keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Miksi minäkin

Sateinen päivä
kylmää ja harmaata.
Otsallani pisaroita,
poskelleni tippuvat
kyyneleitäkö?
Suolan maku tuntuu
suussani,
miksi kyyneleitä?
Taivashan nyt itkee,
miksi minäkin?

8 kommenttia:

  1. Kaunis runo,kyllä sitä aina silloin tällöin myös ihminen itkee.

    VastaaPoista
  2. On kaunis runo. Ei liian surullinen, vaan ihmettelevä. Elämä välillä itkettää. Ja oikeastaan sateella onkin sopiva itkeä. Naurua sitten auringon kanssa...

    VastaaPoista
  3. On aika itkun ja aika naurun.

    Kasteinen, kyyneleinen metsä on itkevälle lohdullinen rauhoittumisen syli.

    VastaaPoista
  4. tia:
    Kyllä itkeekin, ja mun mielestäni pitääkin joskus itkeä.
    ruska:
    Sateella saa laittaa sateen syyksi kyyneleet.Elämä kyllä joskus itkettää!
    lastu:
    Hienoja sanoja sanoit, niin herkkiä ja kauniita.
    marjukka:
    kiitos marjukka!

    VastaaPoista
  5. Kauniin runon olet kirjoittanut! Mistähän johtuu, että kun sää on sateinen ja huono, tuntuu että itse on myös surumielinen ja kuin itkisi itse myös!

    Murheeseenkin voi runo auttaa. *Sinulla on ollutkin murheita.

    VastaaPoista
  6. Runostasi tuli mieleeni, miten kävelin itkevässä metsässä, kun pienellä tytölläni oli todettu jotain vikaa munuaisissa.

    Kaunis, liikuttava runo.
    Hiottu tarkasti säe säkeeltä.

    VastaaPoista
  7. sisko:
    Kiitos sulle kommentistasi,
    Ja oikeessa olet, jos on mustaa ja pimeää, ei oikein tule aurinkoisia runoja silloin, mutta,
    toivotaan, että tämä surumielisyys vielä loppuisi, tai helpottaisi kuitenkin vielä!?
    Ja onhan mulla ollut niitä murheita ja suruja, niitä ei ihan helpolla heti unohda, eikä haluakkaan unohtaa!

    VastaaPoista