maanantai 2. maaliskuuta 2009

KURKKAAN KUITENKIN

Tässä se Lepikon torppa nyt vielä on.
Ja tietenkään tällaset paikat eivät ole näin talvella auki,
eli mekään ei sitten sisälle päästy.
Klikkaa kuvia

Mutta ikkuna kuitenkin houkutteli kurkkaamaan, edes pikkasen.

Mutta oli niin jäässä, ettei varmaan mitään sisälle näe.
Uskaltaiskohan kurkata, jos vaikka joku näkee, luulee, että olen pahanteossa!
Mutta on ihan pakko kurkata...

Ja voiii, siellä on pieni kehto lattialla,
siinäkö Urho Kekkonen on nukkunut vauvana...?
Tässä pirtissäkö hän kasvoi lapsena?
Tulee sellanen olo, kuin kurkkaisin menneisyyteen..
Tulee hiljainen hetki, ja mielessäni menen vuosikymmeniä elämässä
taaksepäin.
Näen lettipäisen pikkutytön, heiluttamassa kehtolasta uneen.
Perheen isän istumassa keinutuolissa, piippua poltellen, pikkupoika polvellaan.
Mummon kehräämässä lankaa, hyräillen jotain virttä.
Äidin seisomassa puurokattilaa sekoitellen hellan edessä, välillä laittaen puita ja risuja pesään.
Pyyhkimässä hikeä otsaltaan, käden mennessä vatsan yli, joka on pyöreänä jo uudesta elämästä!
Kuinka paljon elämää tähänkin huoneeseen on mahtunut, millaista silloin kaikki oli?
Olivatko he onnellisia, vai kyyneleetkö heidän poskiaan poltti?
Kysymyksiä, kysymyksiä..
Äkkiä, hiljaisuuden rikkoo auton huriseva ääni!







11 kommenttia:

  1. Hyvinhän nuo sisäkuvatkin onnistui!

    VastaaPoista
  2. Ensin katsoin, ettei millään noin jäisestä ikkunasta voi saada kuvaa, mutta Harakan nokka mahtuu vistä vain :-)
    Huurre ikkunassa antaa ihanaa pehmeyttä kuvien reunoille. Huurre ja leijuva valo antaa tunteen menneisyyteen kurkkaamisesta. Aika näkyy kuvissa. Aivan uskomatonta. Viipyileviä, kauniita kuvia. Ja tarinasi saa kuvat entisestään elämään.
    Onnea, todella hieno kuvasarja!

    VastaaPoista
  3. Ne oli aikoja, melkein ennen minua.

    VastaaPoista
  4. Erilaiset ovat Suomen päämiehen lähtökohdat kuin kuningaskunnassa, Ruotsissa, missä synnytään palatsiin ja kasvetaan kristallikruunujen alla loiston ja yltäkylläisyyden keskellä.

    Kiitos tarinasta, kiitos kuvista. Hyvä kun kurkit ikkunasta ja otit kuvat (itse olen luonteeltani loputtoman utelias ja ryömisin varmaan vaikka leijonan luolaan, jos kuvattavaa olisi - ei vaininkaan, en sentään - tai enpä tiedä sittenkään.... ;)

    VastaaPoista
  5. oi miten ihania vanhoja kuvia! kyllä tuo elo on ennen ollut sitten AIVAN TOISTA!! EI OLE BLOGGAILTU EIKÄ KÄNNYKKÄÄ EI JUOKSEVAA VETTÄ`....MUTTA RAUHALLISEMPAA ON OLLUT!! nyt kokoajan pitää olla tavoitettavissa kun kännykkä soi...

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoisen kuvakokonaisuuden taas meille loihdit. Pikkulinnut jo kertoivat että olit ikkunasta kurkkinut ;-)

    On se niin erilaista ollut aikoinaan, ei sitä voi kuvitella jos ei ole elänyt sellaista aikaa.

    VastaaPoista
  7. Hyvä tarina, elin siinä vahvasti mukana! Ja kuvat ovat hienoja...

    VastaaPoista
  8. Haasteita jos jonkinmoisia ja tässä tulee taas yksi. Mitä sinulla ei ole koskaan ollut?

    VastaaPoista
  9. Marjukka:
    Niinhän näyttivätkin, vaikka ensin luulin, ettei mitään näy, mutta näkyi pikkasen kuitenkin!
    Uuna:
    Harakan nokka menee vaikka mistä, jos kuvista puhutaan, niin meen vaikka mihin, jos hyviä kuvia tiedossa on!
    Niin mustakin sitten tuntui, kun niitä paremmin katsoin, että ihan hyviähän ne tällasia vanhoja muistellessa ovatkin, en alkanut niitä mitenkään tekemään, paremmaksi.
    Kiitos sulle!
    Hannelen paratiisi:
    Niin, muistoja vain ennen meitä..
    Lastu:
    Kiitos sulle ja tiedän, että menisit vaikka suden suuhun, jos hyvistä kuvista olisi kysymys!
    Kiitos sanoistasi!
    Auringonkukka:
    Siinä olen ihan samaa mieltä kanssasi, että silloin oli paljon rauhallisempaa ..pitäisköhän kännykät laittaa kieltoon?
    Tultaiskohan toimeen ilman niitä?
    Ehkä tultaiskin, jos kellään ei niitä olisi enää.
    Tia:
    Kiitos sulle sanoistasi. Ja on se ollut ihan erilaista elämää silloin, että me ei varmaan enää selvittäiskään siittä ajasta, jos pitäisi samanlaista aikaa viettää. Kuka pyykit pesisi, kuka tiskit tiskaisi, kuka menisi soittaan tai hakemaan lääkäriä monen kilometrien päästä....kun ei voisi soittaa?
    Olisi siinä monta asiaa, mistä meistä tän ajan ihmisistä ei ainakaan ihan heti olisi...
    Mari:
    Kiitos sulle, etä olit mukana!
    Inkataika:
    Pitääpä huomenna mennä katsoon, mikä onkaan!

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoinen paikka ja hienoja kuvia, hyvä kerronta teki kuvat eläväksi!
    Niinkuin joku jo tuolla sanoikin että erilaiset ovat lähtökohdat kuninkaallisilla ja meidän päämiehillä. Uskoisin, että esim. Kekkosella oli enemmän kokemusta ja tietoa siitä mitä kansan elämä on verrattuna naapurimaan Kalleen.

    VastaaPoista
  11. tp:
    Kiitos kehuistasi. ja oikeassa olet viisauden suhteen, ja muutenkin!

    VastaaPoista