Tänään lenkillä

Huomasin, että riippusillan tuntumassa oli joutsenia!

Ja sinne tietenkin kamerani kaa ja lujaa tietenkin!

Klikkaa kuvia

No, onnistuinkin saamaan jonkinlaisia kuvia



Vaikka olivat huomanneet minut

Mutta kun olin ihan hiljaa, niin antoivat kuvatakkin, vaikka aika kaukaa kuitenkin.

Yksi oli ollut ottamassa aurinkoa "rannalla".

Tässä varmaan pariskunta

Kova nälkä oli heillä

Tässä yksi, joka vartioi koko ajan, ja antoi kuulua ääntä, jos liikuin pikkasenkin muita joutsenia kohden!

Mutta kauniita lintuja ovat joutsenet!

Kaukokaipuu

Tässä mun kaukokaipuuni.
Aina takaisin Norjaan ja sinne ihaniin maisemiin!

Mieleeni tulee kajastus

Menneistä ajoista!

Mä olin jotain 5 vuotta!
Ja tykkäsin auttaa äitiäni.
Ja meillä oli sellanen jotain 50 metriä rantaan, ja talvella pitempi, mistä äiti vedet haki.

Meiän piti hakea kaikki sieltä niin pesuvedet, kuin pyykinpesuvedetkin.
Juomavesi haettiin naapurin kaivosta.

Mä monesti autoin äitiä, tein omaa pikkupolkuani sinne joelle, mutta eihän äiti ämpäreitten kaa mahtunut mun pienestä polustani, sitä oli jonkun isonnettava. Ja useesti se olikin äiti, koska isä oli päivät töissä muualla.
Elämä siellä joen rannalla oli kivaa aikaa, ja sitä haikeudella muistelen, niitä kaikkia kivoja hetkiä kavereitten kaa, ja piilossilla oloa, se oli niin ihanaa aikaa!

Mutta kaikki ei pysy sellasenaan, vaan ajan rattaat kulkevat eteenpäin, eteenpäin koko ajan!
Nyt siitä ajasta on kulunut jo monia vuosia ja kymmeniäkin.

Silloin mun paras ystäväni oli naapurin Tapio, hänetkin näin tässä kerran, en meinannut tuntea, eikä hänkään varmaan mua, siinä hetken katseet kohtasivat, ja sanottiin epävarmasti heit!

Kumpikaan ei varmaan ollut varma, että onko hän nyt sitten hän!
Mutta nyt jälkeen päin miettien, niin hän oli se hän, mun paras ystäväni lapsuusajoistani!
Kaipuu tuli lapsuuteeni, ja häneen, olimme varmaan parhaat ystävykset, mitä kukaan voi olla!
Sitten uusin mielin lähden kulkemaan tätä elämääni, ja muistelemaan menneitä aikoja, etten yhtään niistä unohtaisi, ja kuin kajastuksena, muistan aina kaikkia kivoja juttuja lapsuudestani,
Joita sitten teille jatkossakin kerron!

Haaste vapulikselta

Vapulis haastoi minut tällaiseen mukaan.

Eli tässä ohjeet:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiostasi, ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Eli tässä on sitten mun neljäs kuvani neljännestä kansiostani.
Huono kuva, kun ei ole sopinut hiirulainen kokonaan samaan kuvaan, vaikka pieni olikin.
Olen joskus tästä hiirulaisesta laittanutkin varmaan jo tänne kuvia, mutta luultavasti en ehkä tätä.
Se oli siinä seinän vierellä pitkän aikaa ihan hiljaa, ei varmaan mua huomannut, kun sain rauhassa kuvata, kunhan ensin sain kamerani siihen kuntoon, että voi ottaa kuvia, mutta ehdein kuitenkin muutaman kuvan nappaan.
Mutta onneksi ei tullut sisälle!
Pidin varani, koska sitten olisi mua viety ja lujaa!

En haasta tälläkertaa ketään, kun tämä on jo niin monella ollut. Mutta tämän saa kuka vaan haluaa ottaa ja viedä omalle sivulleen., jos tykkää!

Valokuvatorstain 117 haaste

Haaste on sana "moni"

Moni ei voi valita leipää, mitä voi syödä.
Moni ei saa leipää lainkaan!

Syntymäpäiväkortti

Pikkusiskolleni.

Ihan ite teinkin.

Sen verran sain tänään aikaiseksi!

Sain koneeni kuntoon, tai sivustoni.

Tai oikeestaan mies sen huomasi, oli yksi ruksi jotenkin mennyt väärään paikkaan.

NÄKKI!

KLIKKAA KUVIA

Kuvassa pyörteitä,
mistä mun vanhempani niin monesti opetti kiertämään sellaset paikat, missä näitä on!

Mutta aina ei lapset vanhempiaan tottele!



Mulle kerran kävi sellanen juttu, että uin joelle päin, missä oli tukkipuomi. Siittä pidemmälle ei saanut mennä!

Mutta mähän tietenkin menin, kun osasin kerran uida ja vanhempi sisko meni isän kaa saarelle uimaan.

Mä olisin halunnut myös, mutta mua ei otettu mukaan, oli kait liian vaarallista!

Mutta ajattelin, että uin kuitenkin sinne saarelle päin, eihän siinä mitään vaarallista ole, ja uin ja uin, mutta sitten isä huomasi, että seuraan ja huusi mut takaisin ja heti!

No , ei auttanut kuin kääntyä takaisin..ja itkien menin takaisin tukkipuomille, ja pikkasen sitä ennen , tunsin jalassani jotain, kuin joku olisi siellä mun jalkojani pidellyt!!!

Oli vielä syvää, ei jalkani osunut vielä lähestulkoonkaan pohjaan asti!

Mulle tuli kamala pakokauhu, että mikä siellä jaloissani on!!

Kamala, jos se onkin se Näkki!!
Äiti oli niin monesti varoittanut siittä, mutta en ollut välittänyt, en uskonut äitiä, että sellasta on olemassakaan!

Hamusin hengästymiseen asti tukkipuomia käsiini, siellä se oli jossain lähellä, mutta joku vei mua koko ajan syvemmälle ja syvemmälle. Kuulin huutoja, mutta en jaksanut enää huutaa takaisin,,,
Mutta sitten kuin olisin jostain tullut takaisin...-kuulin äidin huudot, ja vastasin, että täällä mä olen,, ! Makasin tukkipuomin päällä!
Koska tähän olin mennyt, en yhtään tiedä?
Ei kai Näkki olisi mua auttanut, ja laittanut mua tukin päälle? Sitä en voi sanoa, koska en muista mitään siittä hetkestä, mutta joku vaisto kuitenkin mua laittaa uskomaan siihen Näkkiin. Ja onkohan se oikesti ilkee, niin ilkeen näköinen,, kuin mun kuvassani, ei välttämättä...
Jos se on vaan jo niin vanha, että kädet ovat jo menneet suomuisiksi iästä!

Mutta tässä nyt kuitenkin,
Kuva siittä Näkistä!


Ja sormet kyllä pakostakin ovat aika pelottavat!
Mutta sitä ei tiiä, kuinka hyvä sydän tällä Näkillä sitten kuitenkin on!?
Ja siittä paljonkin riippuu Näkin tarina, kuinka hyvät kortit hän saa,vaikka teiltä!
Saakohan hyvän vai huonon korttipakan!

Ystävänpäivä 14.02.-09

Sisko haastoi ystävänpäivä kuva haasteeseen!

Otan osaa tällä meidän ystävämme kuvalla, se on meille niiin rakas, ja paras ystävä!

Tunnustus

26.01.2009 - 12:41
Sain tämän tunnustuksen siskolta ja Inkataialta

Kiitoksia paljon palkinnosta!

Tunnustus kuuluu "jakaa eteenpäin henkilöille, joita pitää tärkeinä, inspiroivina ja kannustavina itselleen".

Mutta koska siittä tulisi niiiiiiiiin pitkä lista, että pyydän, että otatte kaikki tämän mukaanne, ketkä kommentoitte sivuillani, olette kaikki sen ansainneet!

YYkAAkOO4

Haaste numero: 32 Aidan pikkuikkunoita 32 on!

Nyt vain ikkunakuvia

Nämä, kun en vielä uskalla uloskaan lenkille lähteä, senverran on vielä tukkoinen olo.

Mutta kokeilin opetella tekeen kuville raamit, ja opinhan lopulta!

Vois aina johonkin laittaa, jos tykkää. Ja käyttää eri värejä!

Kaktukseni alkoi

Mun ilokseni varmaan kukkimaan

Kun en uloskaan vielä voinut mennä lunta kuvaamaan.

Eli onneksi sitten jotain kuvattavaa täällä sisälläkin tulikin!

Ei ole tämäkään kukka kahta kertaa näin lähekkäin kukkinut,


Justiinsahan se kukki!

Ja nyt taas kukkii näin kauniisti!
Haluaa meille varmaan jotain lohdutusta tuoda tähän elämäämme!

Meidän planeetta

On maa..
Joskus tuntuu, kuin pilviharson läpi katselisimme
salaisuutta.
Meidän maata katsellessa, kaunista kuin mikä
silti valitamme
miks ei aurinko paista, ja miks sataa?
Voi meitä, kumpa jo aikuiseks kasvaisimme,
ja tyytyväisiä olisimme,
ettei sadat sateet hukuttais ,
eikä aurinko kuivaksi maata porottais!
Kiitos Luojalle, maastamme, ja plaanetastamme!
Kiitos kuusta kauniista, ja loisteesta auringon!

Haaste 116

blogi!
116. Haaste
Hei kaikki!
Haasteenamme on tällä kertaa sana, planeetta.

Matka tällä planeetalla joskus niin mutkaista,

monelle meistä.

Pilviharso silmillämme katsomme,
liian usein!

Täällä kipeenä

Me miehen kanssa ollaan täällä nyt kuumeessa, yskässä ja nuhassa.
Juodaan kuumaa mehua ja koitetaan parannella itseemme ja toisiamme!

Haavanlehtiverkko

Vapuliksella oli viimekertaisessa valokuvatorstain haasteessa kaunis ja niin herkkä kuva puun lehdestä.

Ihmettelin, että miten ihmeessä hän on saanut lehden pysymään tollasena, ettei ole rikki mennyt!

Sitten lenkillä ollessani, eteeni lensi samantapainen lehti, haavanlehti. Noukein sen tietenkin mukaani ja kuvasin sitä myös. Otin lähikuvia siittä, kaikki kuvat eivät ole ihan tarkkoja, mutta näkee kuitenkin, millasta se lehden verkko on.

Pitää sanoa, että itekkin yllätyin, kun olikin niin kaunista kuviota!

Luonto ON ihmeellinen ja taitava, laittaa miettimään!

Klikkaa kuvia

Tässä ylhäällä ensin lehti, jonka löysin.

Sitten kauniita kuvioita

eri puolilta lehteä kuvattuna.

Ihailemaan laittoi

Miettimäänkin laittoi!

Että kuinka Luoja on kaikki osannut juuri oikein tehdä!

Murtauduin omaan päiväkirjaani

Pakinaperjantain

Haastesana on "Hätänumero".

Tässä olen 11-12 vuotias

Lastu ja Uuna haastoivat minut!

Kertomaan jotain lapsuuden kuvastani tarinaa..

Tässä on nyt sitten tarinaa
Murtauduin omaan päiväkirjaani sen vuoksi!

Nyt tässä on jotain, mutta nyt pitää tyytyä tähän yhteen koulukuvaani!
Tämän ikäinen olin silloin, kun kirjoitan tästä!!


Ei voi olla totta,
että sen tein!!!!

Tänään 20.01.-09. klo:17.16!

murtauduin omaan päiväkirjaani!
Tämän takia ehkä olisi pitänytkin soittaa 112:teen!

Eli siis, kaikki alkoi siittä, kun hain jotain lapsuuden kuviani, ja menin sitten jo epätoivon vallassa vinttiinkin hakeen, jos sieltäkin jotain edes löytyisi!

Jos edes jonkun kuvan, kun olen ollut lapsi!

Mutta ei löytynyt sieltäkään, mutta jotain muuta kyllä löysin!

Löysin vanhan päiväkirjan, ja sen sisältä vieläkin vanhemman kirjan, eli sellasen, kun olen ollut 8-12 vuotta vanha!

Ja tässä mä olen jotain 11 vuotias!

Ja eikö olekkin "hieno" etutukka, on kuin leikkurilla leikattu!


Ja oli mulla hauska päivä tänään, kun niitä vanhoja juttuja luin, ja kuinka lapsellinen olen ollut, tai kai pitääkin sen ikäisenä ollakkin!

Rakastin kouluaikanani kahta poikaa, he olivat kaksoset, mutta en osannut päättää, kumpaa rakastan!?

Mutta he olivatkin identtiset kaksoset, mutta kyllä mä heidät silti erotin kuitenkin!

Oli se aika hauskaa aikaa, näin jälkeen päin aatellen..

Kaikki asiat, mitkä silloin, oli suuria asioita, ovat nyt jälkeenpäin todella hulluja ja niin pikkasia asioita. Oikein naurattaa ....

Mutta sitten olen ajatellut sitä asiaa, että miks mä tykkäsin molemmista pojista, näistä kaksosista? Miksen tyytynyt vaan siihen (yhteen oikeeseen?)

Muttakun he olivat niin todella samannäköisiä, että melkein kuin kaksi mattia!

Ja sitten , kun lapsi vielä olin, niin elin sen mukaan, mitä pojat mulle sanoivat, tai miten käyttäytyivät mua kohtaan, eli jos se oli toinen, mikä kivasti käyttäytyi, niin sai pinnoja, mutta toinenkin sai hyviä pinnoja, nämä pojat olivat tosi kilttejä poikia, he eivät kiusanneet mua välitunneilla!

Mutta, eihän nää jutut koskaan menneet kouluvälitunneista pitemmälle, eivät todellakaan, me vaan tykättiin siellä kouluaikana, tai ainakin mä tykkäsin niistä pojista, ehkä pikkasen enemmän siittä toisesta!
Mikä tällä hetkelläkin asuu samalla paikkakunnalla kuin mäkin, ehkä toinenkin, mutta ei ole tullut vastaani, tai en ainakaan ole tuntenut häntä!
(Eikä me tunneta toisiamme enää)

Eli miksi murtauduin tähän päiväkirjaani, koska en saanut sitä auki, enkä tiennyt, missä avaimet olivat, en muistanut!!
Eli väkivalloin sinne päiväkirjaani murtauduin, mutta uskalsin kuitenkin , kun oli omani! Ja
niin hauskaa, niin hauskaa oli sen päiväkirjani kanssa, ja kaikki rahapussivedot tulivat siinä ilmi, mä olin mennyt sillan alle piiloon joka kerta, ja Marjukka oli mennyt tolpan taakse ohkasena piilloon myös, että monetkin jutut mun ekassa päiväkirjassa tulivat siinä esille. Siellä oli myös sisar kiusaamista, ja kanteluakin, meidän sisarien kesken, kun meitä kolme on!
Ja nyt ollaan kaikki hyviä ystäviä toistemme kaa, vaikka enemmän pitäisi aikaa viettää silti yhdessä, ettei vieroituta kokonaan toisistamme!
Mutta nämä päiväkirjat pidän visusti tallessa!

Ja hauskat naurut vielä kaupanpäällisiksi sain, kun katsoin päiväkirjani viimeselle sivulleni, no sellasta tää on, mutta en todellakaan olisi muistanut, missä avaimet on..

Mutta arvatkaapa missä olivat!

Tulivat lopulta esiinkin, vaikkakin ruostuneena!

Luova lauantai

32 haasteen aihe on TOIVO

Itse tein jäätaidetta alempana, ja siittä otin yhden, mistä tykkäsin, näin siinä enkeleitäkin.

Otin siveltimen ja taiteilin vähän, nyt tällasella kuvalla.

Jonka työn nimi on TOIVO

Yksi jääkuva jäi pois

Mutta laitan sen tonne lyhdyn perään. Eli tällasen tein, mutta siinä oli niin monta puolta! Mä tykkäsin siittä eniten.

Näen siinä enkeleitä!

Tein itse jäätaidetta

Eilen illalla mietein pääni puhki, että miten ja mimmosen jäätaiteen toteuttaisin.

Mutta lopulta sitten nämä ovat tuloksia siittä pähkäilystäni!

Pari ensimmäistä meni pilalle, ja luulin, että tämäkin vielä perään, mutta aloin katseleen sitä vähän joka puolelta, niin syntyihän siittä sitten jotain.

Ainoastaan, kun sisällä kuvasin, niin suli vähän koko ajan, ja pelkäsin, että sulaa ennenkuin ehdin sen viemään pihalle, mutta onnistuin kuitenkin sitten!

Nämä nyt kyllä sitten vaatii sen klikkauksen, enenkuin pääsee näitä kunnolla katsoon!