Hei kaikki
Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).
"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108
Yksi, joka kuuntelee....
UPEA KUVA!!
VastaaPoistaEi taida olla GSM keskus
VastaaPoistaHieno kuva minustakin. Aito tunnelma ja tilanne.
VastaaPoistaLähellä, mutta kaukana. Hyvä vastaus haasteeseen.
VastaaPoistaOn Tapsa vähän tuosta vanhentunut ;D
VastaaPoistaKuuntelen!!!! Hyvä oivallus haasteeseen!
VastaaPoistaHieno kuva ja yhteyden on hyvä toimia. Yhteys on luurin päässä. :)
VastaaPoistaHieno idea vastaukseksi haasteeseen!
VastaaPoistaKyllä varmaan yhteys pelaa tuossa kuvassa !
VastaaPoistaMainio positiivinen näkökulma haasteeseen. Kyllä sitä kuuntelemistakin on!
VastaaPoistaKiitos kaikille kommenteistanne..ja silloin aikoinaan, oli lähellä mutta kaukana!
VastaaPoistaOli puhelin silloin, ja hän hoiti puhelinkeskusta.
Arvaatkaapa vaan, oliko puhelimet varattuna!?
ja on se tapsa pikkasen vanhentunut kuvasta, mutta sama mies on!
Hyvä kuva aiheeseen.
VastaaPoistadoris50:
VastaaPoistaKiitos sulle!