Vaikka siivosin kaappejani!
Löysin vanhoja päiväkirjojani, ja niissä sitten olikin lukemista kerrakseen,,, no en läheskään kaikkia lukenutkaan.
Mutta isän kuolema tuli kuitenkin vastaan, se tapahtui v. -85.
Siinä sitten mietin sitäkin , se oli raskasta aikaa meille kaikille, ja isällekkin, joka olisi viimeiseen asti halunnut elää!
Mutta niin vain kävi, että taivuttava oli Luojan sanalle!
Tässä olen saanut lopultakin lapseni, mikä olikin niin suuri ilo, monen keskenmenon jälkeen, ettei sitä osannut edes paperille laittaa, tai en heti edes uskaltanut siittä edes kirjoittaa, ettei ilonkupla olisi puhjennut!
Tässä olin kirjoittanut taas yhdestä keskenmenostani, mikä toi kaikki niin hyvin mieleeni, ihan kaikki, tuskat ja surut, ja murheetkin!
Kaikki tulivat niin elävänä vastaani, mutta luin silti rohkeena, koska ne on aina opittava elämään uudelleen ja uudelleen, jos joskus niistä sitten pääsisi erilleen.
Tässä on vuodelta -70 mun päiväkirjaani piirtämiäni rakkaudentunnustuksiani... olen juuri täyttänyt 18!
Eli ihan kakara, nyt ajattelen.
Tässä mä aloin oottaan sitä lasta, jonka lopulta sitten onnistuin saamaankin!
Mikä olikin mulle niin suuri onni, ettei sitä kukaan arvaakkaan!
Mutta tässä vaiheessa vielä pelkäsin niin tosi paljon, ja oli ihme että se kaikki lopulta onnistuikin!
Ja tän jälkeen sain kuitenkin vielä tytönkin!
Vaikka siihenkin meni aikaa ja työtä paljon, ennenkuin hänet saatiin, mutta se taas on sitten jo toinen asia, että miten hänet sitten onnistuin saamaan!
Mutta toivo piti mua pystyssä, uskoin ja halusinkin uskoa, ja toivoa vain parasta!
Tässä mä aloin oottaan sitä lasta, jonka lopulta sitten onnistuin saamaankin!Mikä olikin mulle niin suuri onni, ettei sitä kukaan arvaakkaan!
Mutta tässä vaiheessa vielä pelkäsin niin tosi paljon, ja oli ihme että se kaikki lopulta onnistuikin!
Ja tän jälkeen sain kuitenkin vielä tytönkin!
Vaikka siihenkin meni aikaa ja työtä paljon, ennenkuin hänet saatiin, mutta se taas on sitten jo toinen asia, että miten hänet sitten onnistuin saamaan!
Mutta toivo piti mua pystyssä, uskoin ja halusinkin uskoa, ja toivoa vain parasta!
Oletpa tehnyt hienon löydön! Varmaan sait aikaa kulumaan paljon noita lukiessa!
VastaaPoistaVanhoja päiväkirjoja on mukava lukea, minulla niitä ei ole kuin teini-iältä...
VastaaPoistaTuttua on - nimittäin tuo, kun rupeaa siivouspuuhaan, niin uppoutuukin johonkin muuhun. Minä saatan jäädä selailemaan valokuvia...ja muistelemaan.
VastaaPoistaVoin aivan tietoisestikin ottaa hautajaiskuvaalbumit, kun tuleeikävöinnin ylipääsemätön tunne.
Olet ollut kaukaa viisas ymmärtäessäsi säilyttää vanhat päiväkirjat! KUnpa itsekin.
Isoja asioita olet kerrannut päiväkirjojesi kautta. On varmaan päiväkirjan pitäminen auttanut vaikeissa tilanteissa.
VastaaPoistaMinä en koskaan ole oikein osannut kirjoittaa ja ne vähäiset kirjoitusyritykset tuntuu aina ihan kammottavilta, kun luen niitä.
Hienoa että olet säilyttänyt nuo kirjoituksesi, niitä voi aikojen kuluttua lukea eri lailla ja muistuu mieleen moni asia.
VastaaPoistaHienoa että olet koko ajan kirjoittanut. Vaikka joskus jälkikäteenkin, kun heti ei ole ollut voimaa tai rohkeutta. Sinulla on kaunis käsiala ja kiva seurata vuosien myötä sen muuttumista.
VastaaPoistaHerkkiä hetkiä "komerossa". Siivousta se on tämäkin. Ja tärkeää onkin.
Minullakin on päiväkirjoja vähän joka aikakaudelta, vaikka nuoruuden ajalta osa menikin roskiin vähän niin kuin vahingossa. Kaikenlaista iloa ja murhetta elämään mahtuu ja lopulta ne juuri tekevät niin täyden elämän. Vaikka olet kirjoittanut 18v tuon lauseen, niin kyllä siinä perää on edelleen. Kun rakastaa oikeaa, se on vieläkin ihanaa! :)
VastaaPoistamarjukka:
VastaaPoistaJoskus pitää aina näitäkin lukea, ja unohtaa niihin itsensä...
Mari:
Kyllä aika menee niitä lukiessa niin äkkiä, ettei uskoisikaan!
aimarii:
Se kuvien ja päiväkirjojen lukeminen on jonkinlaista terapiaa varmaan. Ainakin monesti tulee hyväkin olo sen jälkeen.
Mulla on kyllä monta päiväkirjaa säilytettynä, ihan melkein lapsuudesta asti.
ruska:
Niin se on, että päiväkirjoihin aina suruni purin, ja ilonikin kyllä, mutta on auttanut mua monessa asiassa purkamaan tunteitani.
tia:
Siittä olenkin tyytyväinen, kun en ole niitä hukkaan heittänyt.
Ja lukiessa niitä, muistaa monta sellasta asiaa, kun ei enää ollut muistissa.
uuna: No, nyt narraat, mulla ei ole hyvä käsiala, tai en ehdi kirjoittaa hyvää käsialaa, mikä mua harmittaakin monta kertaa, kun luen niitä jälkeenpäin, niin ajattelen, että olisin nyt malttanut vähän parempaa käsialaa tehdä.
Niin, tämäkin siivous aina joskus pitää tehdä.
inkataika:
Kiva, jos olet sinäkin säästänyt päiväkirjojasi, niitä on kyllä kiva lueskella aina joskus1
Ja oikeessa olet, onhan niissä sanoissa perää vieläkin!
Taakka on hyvä purkaa kynän kautta paperille. Keskenmenojen aiheuttama suru on raskas.
VastaaPoistaSitä suurempi on ilo lapsista jotka saivat elämän kauttasi.
Rakkaus huokuu sanoistasi, elämästäsi, ja sitä on hyvä lukea.
lastu:
VastaaPoistaKiitos taas sanoistasi, ne osaavat lohduttaa!