Mulla oli oma saari, kun lapsi olin.
Tai eihän se oikeesti mun saareni ollut, mutta pidin sitä saarenani!
Koska vietin siellä tosi paljon aikaani.
Siellä oli monta linnunpesää, lokkeja, risaisia poikasia,
sairaita poikasia, terveitäkin, mitkä kuitenkin oli hylätty!
Mä koitin kaikkia hoitaa kykyjeni mukaan...
Eli en muuta voinut, kuin tuoda niille ruokaa!
Joskus monesti otin omasta ruuastani salaa, kun äiti ei olisi antanut niin paljon viedä linnuille, kun oli rahasta kireetä.
Mutta mä silti vein niille, joskus omastani, joskus pihistinkin äidiltä salaa leipää, ja vein niille ressukoille.
Ja nehän söi, nehän söi, kuin pikkuvasikat!!!
Nehän mua jo oottelikin monesti, ja kun saareen päin aloin asteleen, niin alkoi sellanen meteli, kaikki olisi halunnut yhtaikaa ruokaa..
Ja tietäähän sen, jos yhdelle annat pikusormen, niin vie koko käden!
Eli mulla oli siellä oikein koko lokkiperhe , sorsaperhe, ja variksia monta, harakoita, varpusia ym.
Siellä oli sellanen sorsapariskunta, kun niitten yhden poikasen pelastin kerran, oli jäänyt kiinni jonkinlaiseen verkontapaseen rannalla.
No tietenkin mä sen koitin hellävaroen auttaa siittä irti, ja sainkin sen pois siittä, mutta huoli oli mulla, ettei vaan satuttanut jalkaansa.
Mutta ilo oli molemmin puolista, kun näin sen poikasen seuravana päivänä vanhempiensa kanssa uiskentelemassa ja multa kerjäämässä ruokaa!
Oli se aina sellanen hieno tunne, kun tiesi, että oli jotain hyvää niille linnuille tehnyt, tuli sellanen hyvä olo silloin!
Ja vieläkin tulis, jos olisi mahdollisuus sellaseen kanssakäymiseen lintujen ja muittenkin eläinten kanssa, kuin silloin lapsena oli!
Olipas ihana tarina lapsuudestasi. Kyllä lapsuuden kokemukset vaikuttavat hyvin syvästi ihmiseen. Jotenkin tuntuu vielä siltä, että vanhemmiten niitä muistoja alkaa pulpahdella esiin jatkuvasti...
VastaaPoistaSaari ja linnut, hoiva ja lämpö. Nämä kaikki ovat osa sinua ja elämäntarinaasi. On kuin valo olisi taas lisääntynyt maailmassa kun tämän luin ja eläydyin.
VastaaPoistaIhana tarina ja muisto lapsuudestasi! Kiitos että kerroit. Aivan kuulin lintujen odotuksen ja vähän jännittikin, miten selviät jos odottajia on paljon.
VastaaPoistaOlen koko ajan vaistonnut sinussa lintujen ja eläinten ystävän. Nyt minäkin pääsen suosioosi, kun olen lintu :-)
Miten menit tuonne saareen, oliko silloin maayhteys? Kesällä varmaankin. Upea tunne kun on oma saari. Ainahan lapset haluavat jonkin oman paikan.
Kylläpä on tuo saari onkin kutistunut vanhetessaan ;D
VastaaPoistaSiellä leikittiin monet kivat leikit ja rantakivistä saatiin iilimatoja jalkoihin ;D
Kiva kertomus ja kuva. Tuollaista. Vieläkin. Ihan joku vuosi sitten pelastettiin poikanen kotiin, vaikutti olevan lokkien rääkättävä, Isoa häkkiä järjestettiin, mietittiin syömistä. Lintukirjasta selni, että olikin lokin poikanen. Eihän sitä pysty hoitamaan (oikeesti kiellettykin villien eläinte huolto). Vietiin takaisin mereen.
VastaaPoistaAsumme hyvi isossa saaressa nyt, ei oikeestaan saaren näköinen, mutta meri lähellä.
Iilimatolätäkköön olen kerran pudonnut, ne ei ollut kivoja...
VastaaPoistaJos olisin joku eläin , olisin lintu tai pantteri..
VastaaPoistaLintu saa lennellä ,taivaankaarella vapaana liidellä...
Ihana tarina lapsuudestasi..nyt ymmärränkin miksi olet Harakka!
kiitos tarinastasi.
Irma:
VastaaPoistaKai siksi niitä pulpahtelee, kun ite vanhenee, niin alkaa miettiä enemmän lapsuusaikoja.
Lastu:
Kiitos sulle jälleen kerran kauniista sanoistasi!
Kuvanakkeli:
Sinä olet mulle aina suosiossa, vaikka kuvaisit kirppuja1
Mutta saareen pääsi hyvin kiviä pitkin, siinä oli sellanen polku sinne tehty kivistä.
Vesi oli paljon alempana, kuin tuossa kuvassa ja saarikin sitten pikkasen isompikin!
Marjukka:
Joo, sen iilimadon kyllä muistan, kun meinasi mun nilkkaani upota, hui olkoon!
Hannelen paratiisi:
Niin, luonnon eläimet kuuluu luontoon, jos vain kykenevät siellä olemaan. Mutta joskus on sairaita lintuja, ja silloin toivoisin, että olisi jonkinlainen eläinsairaala, minne voisi linnun viedä hoidettavaksi.
Asut varmaan kauniilla paikalla!
Hannele:
Hui, ne on kyllä inhottavia!
Vaikka eihän se iilimato ihon sisään menekkään, kuin silloin lapsena luulin. Niitähän käytetään jossain sairauksien parantamiseenkin.
Hanne:
Lintuna olisi kyllä varmaan kiva olla, vapaa kuin taivaan lintu!
Niin, se nimi sopii mulle kuin nenä päähän!
Joku kerta varmaan osuukin kirppu kuvaan, jos pitkä putkeni vetää linnun liian lähelle :-D
VastaaPoistaKuvanakkeli:
VastaaPoistaSanoppa muuta, mutta olisi kyllä kiva nähdä se kirppukin!