Justiinsa olin hämärään uneen

Justiinsa, kun olin päässyt hämärään uneen, niin kuulen hämärästi jotain ääntä..
Apua!!
Missä minä olen, ja mikä ääni se oli???
Sitten muistan... että olen mökillä, yksin.. olin illalla lähtenyt käymään yökylään mökillemme, ja olin ollut niin väsynyt illalla, että menin jo aikaisin nukkumaan, taisi kello olla jotain kahdeksan aikoihin,,
Mutta mikä ääni se oli, mikä mut oli herättänyt?
Kuuntelin hetken,,, ei mitään ääntä.
Ajattelin, että olin nähnyt unta, niin varmaan olinkin nähnyt..

No sitten vain unta kehään uudelleen, en haluaisi koko yötä valvoa, kun tulin tänne vartavasten nukkumaan ja lepäämään!

No, nyt nukkumaan takaisin.
Hyvää yötä kaikille,, mä nukun nyt..
Mutta kolahdus!
mistä se tuli?
Ei voi olla totta, ei kai hiiriä!?
Mä en voi tänne jäädä, jos on hiiriä!
Entä jos siellä onkin joku rosvo?
Ei kai, eikai sentään, mutta selvää on pakko ottaa, en voi nukkua enää, ennenkuin tiedän, mitä kolahdukset ovat, ja olen jo ihan virkkukin jo!

Otan aamutakin harteilleni ja tossut jalkaani, ja lähden ottamaan asioista selvää, vaikka pelkäsin niin, että taskulamppu ei pysynyt kädessäni, kun käteni tärisi niin paljon, että patterit tippuivat ulos lampusta, oikein sylkivät ne pois, eivät halunneet tulla mukaani!

No, sitten on mentävä ihan hiljaa ja pimeässä..

Kuuntelen hiljaa ei mitään ääntä,, ei mitään kuulu nyt.
Avaan niin hiljaa oven, kuin vain voin,, mutta sarana kitisee hiukan, pelästyn, ja olen taas ihan hiljaa ja kuuntelen, ei mitään nytkään..

Otan jotain kovaa käteeni, minkä vieressäni onkin, mikä mahtaa olla, onko isän palkinto, "hirvenpää"Se on kiveä, eli aikamoisen raskas kuitenkin, vaikka on mun käteni kokoinen...
Jatkan matkaani, pimeässä, kuu loistaa kuitenkin täydeltä terältään, ja antaa valoa mökkimme avaraan tilaan, siellä on paljon varjoja, mutta ketään ei näy, kuljen hiljaa ja matalalla, en uskalla nousta ylös..
Mutta sitten taas kuuluu kolahdus, ja kopinakin, jotain ääntäkin kuuluu, kuin joku olisi kironnut!
Täällä on joku ihminen, rosvo, tai jotain sellasta, mitä teen, minne meen, tulen hulluksi, mut tapetaan varmaan, kuin elokuvissakin, haudataan metsään, ja kukaan ei koskaan mua löydä,,,!
Eeeii en halua, en halua sellasta..!!
Mun on pakko häipyä täältä kuitenkin, vaikka ei missään olisi mitään apua , mutta täällä ainakin mut tapetaan!!

Hiljaa menen hiipien takaisin makuuhuoneeseeni, koitan hakea pimeessä vaatteita päälleni, jotain löydänkin, mutta housut sekoo mun jalkoihin, mene väärään punttiin, ja mä rähmälleni lattialle....! Tyhmä nainen... koita nyt ryhdistäytyä, herranen aika sentään!! Haluatko tulla tapetuksi vai!!!???

Koitan uudelleen... housut kinttuihin ja takki päälleni, ja sitten vielä kengät, missä toinen on, en löydä sitä mistään, missä se on???

Mutta sitten jonkun kengän löydän lopulta ja jalkaan vaan,, mutta samassa kompastun, kuin kivi olisi mut estänyt, mutta mikä se oli??

Kamalaa, nyt se ainakin tulee mut tappaan, mikä ja ketä sitten onkaan, varmaan kuuli nyt ton.. kun kaaduin!

Kuuntelin hiljaa, ei mitään ääntä kuulunut.. hengitin rauhalisesti hetken, ja mietin, mistä mun kannattaa lähteä, että ehdin pimeän turvin pakoon häneltä..
Päätin lähteä heti, kun olen vetänyt henkeä kunnolla ja sitten syöksyin ulkoovelle ja painoin lukkoa auki, mutta samassa tunsin käden olkapäälläni, ja äänen, joka sanoi, minne sä olet matkalla?