TÄLLÄ KERTAA AIHEENA "MURPHYN LAKI;"
Mulla se alkoi yhtenä aamuna kahvinsuodattimesta!
Aamulla herätessäni, oli kamala päänsärky!
Kahvia, huusi mahani ja vattallani oli kamala nälkä....
kamala nälkä!
Äkkiä kahvin tekoon,
vanha suodatinpussi tietenkin paikoillaan, otin sen pois, ei voi olla totta!
hajosi keskelle lattiaa
ennen roskista
voiiiii.......sattheviperinvirtnm!!
Ei muutakuin imuri esiin
ja siivous!!!!
Aloitin alusta...
kahvia suodattimeen, mutta ei voi olla totta!
kahvipurkki osui johonkin, putosi käsistäni
lattialle, ja siinä sitä oli kahvia
kuin ruskeaa jauhoa
imuri taas esiin............!
Uusiksi...
kahvi äkkiä suodattimeen
ja kahvi tippuun
sitten voileivän tekoon
otan jääkaapista makkaraa ja juustoa ja kurkkua
Leikkaan sämpylän puoliksi, ja miten ihmeessä leikkasin suoraan sormeeni ja verta senkuin tulee kamalalla vauhdilla, leipäkin on ihan punainen verestä!
Kamalaa, äkkiä hakeen paperia ja laastaria
Paperi löytyi mutta laastaria ei mistään, ja verta vaan tulee koko ajan , ei hyydykkään lainkaan, on tosi syvä haava!
Mutta lopulta löydän laastarit ja laitan kolme laastaria päällekkäin!
Ja taas alan uudelleen tekeen leipiäni, laitan juustoa päälle, kunhan löydän juustohöylän!
Mutta missä ihmeessä sekin nyt on?
No olkoon, leikkaan veittellä, varovastti ohutta siivua....
No on kyllä aika paksu, mutta olkoon.
Leikkaan makkaraa ja kurkkua paljon!
Verisiä kurkunsiivuja huomaan...
Pois äkkiä ne ja laastarit uudet sormeen.
Uudet kurkut tilalle!
No lopulta voin alkaa aamupalalle, mutta kun kaadan kahvia niin samassa kahvimuki halkee, kuuluu vaan POKS! ja kahvi valuu pitkin pöytää sanomalehdelle, joka imee kahvia kuin rattoppoika viinaa!
Eli tällanen mulla oli yhtenä aamuna Murphyn laki!
Huh, eipä ollut mukava tapa aloittaa uusi päivä!
VastaaPoistaOlipas melkoista menoa.
VastaaPoistaOlihan perjantai ja 13!
VastaaPoistaEhkä sinun olis pitänyt kunnolla rauhottua sen jälkeen, kun kahvipurkki putosi ja osoittaa Murphylle, että olet niskan päällä.
Nyt se mellasti oikein kunnolla.
Olisin tainnut jo tuossa vaiheessa painua takaisin peiton alle ja ottaa nokoset. Hirveä aamu.
VastaaPoistaOnneksi et katkaissut sitä kurkkua :)
VastaaPoistaKylläpä on ollut huono aamu...
VastaaPoistaOn aamuja jolloin kaiketi pitää jäädä sänkyyn ja jättää nousematta...
VastaaPoista-wiltteri-
Mie oisin jättänyt koko paskan siihen ja mennyt takaisin maate!
VastaaPoistaOlen sen huomannut, kun alkaa mennä pieleen se menee viimeseen saakka. Niin taisi sinullakin käydä.
VastaaPoistaohho olipa aamu :)
VastaaPoistamukavaa sunnuntaita!
Tuollaiset aamunaloitukset ovat - inhokkeja. Vaikuttavat koko päivään. Ja tosiaan tuntuu, ettei niitä voi ennakoida: sitä vaan sattuu ja tapahtuu! :(
VastaaPoistaValoisia aamuja sinne! :)
Aviomies tuli varmaan innolla avuksi ja sai palkkioksi hellyyttä!
VastaaPoistaAamujen aamu, ei käyp katteeks ;D, mutta joskus se vaan menee noin!
VastaaPoistaVoi miten tutun kuulosta tuo sählääminen kahvinkeiton kanssa :)
VastaaPoistaMie yleensä tumpeloin tuon juustohöylän kanssa kerran niin, että peukalon kynnestä lähti siivu....
Joo, oisin tehnyt kuin Savisuti! Peiton alle äkkiä...ja alotetaanpa aamu alusta.
VastaaPoistaOnneksi tuollaisia aamuja ei usein satu!
Riittäisi puolet tuosta..
VastaaPoistaKiitos kaikille oikein paljon, jotka olette kommentoineet.
VastaaPoistaJa oli kyllä oikeesti sellanen aamu, että mielessä kyllä välähti, että "mene sänkyyn takaisin"!
Kiva oli lukea, mitä vastasitte!
Kiitos!
Jos tuo kaikki sattui samana aamuna, sinä et varmasti ollut vielä herännyt;)))
VastaaPoistaOlipas, olipas kommelluksia samalle aamulle, mutta niihä se yleensä on että ei kahta iliman kolomatta...
VastaaPoistaOnneks kaikki aamut ei oo samanlaisia.. :)
Johan oli epäonninen aamu :(
VastaaPoistaOlisit nyt ottanut kuvan myös sormestasi. Ei silti, ottamatta minultakin olisi jäänyt, jollei mies olisi huikannut, että ota nyt siitä sentään kuva. Minä olin jo hädissäni laastaria hakemassa.
VastaaPoistaNäitä aamuja on joskus, mutta onneksi ei aina. Hyvä kuva ja tarina.
Muistatko runon:
VastaaPoista"Ah se on aivan liian kuumaa
kieltäni polttaa päätäni huumaa.
Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta,
Eihän se ollut edes totta."
Tämä tuli mieleeni kun Murphy-runoasi luin ja elin – todeksi, valitettavasti. Joskus tosiaan tuntuu, ettei kahta kolmannetta. Pitääköhän numero kahden jälkeen ruveta laskemaan takaperin ja ryömiä tosiaan peiton alle.
Zilga, mummo, Miranda, Kuvanakkeli ja Lastu:
VastaaPoistaKiitos teillekkin ihan tosi paljon kivoista vastauksistanne.
Mutta totta kuin kirkon rotta oli tämä tarina ja runo!
Ja lastu, muistan sen runon, monesti lapsena olen sitä lukenutkin, ja vielä aikuisena lapsille!
Kuvanakkeli, en viitinyt hakea, tai en huomannut ottaa kuvaa, verta tuli senverran, että kamera olisi olut ihan veressä!