torstai 15. tammikuuta 2009

Valokuvatorstain haaste 115

Seuraa blogia Ilmoita blogista Luo blogi!


Hei kaikki
Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).
"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108


Yksi, joka kuuntelee....


14 kommenttia:

  1. Ei taida olla GSM keskus

    VastaaPoista
  2. Hieno kuva minustakin. Aito tunnelma ja tilanne.

    VastaaPoista
  3. Lähellä, mutta kaukana. Hyvä vastaus haasteeseen.

    VastaaPoista
  4. On Tapsa vähän tuosta vanhentunut ;D

    VastaaPoista
  5. Kuuntelen!!!! Hyvä oivallus haasteeseen!

    VastaaPoista
  6. Hieno kuva ja yhteyden on hyvä toimia. Yhteys on luurin päässä. :)

    VastaaPoista
  7. Hieno idea vastaukseksi haasteeseen!

    VastaaPoista
  8. Kyllä varmaan yhteys pelaa tuossa kuvassa !

    VastaaPoista
  9. Mainio positiivinen näkökulma haasteeseen. Kyllä sitä kuuntelemistakin on!

    VastaaPoista
  10. Kiitos kaikille kommenteistanne..ja silloin aikoinaan, oli lähellä mutta kaukana!
    Oli puhelin silloin, ja hän hoiti puhelinkeskusta.
    Arvaatkaapa vaan, oliko puhelimet varattuna!?
    ja on se tapsa pikkasen vanhentunut kuvasta, mutta sama mies on!

    VastaaPoista
  11. Hyvä kuva aiheeseen.

    VastaaPoista