttiä pihalle, mutta siittä enempää ei päässytkään, mutta mun käteenikin kävi koskemassa, eli voit arvata, kuinka paljon pelästyin!
Ymmärrän pelästyksesi olen kerran nähnyt kaksi ankeriasta ja oli kuolla pelästyksestä kun ne kiemutelivat kalastajan pussista lattialle!
VastaaPoistaKirkaisin kun tarina eteni kohti sitä, sitä... tohdinko sanoa, käärmettä... eikä paljon helpottanut vaikka se osoittautui herkulliseksi ankeriaaksi. Olen käärmekammoinen. Ei auta vaikka tytär kuinka evoluutiobiologina selittää käärmeen asemaa luonnon monimuotoisuuden kannalta.
VastaaPoistaHurjan elävästi kertoilet. Nautin lukiessani vaikka olenkin kauttaaltaan "kananlihalla" :)
Kaanon:
VastaaPoistaPelästyin kyllä niin paljon, kun en yhtään odottanut sellaista saalista!
Lastu:
Kiitos kehustasi, ja kyllä pelästyin, olen myös käärmekammoinen!!