Tämä apilan kukkani.
Nyt hain sen viikko sitten ylös ikkunalle.
Kului kaksi päivää, kun oli ihan täynnä alkuja, ja nyt on jo noin isoja lehtiäkin !
Ja koko ajan juuresta tulee vieläkin uutta.
Nyt mun pitää hakea pelargonianikin vielä, saa sitten nähdä, miten ne virkoovat.
Onpas kasvanut nopsaan isoksi! Sipuleita en ole vielä nähnyt kaupassa ja vanhat jäivät syssyllä kukkapenkkiin, kun se selkä alkoi oikuttelemaan juuri siinä vaiheessa...
VastaaPoistaNyt alkaa multasormille jännät ajat. Sinä olet hyvissä ajoin liikkeellä apilasi kanssa.
VastaaPoistaEikö olekin onni, kun on oma puutarha.
VastaaPoistaVoi miten ihana vihreä ja iloinen!!!!! Kasvamisen ja heräämisen riemua!
VastaaPoistaKevät alkaa kasvattamaan taas! On kiva seurailla kasvien kasvamista. Minäkin huomasin tänä aamuna, että talvilepo on ohi myös sitkeältä sissiltäni, eli jo kohta kuusi vuotta jaksaneelta ja moninkertaisen kokoiseksi kasvaneelta Saint Paulialtani, koska pikkuruisia kukan alkuja oli taas ilmestynyt. Se kukkii lähes vuodet ympäriinsä. Sillon tällöin pitää pienen paussin ja taas on kohta täynnä uusia ihania kukkasia.
VastaaPoistaKerrohan vähän lisää apilastasi. Ei ole se punalehtinen, mutta ei varmaan valko- eikä punakukkainenkaan sentään sisällä :-)
VastaaPoistaKauniisti lähtenyt kasvamaan.
Appilan pappilan apila :) ehkä en tiedä siitä mitään.
VastaaPoistaNyt alkavat viherpeukalot ahkeroimaan kevään kurkkiessa.
VastaaPoistaOnkohan tuo sinun onnenapilasi :) Kiva varmaan seurata sen nopeaa kasvua. On se aina yhtä suuri ihme tämä kevään aika.
VastaaPoistaVihreä kevät alkaa aluksi ikkunalaudalla :). Ja kun olemme siitä kylliksi nauttineet, toukokuussa koko maisema pukeutuu vihreään asuunsa.
VastaaPoistaValolla ja lämmöllä ja mullalla on ihmeellinen voima. Ja kasvulla.
VastaaPoistaMinä olen aina myöhässä ulkokukkien taimien kasvatuksessa...jospa tänä keväänä laitan ne ajoissa kasvamaan, ehtisivät kukkia ennen syyskuuta ;)Kiitos taas kivoista postauksista!
VastaaPoistaVersoo, versoo.. kevät! :)
VastaaPoistaVai kellarissa sinun pelargoniasi ovat talvehtineet! Miten selvisivät? Mieluusti omani kellariin olisin viennyt, mutta epäilin niiden sinnittelemiskykyä siellä.
Olen aika huono kukittaja!:)
Taas oikein viherpeukalo on ollut asialla! En ole kateellinen, en (no vähäsen)!
VastaaPoistainkivääri:
VastaaPoistaNo nopsaan on kasvanut.
Mutta voi olla, että niistä kukkamaahan jääneistä sipuleista voi vielä nousta kuitenkin jotain.
aimarii:
Alkaa pikkuhiljaa sormia kutkuttaan.
Hannelen paratiisi:
Kyllä, se on onni ja autuuskin!
Johanna:
Niin, kasvit herää sisällä ja pihallakin jo pian!
Inkataika:
Mullakin on pelargonia vielä kyllä kellarissa, mutta huomenna on pakko muista se hakea sieltä valoon.
Se on senverran suuressa purkissa, ettei mulla oikeen ole sellaselle tilaa sisällä.
Mutta kauan olet saanut sen pidettyä hengissä, sulla on vihreä peukalo!
Uuna:
Ei ole pihakasvi lainkaan.
Tämän olen saanut miehen siskolta, joka oli saanut sen kaveriltaan. Joka oli tuonut sen jostain ulkomailta.(jos nyt oikein muistan)
Mutta kukkii sellasilla valkoisilla pienillä kukilla.
Laitan siittä vielä kuvia aina joskus.
Isopeikko:
Ei peikon tarvikkaan tietää, näytän sitten lisää kuvia taas, kunhan vieläkin kasvaa.
Tia:
Tätä se nyt alkaa olemaan...
Ruska:
Toivottavasti on mulle onnenapila, ainakin mä tykkään siittä paljon.
Lastu:
Niinhän sinä käykin!
Mehtäsielu:
Se on kyllä aikamoinen voima, ja se valo varmaan on aika tärkeä!
Nana:
Mutta kukkii sitten edes silloin, ei sen niin väliä ole, kunhan kukkivat joskus!
Heinänkehrääjätär:
Juu, kellarissa on olleet monet talvet, ja on selvinnyt, kunhan olen muistanut aina joskus pikkasen kastella.
Ainkin nyt yhdessä näkyy olevan elonmerkkejä, huomenna pitää kyllä muistaa ne hakea valoon sieltä pimeydestä.
Marjukka:
Sullahan on niin kauniita kukkia vaikka kuinka paljon!
Marjukka:
VastaaPoistaJa mähän voin sulle antaa omastani alun!