Sateinen päivä kylmää ja harmaata. Otsallani pisaroita, poskelleni tippuvat kyyneleitäkö? Suolan maku tuntuu suussani, miksi kyyneleitä? Taivashan nyt itkee, miksi minäkin?
On kaunis runo. Ei liian surullinen, vaan ihmettelevä. Elämä välillä itkettää. Ja oikeastaan sateella onkin sopiva itkeä. Naurua sitten auringon kanssa...
tia: Kyllä itkeekin, ja mun mielestäni pitääkin joskus itkeä. ruska: Sateella saa laittaa sateen syyksi kyyneleet.Elämä kyllä joskus itkettää! lastu: Hienoja sanoja sanoit, niin herkkiä ja kauniita. marjukka: kiitos marjukka!
sisko: Kiitos sulle kommentistasi, Ja oikeessa olet, jos on mustaa ja pimeää, ei oikein tule aurinkoisia runoja silloin, mutta, toivotaan, että tämä surumielisyys vielä loppuisi, tai helpottaisi kuitenkin vielä!? Ja onhan mulla ollut niitä murheita ja suruja, niitä ei ihan helpolla heti unohda, eikä haluakkaan unohtaa!
Kaunis runo,kyllä sitä aina silloin tällöin myös ihminen itkee.
VastaaPoistaOn kaunis runo. Ei liian surullinen, vaan ihmettelevä. Elämä välillä itkettää. Ja oikeastaan sateella onkin sopiva itkeä. Naurua sitten auringon kanssa...
VastaaPoistaOn aika itkun ja aika naurun.
VastaaPoistaKasteinen, kyyneleinen metsä on itkevälle lohdullinen rauhoittumisen syli.
Kaunis runo!
VastaaPoistatia:
VastaaPoistaKyllä itkeekin, ja mun mielestäni pitääkin joskus itkeä.
ruska:
Sateella saa laittaa sateen syyksi kyyneleet.Elämä kyllä joskus itkettää!
lastu:
Hienoja sanoja sanoit, niin herkkiä ja kauniita.
marjukka:
kiitos marjukka!
Kauniin runon olet kirjoittanut! Mistähän johtuu, että kun sää on sateinen ja huono, tuntuu että itse on myös surumielinen ja kuin itkisi itse myös!
VastaaPoistaMurheeseenkin voi runo auttaa. *Sinulla on ollutkin murheita.
Runostasi tuli mieleeni, miten kävelin itkevässä metsässä, kun pienellä tytölläni oli todettu jotain vikaa munuaisissa.
VastaaPoistaKaunis, liikuttava runo.
Hiottu tarkasti säe säkeeltä.
sisko:
VastaaPoistaKiitos sulle kommentistasi,
Ja oikeessa olet, jos on mustaa ja pimeää, ei oikein tule aurinkoisia runoja silloin, mutta,
toivotaan, että tämä surumielisyys vielä loppuisi, tai helpottaisi kuitenkin vielä!?
Ja onhan mulla ollut niitä murheita ja suruja, niitä ei ihan helpolla heti unohda, eikä haluakkaan unohtaa!