Menneistä ajoista!
Mä olin jotain 5 vuotta!
Ja tykkäsin auttaa äitiäni.
Ja meillä oli sellanen jotain 50 metriä rantaan, ja talvella pitempi, mistä äiti vedet haki.
Meiän piti hakea kaikki sieltä niin pesuvedet, kuin pyykinpesuvedetkin.
Juomavesi haettiin naapurin kaivosta.
Mä monesti autoin äitiä, tein omaa pikkupolkuani sinne joelle, mutta eihän äiti ämpäreitten kaa mahtunut mun pienestä polustani, sitä oli jonkun isonnettava. Ja useesti se olikin äiti, koska isä oli päivät töissä muualla.
Elämä siellä joen rannalla oli kivaa aikaa, ja sitä haikeudella muistelen, niitä kaikkia kivoja hetkiä kavereitten kaa, ja piilossilla oloa, se oli niin ihanaa aikaa!
Mutta kaikki ei pysy sellasenaan, vaan ajan rattaat kulkevat eteenpäin, eteenpäin koko ajan!
Nyt siitä ajasta on kulunut jo monia vuosia ja kymmeniäkin.
Silloin mun paras ystäväni oli naapurin Tapio, hänetkin näin tässä kerran, en meinannut tuntea, eikä hänkään varmaan mua, siinä hetken katseet kohtasivat, ja sanottiin epävarmasti heit!
Kumpikaan ei varmaan ollut varma, että onko hän nyt sitten hän!
Mutta nyt jälkeen päin miettien, niin hän oli se hän, mun paras ystäväni lapsuusajoistani!
Kaipuu tuli lapsuuteeni, ja häneen, olimme varmaan parhaat ystävykset, mitä kukaan voi olla!
Sitten uusin mielin lähden kulkemaan tätä elämääni, ja muistelemaan menneitä aikoja, etten yhtään niistä unohtaisi, ja kuin kajastuksena, muistan aina kaikkia kivoja juttuja lapsuudestani,
Joita sitten teille jatkossakin kerron!
Kiva että kerroit meillekin tästä muistosta eli kajastuksesta lapsuuteen. Näitä on niin kiva lukea - alamme kai olla siinä iässä, että on kiva muistella.
VastaaPoistaTätä sarjaa jatketaan molemmat, eikö totta. Juuri olin eilen äidin luona ja taas virkistin muistiani seuraavaa tarinaa varten.
Oletko muuten käynyt lukemassa Iisin tarinoita lapsuudesta. Hän on vähän meitä vanhempi, mutta kirjoittaa tosi hienosti.
VastaaPoistasiis: Iisin hirnuntaa arjessa
Kivoja muisteloita sinulla, niitä on mukava lukea...
VastaaPoistaMukavia muistoja sinulla on, oli se raskasta aikaa kun kaikki vedet ym. jouduitte kantamaan sisälle.
VastaaPoistaTuli tuosta sinun tapaamisesta mieleeni, nykyään kysyn suoraan jos olen epävarma ei jää kaivelemaan, joskus voi erehtyäkkin se ei haittaa.
Ison jokiojan varrella muistan minäkin mummuni kanssa pyykkireissuilla olleeni. Nokinen kiehuva pyykkipata ja lipeäkiventuoksu.
VastaaPoistaKiva kuulla lapsuusmuistojasi. Ja kuva on iloisen ihana :) Niin ne ajan rattaat tosiaan vierivät, kuten osuvasti ilmaisit.
VastaaPoistaIhania "räkänokkia" olitte!
VastaaPoistaLeijonainen:
VastaaPoistaAina kerron jotain, kun mieleeni tulee, mutta se on kurja juttu, kun meillä ei silloin ollut kameraa, ja siksi nytkin vaan on muutamia kuvia siitä ajasta.
Olen joskus käynyt, mutta pitää käydä uudelleen, olen unohtanut sen , Mutta käyn blogilistalta sen hakemassa.
Mari:
Kiitos sulle!
Tia:
Oli se raskasta aikaa, varsinkin äidille, joka kuitenkin kaikki kotihommat yksin teki, ja kantoi vedet saunalle ja pyykin pesua varten.
Niin.. pitäisi olla vaan rohkea...!
Olet kyllä oikeassa.
Rita:
Eikö olekkin kivoja muistoja?
Ruska:
Kiitos sulle kommentistasi, ja ne ajan rattaan mwenevät eteenpäin, meiltä kysymättä!
Marjukka:
Niin, mä muistan sen pusun, mistä mua ollaan sitten kiusattukin, siittäkin on joskus ollut kuva, mutta ei mistään enää löydy, harmi!
Tuo oli jotenkin niin liikuttava tarina. Ja tuo kuva! Niin aito hymy ja joku sydämellisyys ja hyväntuulisuus huokuu kuvasta ja tarinasta. Ihan silmäkulma kostui. Aineellista hyvää ei silloin niin paljoa ole ollut mutta tuo ihmisten välinen lämpö, sitä on ollut sitäkin enemmän
VastaaPoistamehtäsielu:
VastaaPoistaSait mut hyvälle mielelle sanoillasi, kiitos!
Eipä sinun lapsuutesi eroa paljon minun lapsuudestani. Hyvä lämmin tarina.
VastaaPoistaOh-show-tah hoi-ne-ne:
VastaaPoistaKiitos sulle, ja sellasia pikkuitikoita ollaan oltu joskus!