torstai 26. maaliskuuta 2009

TAAS JAKSAN

Ympärilläni hiljainen metsä,
eteenpäin astelen
ääniä kuunnellen.
Linnun laulua, pienen puron lorinaa..
Voi, mikä rauha täällä onkaan!

Metsän puut ympärilläni,
taivas kattona.
Polvistun puron ääreen
tunnen veden kosketuksen.
Tämä kaikki on meille
annettu!

Tämä hiljaisuus, rauha, linnut
metsä... kaikki !
Mieleni ja sieluni virkistyy.
Taas jaksan matkaani jatkaa,
sydämeni kiitosta kantaa!

2 kommenttia:

  1. On se vaan ihmeellinen voima metsässä ja hiljaisuudessa. Hyvin sen voiman tähän runoon tavoitit.

    VastaaPoista
  2. mehtäsielu:
    Kiitos kehusta, mutta siellä metsän hiljaisuudessa tuntee sen luonnon niin lähellä itseään.
    Huomaa sen kauneuden,, ja pitäisi vain kiittää!

    VastaaPoista