perjantai 16. tammikuuta 2009

Justiinsa olin hämärään uneen

Justiinsa, kun olin päässyt hämärään uneen, niin kuulen hämärästi jotain ääntä..
Apua!!
Missä minä olen, ja mikä ääni se oli???
Sitten muistan... että olen mökillä, yksin.. olin illalla lähtenyt käymään yökylään mökillemme, ja olin ollut niin väsynyt illalla, että menin jo aikaisin nukkumaan, taisi kello olla jotain kahdeksan aikoihin,,
Mutta mikä ääni se oli, mikä mut oli herättänyt?
Kuuntelin hetken,,, ei mitään ääntä.
Ajattelin, että olin nähnyt unta, niin varmaan olinkin nähnyt..

No sitten vain unta kehään uudelleen, en haluaisi koko yötä valvoa, kun tulin tänne vartavasten nukkumaan ja lepäämään!

No, nyt nukkumaan takaisin.
Hyvää yötä kaikille,, mä nukun nyt..
Mutta kolahdus!
mistä se tuli?
Ei voi olla totta, ei kai hiiriä!?
Mä en voi tänne jäädä, jos on hiiriä!
Entä jos siellä onkin joku rosvo?
Ei kai, eikai sentään, mutta selvää on pakko ottaa, en voi nukkua enää, ennenkuin tiedän, mitä kolahdukset ovat, ja olen jo ihan virkkukin jo!

Otan aamutakin harteilleni ja tossut jalkaani, ja lähden ottamaan asioista selvää, vaikka pelkäsin niin, että taskulamppu ei pysynyt kädessäni, kun käteni tärisi niin paljon, että patterit tippuivat ulos lampusta, oikein sylkivät ne pois, eivät halunneet tulla mukaani!

No, sitten on mentävä ihan hiljaa ja pimeässä..

Kuuntelen hiljaa ei mitään ääntä,, ei mitään kuulu nyt.
Avaan niin hiljaa oven, kuin vain voin,, mutta sarana kitisee hiukan, pelästyn, ja olen taas ihan hiljaa ja kuuntelen, ei mitään nytkään..

Otan jotain kovaa käteeni, minkä vieressäni onkin, mikä mahtaa olla, onko isän palkinto, "hirvenpää"Se on kiveä, eli aikamoisen raskas kuitenkin, vaikka on mun käteni kokoinen...
Jatkan matkaani, pimeässä, kuu loistaa kuitenkin täydeltä terältään, ja antaa valoa mökkimme avaraan tilaan, siellä on paljon varjoja, mutta ketään ei näy, kuljen hiljaa ja matalalla, en uskalla nousta ylös..
Mutta sitten taas kuuluu kolahdus, ja kopinakin, jotain ääntäkin kuuluu, kuin joku olisi kironnut!
Täällä on joku ihminen, rosvo, tai jotain sellasta, mitä teen, minne meen, tulen hulluksi, mut tapetaan varmaan, kuin elokuvissakin, haudataan metsään, ja kukaan ei koskaan mua löydä,,,!
Eeeii en halua, en halua sellasta..!!
Mun on pakko häipyä täältä kuitenkin, vaikka ei missään olisi mitään apua , mutta täällä ainakin mut tapetaan!!

Hiljaa menen hiipien takaisin makuuhuoneeseeni, koitan hakea pimeessä vaatteita päälleni, jotain löydänkin, mutta housut sekoo mun jalkoihin, mene väärään punttiin, ja mä rähmälleni lattialle....! Tyhmä nainen... koita nyt ryhdistäytyä, herranen aika sentään!! Haluatko tulla tapetuksi vai!!!???

Koitan uudelleen... housut kinttuihin ja takki päälleni, ja sitten vielä kengät, missä toinen on, en löydä sitä mistään, missä se on???

Mutta sitten jonkun kengän löydän lopulta ja jalkaan vaan,, mutta samassa kompastun, kuin kivi olisi mut estänyt, mutta mikä se oli??

Kamalaa, nyt se ainakin tulee mut tappaan, mikä ja ketä sitten onkaan, varmaan kuuli nyt ton.. kun kaaduin!

Kuuntelin hiljaa, ei mitään ääntä kuulunut.. hengitin rauhalisesti hetken, ja mietin, mistä mun kannattaa lähteä, että ehdin pimeän turvin pakoon häneltä..
Päätin lähteä heti, kun olen vetänyt henkeä kunnolla ja sitten syöksyin ulkoovelle ja painoin lukkoa auki, mutta samassa tunsin käden olkapäälläni, ja äänen, joka sanoi, minne sä olet matkalla?

14 kommenttia:

  1. Jännittävä tarina! Tempasi mukaansa.

    VastaaPoista
  2. Kukahan siellä sinua oli etsimässä ;-)

    VastaaPoista
  3. Hyvin unenomaista edestakaisin "sähläystä", yrittää mutta mikään ei onnistu. Kaikki häviää ja pelottaa kauheasti, kompastuu ja kaatuu ja taas.
    Onneksi tuttu kävivarsi herätti, ettet unessa pihalle lähtenyt.

    VastaaPoista
  4. Hui kun pelotti lukea ja eläytyä. Mutta lohduttauduin pitkin matkaa sillä, että koska olet tullut kirjoittamaan tämän tarinan, olet hyvissä hengen ja ruumiin voimissa :) eli loppu hyvin kaikki hyvin.

    Hiiret minuakin pelottavat. En uskalla hiiritaloissa sulkea silmiä, etteivät ne pääse hyppäämään kasvoille (mutta eivät kai ne niin tee). Entäs rosvot! Pakko lähteä muualle, jos niitä alkaa miettiä.

    Tarinan aikana tuli mieleeni, onko mökki järven tai meren rannalla. Jää pistää veden ulvomaan ja murisemaan...

    Mutta jos unta tuo kaikki oli, niin herääminen painajaisesta on kuin taivaan lahja :)

    Hyvä tarina, luin "kananlihalla".

    VastaaPoista
  5. Jännitys tiivistyi ja tiivistyi. Aivan hirvitti, mikä kaiken kolinoiden takana on. Luin pariin kertaan, kun eka kerran luettuna en oikein tiennyt, oliko unta vai totta ja mikä käsi olkapäälle lopussa tuli.
    Raju painajainen, niin toden tuntuinen, että osaksi uskoinkin todeksi.
    Hienosti tiivistetty jännitys

    VastaaPoista
  6. Anna:
    Kiitos sulle!
    tia:
    Sen saa lukija päättää...
    Uuna:
    Mistä arvasit, minkä mä olisin siihen laittanut? Mutta jätin auki sen, lukijalle mietittävää...
    Lastu:
    Niin, jos olisi olut unta, olisin kyllä olut herätessäni helpottunut, mutta tälläkertaa ei ollut unta, vaikka sekoiltiinkin, mutta tämä oli ihan keksitty tarina.
    Laitan itseni aina tarinaan sisään, ja kuin olisin siinä ite, niin osaan kuvailla ja kertoa paremmin. Vaikka nää on sellasia harjotuksia multa vasta.
    Mutta kiitos sulle, jos tykkäsit, ja vielä jännititkin!
    aimarii:
    Kiitos sullekkin, että jaksoit lukea, ja vielä kahteen kertaankin!
    Mutta olisi kyllä voinut yhtähyvin olla vaikka painajainen, mutta se oli keksitty tarina kokonaan, mutta Uuna tossa sanoikin jo, kenet mä olin kuvitellut tähän loppuun, sanomassa mulle, että "mihin mä olen menossa".
    Kiitos arvostelustasi!

    VastaaPoista
  7. Hui kauheeta! Mitä ihmettä on tekeillä?

    VastaaPoista
  8. Jännittävä tarina, niin toden tuntuinen. Kyllä naisihmistä voisi helposti pelottaa autiommalla paikalla olevassa mökissä ihan sekoiluun asti. Uni minunkin tuli ensimmäisenä mieleeni ja se käsi, joka laskeutui olkapäälle oli tietenkin oman armaan.

    VastaaPoista
  9. Mukaansa tempaava tarina. Nuo kohellukset kiireen ja pelon kanssa olivat aivan uskottavia!;)Unessa kaikki tapahtuu kaleidoskooppina, mutta armas käsivarsi on pelastus! ;)

    VastaaPoista
  10. maijamuru:
    Ei onneksi käsi ollut rosvon!
    elma:
    Onneksi käsi oman armaan, eikä jonkun muun,..rosvon!
    marja-leena:
    Sanos muuta, ja mitä sitten olisin voinut tapahtua, jos käsi olisikin ollut jonkun muun käsi!

    VastaaPoista
  11. Tuli mieleen ihan se unien painajaismainen tunnelma. En ole koskaan elämässäni pelännyt enempää kuin pahimmissa unissani!

    VastaaPoista
  12. allyalias:
    Kyllä ne painajaiset voi olla tosi pelottaviakin!

    VastaaPoista
  13. Peikon tekee mieli kysyä säikähditkö sitä kättä :)

    VastaaPoista
  14. Isopeikko:
    Anteeksi, kun olen jättänyt vastaamatta sulle, mutta nyt vastaan, eli pelästyin tietenkin sitä kättä olkapäälläni, pelästyin ihan kamalastikkin!

    VastaaPoista