Joskus tuntuu, kuin pilviharson läpi katselisimme
salaisuutta.
Meidän maata katsellessa, kaunista kuin mikä
silti valitamme
miks ei aurinko paista, ja miks sataa?
Voi meitä, kumpa jo aikuiseks kasvaisimme,
ja tyytyväisiä olisimme,
ettei sadat sateet hukuttais ,
eikä aurinko kuivaksi maata porottais!
Kiitos Luojalle, maastamme, ja plaanetastamme!
Kiitos kuusta kauniista, ja loisteesta auringon!
Ihana kuva ja ihana runo!
VastaaPoistaTosiaan! Kiitos kaikesta kuuluu auringolle, minkälainen tämä tellus on.
VastaaPoistaTellus, Gaia, Maa... ihminen tietää mitä tahtoo, ja se on harmi.
VastaaPoistaViisaita sanoja! Ja levittäisin runosi satoina tuhansina lehtisinä ympäri maan, jospa joku heräisi ajattelemaan.
VastaaPoistaKuutamo kumottaa täysikuuna kauniisti.
VastaaPoistaVoin yhtyä runosi sanomaan
kaunista ;)
VastaaPoistamukavaa viikonloppua!!
Totta tosiaan ilman aurinkoa ei oma palaneettamme kukoistaisi! Kauniisti kerrot runossasi!
VastaaPoistamari, aimarii, isopeikko:
VastaaPoistaKitos runokehuista, ja myös kuvakehuista!
Uuna:
Kiitos sulle kommentistasi, sanoistasi!
arleena, auringonkukka, sisko:
Kiitos teille, ja kiva kun tykkäsitte runostani,siskokin,
kiitos sulle!
Totta tosiaan, sanoissasi on ajattelemisen aihetta jokaiselle maan kansalaiselle. Hyvin osuit ytimeen.
VastaaPoistamehtäsielu:
VastaaPoistaKiitos sulle!
Oh-show-tahhoi-ne-ne:
VastaaPoistaKiva, kuulla sustakin, et olekkaan pitkään aikaan vierailut, missä olit?
"Joskus tuntuu, kuin pilviharson läpi katselisimme
VastaaPoistasalaisuutta." Hienosti sanottu, sillä totuus pitää joskus peittää harsoon. Salaisuuden ratkaisua emme näe.
sanakehrääjä:
VastaaPoistaKiitos sulle!