maanantai 16. maaliskuuta 2009

JÄÄTÄ OKSILLA

Luonnon muokkaamia vesipisaroita
Klikkaa kuvia
sain kuvata ja ihmetellä.

Miten se voikin tapahtua


Missä vaiheessa se lopulta jäätyy,

ja oikean muodon saa?




Joskus ei suostu putoamaan
pitää kiinni loppuun asti
Kuin äidin kämmen lapsistaan.


Kuitenkin putovat lopulta,
äidin on päästettävä irti.
Ja toivottava parasta.









16 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista pohdiskelua jääpuikon vaiheista

    VastaaPoista
  2. Hienosti eläydyt jääpuikon elämänvaiheisiin, sekä tekstissä että kuvissa.

    VastaaPoista
  3. Jääpuikot ovat kauniita kun niitä lähemmin tarkastelee ja ne heijastelee hienosti.

    VastaaPoista
  4. Niin,luonto on ihmeellinen.Siellä on monta kaunista asiaa,kun vain aukaisee silmänsä ja katsooo.Harmi vain että kaikilla ei ole sitä taitoa.
    Todella kauniita kuvia ole saanut ja tarina siinä on piste i-päällä.

    Keväisiä päiviä:)

    VastaaPoista
  5. Hieno kuvasarja jäästä. Toinen kuva isoksi klikattuna mahtava taideteos.
    Arvaa mitä minä olin eilen kuvaamassa :-D

    VastaaPoista
  6. Luonto järkkää meille kaunista katseltavaa ja kuvattavaa.

    VastaaPoista
  7. Jää luokseni jää; ja kuitenkin on päästettävä lähtemään, niin kristallijää kuin aikuiseksi kasvanut lapsikin.

    Kauniin haikea kuvatarina.

    VastaaPoista
  8. Kaunis kuvatarina, liikutuin. Olen monesti katsellut luonnon ihmeitä ja ajatellut, että lunto on paras taiteilija ja ihminen sen tulkitsija, kuten nyt sinä esimerkiksi, näissä ja monissa muissa kuvasarjoissasi, joita saan käydä lukemassa ja ihastelemassa.

    VastaaPoista
  9. Miten ihania luonnon pisaroita ja kun vielä huomasin, että toisessa postauksessasi oli sitten kuin timantteja, niin täällähän säihkyy oikein kunnolla tänään! :)

    VastaaPoista
  10. Olet taas onnistunut mainiosti!
    Tosi kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  11. Susupetal:
    Kiitos sulle.
    Hannelen paratiisi:
    Luonto on paras!
    aimarii:
    Mutta sellaista se on, luonto ja me ihmiset.
    Irma:
    Kiitos sulle .
    Tia:
    Niin onkin, mutta ennen minäkään en huomannut ollenkaan mitään jääpuikkoja, en ehtinyt katsoakkaan, nyt tiedän, mitä paitsi jäin.
    PikkuBertta:
    Kiitos sulle ihan valtavasti, ja kiva, kun olet tullut vierailulle sivuilleni, tervetuloa uudelleen!
    Uuna:
    Kiitos kehuistasi. ja nyt tiedän, mitä olit kuvaamassa, lintuja tietenkin!
    Sisko:
    Luonto on taitava!
    Lastu:
    Kiitos sullekkin kauniista sanoistasi.
    Zilga:
    Voi kiitos, olen ihan ymmälläni, kun mua nyt kehutaan, en osaa olla sellanen... ei saa kehua, olen vaan ihan tavallinen taapertaja, ja vaan ihan kuka vaan osaa kertoa näin kuin minäkin..sinäkin!
    Mutta ihan kamalasti kiitos kuitenkin sulle sanoistasi!
    inkataika:
    Sullekkin kiitos, kuinka kiva päivä on mulla, kun kaikki on nyt tykännyt kuvistani.
    Kunhan nyt vaan alkaisi se aurinko loistamaan, niin kuviakin saisi sitten taas otettuakin.
    Marjukka:
    Kiitos sulle timanteista!

    VastaaPoista
  12. Siis nuo on taas niin sykähdyttäviä kuvia, niitä jää katsomaan ja ihan siksikin kun ei noin pieniä kauniita yksityiskohtia enää näe ilman apuvälineitä...omat silmät ei enää riitä. Kiitti kun toit nähtäväksi :)
    Noitten kuvien ottamiseen tarvitaan esteettisen herkkää silmää ja hyvää kameraa. Ja ne kummatkin sinulla on!

    VastaaPoista