Angel Graphic
sunnuntai 31. elokuuta 2008
31.08.08
Tämä päivä on mennyt ihmetellessäni,että kakki olikin vaan unta,,,vaikka ei ollutkaan unta,mutta onneksi oli kuin unta kuitenkin!
Koska mulla oli eilen aamusta ilta kymmeneen aikamoista meininkiä,jännittämistä,ja pelkoa,ahdistustakin,kun ei ollut tietoa,ei saanut tietoa!
Eli mun mies lähti eilen aamulla ennen seitsemää naapurin miehen kaa Vilppulaan poikansa liigakisoihin,ja auton perässä traileri,sitä varten,että poika ostais sieltä auton,jos onni suosisi.
Mä aioin tehä atc-kortteja,ja jotain ,,runon ainakin aioin laittaa runotorstaihin,ja vähän aioin siivota komeroitanikin,kun sekin kärpänen mua iski perjantaina,eli siivosin jo yhen kaapin,ja sitä en tee,muulloin,kuin silloin,kun SE kärpänen iskee.MUtta...........kaikki ei aina käy niin kuin miettii ja suunnittelee,,,mies kylläkin lähti sinne aamulla aikaisin,ennen seitsemää sinne vilppulaan,mutta kuulin kun auton ääni olisi tullut pian pihaan,mutta tajusin,että varmaan lähtivät nytten vasta,kun kello oli vasta vaille seitsemän aamulla.
Mutta sieltä sitten mies tulikin takaisin,oli tullut sellanen näköhäiriö hänelle,kuin ennen aivoinfraktia pari vuotta sitten,..Arvatkaapa vaan,kuinka pelästyin,,Mutta olisin heti lähtenyt lääkäriin,mutta eihän miestä väkisin minnekkään saa.ei enää mitään ole,ei tarvi mennä ,,sanoi vaan..
Mutta sitten tuli tyttö,ja hänen sulhanen kotiin,ja kerroin,mikä tilanne oli,ja kun tyttö on saanut kiedottua isän itsensä ja sormensa ympärille jo pikkasena ,niin ei siittä sitten minnekkään pääse,eli, tyttö pisti isäänsä vauhtia,ja niin sitä sitten mentiin nelistään ensiapuun,kiitin mielessäni Taivaanisää,että mies uskoi edes tytärtään,mutta kai senkin vuoksi, sitten meiän kovistuksistamme lähti,että tytön olisi kivempi lähteä Jyväskylään,mikä oli tänään edessä,ja siellä mun pikkutyttöni nytten sitten on,ihan yksin tuntemattomassa paikassa,mutta onneksi tyttö on rohkea ja teräväpäinen,saa kyllä asiansa hoidettua,ja tulee hyvin toimeen,ei sitä tarvi murehtia...sanon näin itelleni,kun kuitenkin murehdin?
No,me mentiin sitten ensiapuun,ja siellä ootetiin sitten vaikka kuinka kauan,melkein varmaan kaksi tuntia,ennenkuin lääkäri tuli,ja tietenkin määräsi sitten miehen Tampereelle Tayksiin.
No,mentiin sitten tytön ja poikaystävänsä kanssa sinne Tampereelle ensiapuun,ja siellä olikin kaikki muuttunut, siellä ei saanut omaiset mennä lainkaan potilaan kanssa sisälle,eli, kun oltiin ilmoitettu, niin oottettiin, ja sitten pyydettiin mies sisään, ja sen jälkeen hän pitkän ajan päästä tulikin takaisin, taas oottamaan, ja sovittiin sitten niin, että me mennään kotiin, ja mies sitten soittelee, tietoja,ja tulee taxilla kotiin,jos pääsee tänään,,
Hoitaja sanoi justiinsa edellisen potilaan vaimolle, että menkää kotiin vaan ja soitelkaa, soitelkaa, menee pitkä aika, ainakin kaksi kolme tuntia, ja arvatkaapa, kuinka kauan meni, ennenkuin sain miehestä mitään tietää, kello oli jotain kahden paikkeilla, kun sinne mentiin, aikakin meni ihan sekaisin,mutta luultavasti oli nyt näihin kelloaikoihin, mutta soitettiin sinne kyllä ennen , tyttö soitti, ja sitten minäkin parikin kertaa, ennenkuin sain sitten edes sen tietää, että mies kuitenkin on vielä tallella, ja oottaa nyt lääkäriin menoa, ja sitten soitin seuraavan kerran, niin sanottiin, että on kirjoitettu taxilappu, ja on kotimatkalla,, eli kello oli noin, pikkasen ennen kymmentä, kun tuli kotiin, eli mä olisin yksin siellä oottanut yli kuusi tuntia!
Että tässä on suuri aukko siellä, ettei lähin omainen pääse joka paikkaan sairaan seuraksi, ja ajankuluksikin, sairaalle. Mutta nyt on siellä näin kuitenkin, ainakin lauantaiana oli, ja varmaan sitten muulloinkin.
Mutta sitten kun mies tuli yömyöhään kotiin, niin oli se iloinen yllätys kuitenkin, kun ei ollutkan löytynyt mitään vakavaa, oli otettu kaikki viipalekuvat aivoista , ja jos jonkinlaisia kokeita, että hyvin hoidettiin kuitenkin tämä asia siellä, ja vielä annettiin numero suoraan sinne osastolle, mihin voi soittaa, jos tulee jotain samantapaisia oireita, ja että sitten voi suoraan Tayksiin mennä, mikä onkin suuri asia täällä maaseudulla, ettei tarvi ensin montaa tuntia virua jossain terveyskeskuksessa, ja sitten laitetaan jonnekkin. Nyt kyllä täällä meiän aluesairaalassa lääkärinä oli todella kiva lääkäri, vaikka kaikki olikin häneltä hukassa, välineet nimittäin. Mutta ei se mitään haitannut, hän oli kuitenkin kovin tunnollisen oloinen, oli sellanen ihmisläheinen lääkäri, ei vielä ollut mennyt pilalle, ei ollut vielä tullut ylpeyttä, ja välinpitämättömyyttä, potilastaan kohtaan, ja toivottavsti ei koskaan tulekkaan.
Mutta tyttö piti meistä huolta täällä kotona, kun isää odotettiin, laittoi meidät kaikki kolme peiton alle, sohvalle istumaan, ja sitten kateltiin elokuvaa,vaikka ei mieleen jäänytkään kaikki, kun mieli oli kuitenkin miehen luona , siellä sairaalassa...
Mutta tällanen oli mun lauantai päiväni, eli sairalassa odottelua , jännitystä ja pelkoa, mutta onneks lopulta helpotuksen huokaustakin, ja kiitosta TaivaanIsälle, kuuli mun rukoukseni!
Ei aina kaikki mene niinkuin ite suunnittelee,, joka hetki voi tapahtua jotain, mitä et ollut lainkaan odottanut, mutta silti elettävä on, ei voi jäädä paikoilleen , ja oottaa, että mitä jos...
Aina on vaan koitettava jatkaa matkaa, sitä yhteistä matkaa.. ja nautittava joka hetkestä tästä, mitä meille vielä annetaan...
Koska mulla oli eilen aamusta ilta kymmeneen aikamoista meininkiä,jännittämistä,ja pelkoa,ahdistustakin,kun ei ollut tietoa,ei saanut tietoa!
Eli mun mies lähti eilen aamulla ennen seitsemää naapurin miehen kaa Vilppulaan poikansa liigakisoihin,ja auton perässä traileri,sitä varten,että poika ostais sieltä auton,jos onni suosisi.
Mä aioin tehä atc-kortteja,ja jotain ,,runon ainakin aioin laittaa runotorstaihin,ja vähän aioin siivota komeroitanikin,kun sekin kärpänen mua iski perjantaina,eli siivosin jo yhen kaapin,ja sitä en tee,muulloin,kuin silloin,kun SE kärpänen iskee.MUtta...........kaikki ei aina käy niin kuin miettii ja suunnittelee,,,mies kylläkin lähti sinne aamulla aikaisin,ennen seitsemää sinne vilppulaan,mutta kuulin kun auton ääni olisi tullut pian pihaan,mutta tajusin,että varmaan lähtivät nytten vasta,kun kello oli vasta vaille seitsemän aamulla.
Mutta sieltä sitten mies tulikin takaisin,oli tullut sellanen näköhäiriö hänelle,kuin ennen aivoinfraktia pari vuotta sitten,..Arvatkaapa vaan,kuinka pelästyin,,Mutta olisin heti lähtenyt lääkäriin,mutta eihän miestä väkisin minnekkään saa.ei enää mitään ole,ei tarvi mennä ,,sanoi vaan..
Mutta sitten tuli tyttö,ja hänen sulhanen kotiin,ja kerroin,mikä tilanne oli,ja kun tyttö on saanut kiedottua isän itsensä ja sormensa ympärille jo pikkasena ,niin ei siittä sitten minnekkään pääse,eli, tyttö pisti isäänsä vauhtia,ja niin sitä sitten mentiin nelistään ensiapuun,kiitin mielessäni Taivaanisää,että mies uskoi edes tytärtään,mutta kai senkin vuoksi, sitten meiän kovistuksistamme lähti,että tytön olisi kivempi lähteä Jyväskylään,mikä oli tänään edessä,ja siellä mun pikkutyttöni nytten sitten on,ihan yksin tuntemattomassa paikassa,mutta onneksi tyttö on rohkea ja teräväpäinen,saa kyllä asiansa hoidettua,ja tulee hyvin toimeen,ei sitä tarvi murehtia...sanon näin itelleni,kun kuitenkin murehdin?
No,me mentiin sitten ensiapuun,ja siellä ootetiin sitten vaikka kuinka kauan,melkein varmaan kaksi tuntia,ennenkuin lääkäri tuli,ja tietenkin määräsi sitten miehen Tampereelle Tayksiin.
No,mentiin sitten tytön ja poikaystävänsä kanssa sinne Tampereelle ensiapuun,ja siellä olikin kaikki muuttunut, siellä ei saanut omaiset mennä lainkaan potilaan kanssa sisälle,eli, kun oltiin ilmoitettu, niin oottettiin, ja sitten pyydettiin mies sisään, ja sen jälkeen hän pitkän ajan päästä tulikin takaisin, taas oottamaan, ja sovittiin sitten niin, että me mennään kotiin, ja mies sitten soittelee, tietoja,ja tulee taxilla kotiin,jos pääsee tänään,,
Hoitaja sanoi justiinsa edellisen potilaan vaimolle, että menkää kotiin vaan ja soitelkaa, soitelkaa, menee pitkä aika, ainakin kaksi kolme tuntia, ja arvatkaapa, kuinka kauan meni, ennenkuin sain miehestä mitään tietää, kello oli jotain kahden paikkeilla, kun sinne mentiin, aikakin meni ihan sekaisin,mutta luultavasti oli nyt näihin kelloaikoihin, mutta soitettiin sinne kyllä ennen , tyttö soitti, ja sitten minäkin parikin kertaa, ennenkuin sain sitten edes sen tietää, että mies kuitenkin on vielä tallella, ja oottaa nyt lääkäriin menoa, ja sitten soitin seuraavan kerran, niin sanottiin, että on kirjoitettu taxilappu, ja on kotimatkalla,, eli kello oli noin, pikkasen ennen kymmentä, kun tuli kotiin, eli mä olisin yksin siellä oottanut yli kuusi tuntia!
Että tässä on suuri aukko siellä, ettei lähin omainen pääse joka paikkaan sairaan seuraksi, ja ajankuluksikin, sairaalle. Mutta nyt on siellä näin kuitenkin, ainakin lauantaiana oli, ja varmaan sitten muulloinkin.
Mutta sitten kun mies tuli yömyöhään kotiin, niin oli se iloinen yllätys kuitenkin, kun ei ollutkan löytynyt mitään vakavaa, oli otettu kaikki viipalekuvat aivoista , ja jos jonkinlaisia kokeita, että hyvin hoidettiin kuitenkin tämä asia siellä, ja vielä annettiin numero suoraan sinne osastolle, mihin voi soittaa, jos tulee jotain samantapaisia oireita, ja että sitten voi suoraan Tayksiin mennä, mikä onkin suuri asia täällä maaseudulla, ettei tarvi ensin montaa tuntia virua jossain terveyskeskuksessa, ja sitten laitetaan jonnekkin. Nyt kyllä täällä meiän aluesairaalassa lääkärinä oli todella kiva lääkäri, vaikka kaikki olikin häneltä hukassa, välineet nimittäin. Mutta ei se mitään haitannut, hän oli kuitenkin kovin tunnollisen oloinen, oli sellanen ihmisläheinen lääkäri, ei vielä ollut mennyt pilalle, ei ollut vielä tullut ylpeyttä, ja välinpitämättömyyttä, potilastaan kohtaan, ja toivottavsti ei koskaan tulekkaan.
Mutta tyttö piti meistä huolta täällä kotona, kun isää odotettiin, laittoi meidät kaikki kolme peiton alle, sohvalle istumaan, ja sitten kateltiin elokuvaa,vaikka ei mieleen jäänytkään kaikki, kun mieli oli kuitenkin miehen luona , siellä sairaalassa...
Mutta tällanen oli mun lauantai päiväni, eli sairalassa odottelua , jännitystä ja pelkoa, mutta onneks lopulta helpotuksen huokaustakin, ja kiitosta TaivaanIsälle, kuuli mun rukoukseni!
Ei aina kaikki mene niinkuin ite suunnittelee,, joka hetki voi tapahtua jotain, mitä et ollut lainkaan odottanut, mutta silti elettävä on, ei voi jäädä paikoilleen , ja oottaa, että mitä jos...
Aina on vaan koitettava jatkaa matkaa, sitä yhteistä matkaa.. ja nautittava joka hetkestä tästä, mitä meille vielä annetaan...
perjantai 29. elokuuta 2008
Paljain
Paljain jaloin, paljain varpain,
astun pehmeälle sannalle
meri siinä vierellämme,
ilonamme.
Meri,sinä ystävämme!
astun pehmeälle sannalle
meri siinä vierellämme,
ilonamme.
Meri,sinä ystävämme!
Luonto
Luonto kukkii sinisenä..
punaisena..
joka ikisenä värinä!
käynyt puutarhassani tänäänkin,
luonut muotokuvan,
uuden joka päivälle.
Kiitos luojani kaikista
väreistäsi,mitä meille annatkin!
punaisena..
joka ikisenä värinä!
käynyt puutarhassani tänäänkin,
luonut muotokuvan,
uuden joka päivälle.
Kiitos luojani kaikista
väreistäsi,mitä meille annatkin!
Vaihtelua ohukaisiin
Saa mukavasti,kun sekoittaa tavallisen ohukaistaikinan joukkoon kaakaojauhetta maun mukaan,lapsiperheissä ainakin tekevät kauppansa!
Termospullossa
Seisoessaan kahvi muuttuu ajanoloon pahanmakuiseksi.
Mutta jos pulloa täyttäessä laittaa sen pohjalle lusikallisen kahvia,maku säilyy tuoreena pitempäänkin.
Mutta jos pulloa täyttäessä laittaa sen pohjalle lusikallisen kahvia,maku säilyy tuoreena pitempäänkin.
torstai 28. elokuuta 2008
28.08.-08
Tänään torstaina ,lähettiin miehen kaa Tampereelle,ihan muuten vaan,ei ollut niin kamalastii asiaa,mutta mentiin kuitenkin.
Käytiin kaupoilla ,ja eläinkaupassakin kävin hakemassa heinää kanille,kun täältä ei tahdo tähän aikaan saada kuin jotain ruskeaa kortta,eikä aina sitäkään,ja siellä eläinkaupassa on aina hyvät heinät ollut.Ja oli nytkin,ostan sitten aina ison säkillisen kerralla,niin kestää hetken.
Kahvilla käytiin,ja nautittiin vaan olemisesta,ja katselemisesta, tätä ihmisten kiirettä!
Oikeesti,kun siinä kateltiin,nin kaikilla pienten lasten vanhemmilla ainakin, oli koko ajan ihan kamala kiire ja hoppu!
Mutta kaippa niillä sitten oikeesti on kiire aina,mutta oon monesti aatellut,kun nykyään lapsia viedään harastuksiin vähän joka puolelle,että onkohan niin,että vanhemmat sitä enemmän haluaa,kuin ite lapset,ei sitä ennenkään niin kamalasti harrastettu jotain balettia ,jalkapalloa,tms,jos ei haluttu,siihen aikaan kerjättiin,että haluaisin sinne ja sinne mennä,jos haluttiin,mutta useimmin ei haluttu,kun meillä oli kyllä balettia ja jalkapalloo ihan tarpeeksi omissa kaveripiireissä,joka varmasti oli hauskempaa,kuin näillä lapsilla nyt,kun väsyneenä menevät harkkoihin,kun vanhemmat väsyneenä heitä sinne raahaavat,vaan sen takia,kun se on hienoo ,kun lapsi harrastaa...
Mutta tiedän tän asian ihan omakohtaisesti,että niin on,ei lapsi aina halua mennä joka paikkaan,ja silloin pitäisi vanhempien kellot soida,ja sanoa,ettei mennä nyt minnekkään,vaan ollaan vaan,kotona kaikki yhessä,eikä tarvi minnekkään mennä,jos ei jaksa eikä halua!
No tässä tuli taas tätä kasvatuspuolenkin asiaa pikkasen,mistä moni on eri mieltä,mutta mä olen sitten kuitenkin tota mieltä....
No,sitten käytiin yhessä kirpparillakin matkamme varrella,ja sellasessa,missä ei olla ennen käytykään,oli aika iso kirppari,ja tavaraakin ihan hyvin,hintaa oli laidasta laitaan.
Mutta jotain mä sieltä bongasinkin kuitenkin,löysin kansion,missä oli vanhoja kuvia,ostin kaksi kuvaa vaan,euron kappale.Mutta laitan tonne kuviini ne kuvat,ja sitten teen niistä atc.kortit,kun vaan ehin.
Ja löysin mä sieltä vielä sellasta pitsiäkin 5metriä 2euroo,ettei kallista ollut,saan taas kortteihinkin sitä laittaa...
No,sitten kun kotiin tultiin,niin vielä innostuin yhen atc-kortin tekeen,että tällasta tänne tänään,mutta muuten tuli vettä,kuin saavista kaataen,kun Tampereelta kotiin tultiin,oikeen pelotti,ettei vaan auto lähtisi vesiliirtoon,sillä sitä vettä oli tiellä todella paljon!
Mutta lopulta kuitenkin ehjänä sitten kotiin päästiin...mutta kello on jo paljon,nyt meen vielä ne kuvat laittaan,ja sitten nukkumattia katson,,,hyvääyötä,kaikille,ketä jaksaa vielä tätä tähänaikaan lukea!Mutta kiitos kun luit!
Käytiin kaupoilla ,ja eläinkaupassakin kävin hakemassa heinää kanille,kun täältä ei tahdo tähän aikaan saada kuin jotain ruskeaa kortta,eikä aina sitäkään,ja siellä eläinkaupassa on aina hyvät heinät ollut.Ja oli nytkin,ostan sitten aina ison säkillisen kerralla,niin kestää hetken.
Kahvilla käytiin,ja nautittiin vaan olemisesta,ja katselemisesta, tätä ihmisten kiirettä!
Oikeesti,kun siinä kateltiin,nin kaikilla pienten lasten vanhemmilla ainakin, oli koko ajan ihan kamala kiire ja hoppu!
Mutta kaippa niillä sitten oikeesti on kiire aina,mutta oon monesti aatellut,kun nykyään lapsia viedään harastuksiin vähän joka puolelle,että onkohan niin,että vanhemmat sitä enemmän haluaa,kuin ite lapset,ei sitä ennenkään niin kamalasti harrastettu jotain balettia ,jalkapalloa,tms,jos ei haluttu,siihen aikaan kerjättiin,että haluaisin sinne ja sinne mennä,jos haluttiin,mutta useimmin ei haluttu,kun meillä oli kyllä balettia ja jalkapalloo ihan tarpeeksi omissa kaveripiireissä,joka varmasti oli hauskempaa,kuin näillä lapsilla nyt,kun väsyneenä menevät harkkoihin,kun vanhemmat väsyneenä heitä sinne raahaavat,vaan sen takia,kun se on hienoo ,kun lapsi harrastaa...
Mutta tiedän tän asian ihan omakohtaisesti,että niin on,ei lapsi aina halua mennä joka paikkaan,ja silloin pitäisi vanhempien kellot soida,ja sanoa,ettei mennä nyt minnekkään,vaan ollaan vaan,kotona kaikki yhessä,eikä tarvi minnekkään mennä,jos ei jaksa eikä halua!
No tässä tuli taas tätä kasvatuspuolenkin asiaa pikkasen,mistä moni on eri mieltä,mutta mä olen sitten kuitenkin tota mieltä....
No,sitten käytiin yhessä kirpparillakin matkamme varrella,ja sellasessa,missä ei olla ennen käytykään,oli aika iso kirppari,ja tavaraakin ihan hyvin,hintaa oli laidasta laitaan.
Mutta jotain mä sieltä bongasinkin kuitenkin,löysin kansion,missä oli vanhoja kuvia,ostin kaksi kuvaa vaan,euron kappale.Mutta laitan tonne kuviini ne kuvat,ja sitten teen niistä atc.kortit,kun vaan ehin.
Ja löysin mä sieltä vielä sellasta pitsiäkin 5metriä 2euroo,ettei kallista ollut,saan taas kortteihinkin sitä laittaa...
No,sitten kun kotiin tultiin,niin vielä innostuin yhen atc-kortin tekeen,että tällasta tänne tänään,mutta muuten tuli vettä,kuin saavista kaataen,kun Tampereelta kotiin tultiin,oikeen pelotti,ettei vaan auto lähtisi vesiliirtoon,sillä sitä vettä oli tiellä todella paljon!
Mutta lopulta kuitenkin ehjänä sitten kotiin päästiin...mutta kello on jo paljon,nyt meen vielä ne kuvat laittaan,ja sitten nukkumattia katson,,,hyvääyötä,kaikille,ketä jaksaa vielä tätä tähänaikaan lukea!Mutta kiitos kun luit!
keskiviikko 27. elokuuta 2008
Liian aikaisin joutui lähtemään
Siinä se oli maassa, karvaton pieni ressu,
talitiaisen poikanen.
Ei saanut elää,
emo julmasti pesästä sen heitti,
varisten syötäväksi!
Minä maan alle sen kiikutin,peittelin,
pidin mielessäni Luojan sanat,
ja Luojalle sen luovutin.
Siellä taivaallahan se jo
iloisena lentää,tekee pesää!
talitiaisen poikanen.
Ei saanut elää,
emo julmasti pesästä sen heitti,
varisten syötäväksi!
Minä maan alle sen kiikutin,peittelin,
pidin mielessäni Luojan sanat,
ja Luojalle sen luovutin.
Siellä taivaallahan se jo
iloisena lentää,tekee pesää!
Mihin
Mihin ovat kaikki
menneet,
vain tyhjät huoneet
hyppivät silmilleni,
missä on kaikki?!
Ei lintukaan nyt laula,
kuuluu vain tuulen huminaa..
ja siinä samassa, pääskysen kimeä viserrys!
menneet,
vain tyhjät huoneet
hyppivät silmilleni,
missä on kaikki?!
Ei lintukaan nyt laula,
kuuluu vain tuulen huminaa..
ja siinä samassa, pääskysen kimeä viserrys!
Ethän jätä
Ollaan nyt vain tässä,
tuolilla istumassa, lähekkäin.
Käsi käteeni anna,
pidä kiinni, älä jätä
ole siinä,
älä petä,
ethän mua koskaan jätä!
tuolilla istumassa, lähekkäin.
Käsi käteeni anna,
pidä kiinni, älä jätä
ole siinä,
älä petä,
ethän mua koskaan jätä!
Tyyni meri
Meri on tyyni
ei kuulu pauhu
laineet ei myrskyksi
nouse.
Rannalla kivi kiveä hioo
niinkuin sinä ja minä,
täällä kotona, joka päivä,
joka hetki!
ei kuulu pauhu
laineet ei myrskyksi
nouse.
Rannalla kivi kiveä hioo
niinkuin sinä ja minä,
täällä kotona, joka päivä,
joka hetki!
tiistai 26. elokuuta 2008
Asuttiin joenrannalla
Tämä tapahtui, keväällä joskus, kun mä olen ollut jotain 5-6v.
Mun isompi sisko ja meidän serkku, joka oli kesäkylässä meillä, olivat saaneet päähänsä, että mennään uimaan, vaikka joessa vielä kelluivat jäälautatkin, ja vesi oli todella korkealla, siinä missä vettä oli nyt vaikka kuinka paljon, oli ennen hevoset olleet aina kesäisin laitumella,mutta nyt olikin vasta kevät, ja kylmä, vaikka kyllä aurinko kuitenkin paistoi!
No vaatteet pois ja uimaan, isoimmat menivät lujaa ja suoraan, mutta enhän mä pieni niin uskaltanut, hyvä kun sain hameeni pois riisuttua ite, mutta olin jo polveen asti, mutta se oli niin vietävän kylmää, mutta noilla kahdella tuolla joessa olikin niin hauskaa että!!! he kelluivat jääpaloilla, kyllä mun pitää uskaltaa mukaan, siellä olisi niin kivaa!!!
Mutta ei kauaakaan, kun kuulin äidin äänen takaani, ettet mee sinne veteen!!!ja voi kamala, kun pelästyin, ja koitin vielä kiiruulla kaikesta huolimatta mennäkkin sinne veteen, mun on pakko ehtiä, ennenkuin äiti saa mut kiinni! mutta voiii... äiti sai kuin saikin mun paidanhelmastani otteen, vieläkin tunnen sen kiinnioton paidanhelmassani!.. mua harmitti niin, niiin, paljon! kun en ollut kerinnyt sinne jäälautoille! enkä mennyt nopeesti, kuin noi kaksi muuta rohkeutta!
Mutta; mitä sitten tapahtui,, sen jälkeen, kun kaikki tytöt saatiin sisälle,,,, nurkkaan jouduttiin, ja minäkin, vaikken ollut edes kerinnyt kuin polveen asti, en ollut siellä nauttimassa uimisesta,ja jäälautoilla keinumisesta,ja mäkin jouduin sinne nurkkaan, se ei mahtunut mun pikkupäähäni, että mitä mä tein, kun en mennyt sinne uimaan, kun en kerinnyt`?Miks´ Mä, jouduin nurkkaan, kun en mitään väärää tehnyt , en ehtinyt!? (vai ehdinkö?)
Mun isompi sisko ja meidän serkku, joka oli kesäkylässä meillä, olivat saaneet päähänsä, että mennään uimaan, vaikka joessa vielä kelluivat jäälautatkin, ja vesi oli todella korkealla, siinä missä vettä oli nyt vaikka kuinka paljon, oli ennen hevoset olleet aina kesäisin laitumella,mutta nyt olikin vasta kevät, ja kylmä, vaikka kyllä aurinko kuitenkin paistoi!
No vaatteet pois ja uimaan, isoimmat menivät lujaa ja suoraan, mutta enhän mä pieni niin uskaltanut, hyvä kun sain hameeni pois riisuttua ite, mutta olin jo polveen asti, mutta se oli niin vietävän kylmää, mutta noilla kahdella tuolla joessa olikin niin hauskaa että!!! he kelluivat jääpaloilla, kyllä mun pitää uskaltaa mukaan, siellä olisi niin kivaa!!!
Mutta ei kauaakaan, kun kuulin äidin äänen takaani, ettet mee sinne veteen!!!ja voi kamala, kun pelästyin, ja koitin vielä kiiruulla kaikesta huolimatta mennäkkin sinne veteen, mun on pakko ehtiä, ennenkuin äiti saa mut kiinni! mutta voiii... äiti sai kuin saikin mun paidanhelmastani otteen, vieläkin tunnen sen kiinnioton paidanhelmassani!.. mua harmitti niin, niiin, paljon! kun en ollut kerinnyt sinne jäälautoille! enkä mennyt nopeesti, kuin noi kaksi muuta rohkeutta!
Mutta; mitä sitten tapahtui,, sen jälkeen, kun kaikki tytöt saatiin sisälle,,,, nurkkaan jouduttiin, ja minäkin, vaikken ollut edes kerinnyt kuin polveen asti, en ollut siellä nauttimassa uimisesta,ja jäälautoilla keinumisesta,ja mäkin jouduin sinne nurkkaan, se ei mahtunut mun pikkupäähäni, että mitä mä tein, kun en mennyt sinne uimaan, kun en kerinnyt`?Miks´ Mä, jouduin nurkkaan, kun en mitään väärää tehnyt , en ehtinyt!? (vai ehdinkö?)
Joskus aikoinaan
olen piirtänyt tosi paljon,ja silloin nuorena osasinkin,mutta nyt mulle tuli sellanen kipinä,että haluisin kokeilla taas sitäkin,mutta eihän ne taidot niin vaan äkkiä esille tule,kun on jättänyt ruostumaan,,mutta laitan nyt kuitenkin tänne mun ekani, eilen ja tänään tehtyä mun pikkukääpiökanistani,
Olen tehnyt tämän lyijykynällä,hiilellä ja värejä sitten öljypastelli liiduilla.
Ensin en meinannut kehdata laittaa tätä työtäni tänne,mutta sitten aattelin,että olkoon,laitan kuitenkin!
Tässä yksi koru
Miehen tädin korulaatikosta,näitä on sellanen sarja,mitkä on sellasta pitsimäistä,ja on käsintehtyjä.Ellen-täti tykkäsi rintaneuloista,ja sen kyllä huomaa näistä koruista.
maanantai 25. elokuuta 2008
Soijasta vielä
Soijarouhe maksoi täällä S-marketissa 1.55e300g pakkaus ja soijapalat 350g pakkaus 2.35.
Eli on lihaa paljon halvempaakin vielä.
Sillä soija paisuu todella paljon ,kun sitä alkaa tekemään.
Mutta hyvää se on,en kyllä olisi uskonut,ennenkuin maistoin,ja seuraavaksi aion tehä broiler-wokkia,ja korvata osan broilerista tällä soijapaloilla,tai sitten teen sen pelkästään tästä soijasta ,ja katson millasta tulee,ei ennen tiiä,ennenkuin on kokeillut.
Tänään tein
Ensimmäistä kertaa soijarouheesta "jauheliha" kastiketta!
Ja ihme kyllä,se olikin ihan hyvää,ja jos en olisi tiennyt,että oli soijaa,niin olisi mennyt jauheliha kastikkeena ihan tosta vaan!
Mutta en olisi uskonut,että on vielä ihan syötävääkin,ja pienempikin annos olisi riittänyt kahdelle ihmiselle,kun laitin 2dl sitä rouhetta,niin meille olisi yksi ihan hyvin riittänyt.
En muista,kuka tätä kertoi mulle,tai sitten olen lukenut lehdestä,tästä soijarouheesta,ja siitä,että saa huomattavasti halvemmallakin ruuan,ja on terveellistäkin vielä,ja sydänystävällistäkin!
Mutta nyt kokeiltuani tätä,niin nyt aion kokeilla soija paloja seuraavaksi.
Nämä on siittäkin hyviä,kun muksut aina joskus tuo kavereitaan syömään,niin joku ei syö lihaa,niin tästä soijasta sitten vaan kaikille,saman asian näköjään ajaa..
Mulla on siinä ruoka lautasella myös punajuuria uusia sellasia,keitin vaan,ja nam,kun ovatkin todella hyviä,ja vatta toimii!
sunnuntai 24. elokuuta 2008
lauantai 23. elokuuta 2008
Otto-koiramme
Odotti meitä kovin,ei oikein tiennyt,minne päin olisi päätään kääntänyt,kun oli niin mielissään tulostamme,ja että vielä tyttökin tuotiin takaisin,sillä kyllä se eilen illalla oli levoton,kun näki,että tavaroita laitettiin peräkärryyn,tiesi,että nyt on jotain tekeillä,mutta saa sitten nähä,kuinka paljon ikävöi tytön ja hänen lenkkeilyjä.
Mutta pitää sitten vaan viedä useemmin ,ja lyhkäsiä lenkkejä,että saa kuitenkin liikuntaa,koska on iso koira,niin paljon pitäisi liikkua,mutta silä ressukalla on jo nyt nivelrikko,sanoi lääkäri,ja sille sitten ei kai voi mitään,kuin syöttää särkylääkkeitä,mikä on kurjaa,,,.
Jyväskylään muutto
Tässä kotia edes jo yhdestä kulmasta,toinen puoli onkin sitten pelkkiä pahvilaatikoita täynnä!Olisin tykännyt kaikki purkaa,ja laittaa paikoilleen,mutta tyttö halusi sitten ne ite laittaa,kun menee sinne viikon päästä..voi että,miten äiti sen kestää,että tyttö on siellä isossa maailmassa yksin,ilman meitä kaikkia,rakkaitaan!
Tässä muuten on tytön ja isän aikaansaannos,tää kirjotus pöytä,sitä tehtiin kauan,mutta valmistui kuin ihmeen kaupalla oikeeseen aikaan.Siis pinta siihen uusi laitettiin,kun se oli maalattu ennen,ja siittä tulikin tosi kaunis,ja heti vuokraisäntä oli kehunut tytölle sitä!
Tänään muutettiin23.08.-08
Tytön tavarat Jyväskylään,ja onneksi meitä suosi hyvä ilma,ja aurinko,se olisi ollut tosi kurjaa,jos oltais jouduttu vesisateessa kantaan tavaroita,mutta nyt oli ihan kiva ilma muuttaa,kun ei ollut liian kuuma,eikä satanut vettä.
Niin,siinä kyllä tuli kuuma,kun kaikki oltiin raahattu kolmanteen kerrokseen,eli aika ylös,ja painaviakin,että tuli kuntotesti siinä samalla tehtyä,eli huono,!mun kohdallani!
No tytön kaveri on voimakas,ja jaksoi kantaa vaikka mitä!mikä olikin ihan hyvä,kun me "vanhat" ei enää jaksettu,niin kuin noi nuoret!
Nähtiin sitten tytön kämppäkaverikin siellä samalla,saa sitten nähä,tulevatko toimeen..koska tuntui pikkasen siltä,että siivouspuoli oli jäänyt melkein kokonaan tekemättä kesänajalta,ja sitä ennenkin...Mutta tytöllä on siellä viikko aikaa siivota,kun koulupäivät ovat kuitenkin lyhkäsiä näin alkuun.
Mutta muuten oli kämppä siisti,siis tytön huone,oli vaihdettu justiinsa nytten uudet tapetit,ja nyt siellä laittettiin uusia keittiökaappeja,kun siellä oltiin.
Mutta kyllä he varmaan toimeen tulevat,uskon niin.
Ainoo paha puoli on,kun tytön huoneesa ei ole lukkoa,mutta toivon,että senkin kaa pärjätään,sitten jos tulee jotain kommelluksia,niin pitää sitten isännältä pyytää lukkoa oveensa.Nykyään kun ei koskaan tiiä kehenkään luottaa,eikä uskallakkaan,ennnenkuin oppii tuntemaan toisensa.
Toivon,että tytöistä tulisi ystävät toisilleen,vaikka mun tyttöni on kuitenkin aika paljon nuorempi.Mutta eihän se ikä mitään tossa iässä tee,ystäviä voi olla ,vaikka ikäeroa olisikin paljon.
Niin,siinä kyllä tuli kuuma,kun kaikki oltiin raahattu kolmanteen kerrokseen,eli aika ylös,ja painaviakin,että tuli kuntotesti siinä samalla tehtyä,eli huono,!mun kohdallani!
No tytön kaveri on voimakas,ja jaksoi kantaa vaikka mitä!mikä olikin ihan hyvä,kun me "vanhat" ei enää jaksettu,niin kuin noi nuoret!
Nähtiin sitten tytön kämppäkaverikin siellä samalla,saa sitten nähä,tulevatko toimeen..koska tuntui pikkasen siltä,että siivouspuoli oli jäänyt melkein kokonaan tekemättä kesänajalta,ja sitä ennenkin...Mutta tytöllä on siellä viikko aikaa siivota,kun koulupäivät ovat kuitenkin lyhkäsiä näin alkuun.
Mutta muuten oli kämppä siisti,siis tytön huone,oli vaihdettu justiinsa nytten uudet tapetit,ja nyt siellä laittettiin uusia keittiökaappeja,kun siellä oltiin.
Mutta kyllä he varmaan toimeen tulevat,uskon niin.
Ainoo paha puoli on,kun tytön huoneesa ei ole lukkoa,mutta toivon,että senkin kaa pärjätään,sitten jos tulee jotain kommelluksia,niin pitää sitten isännältä pyytää lukkoa oveensa.Nykyään kun ei koskaan tiiä kehenkään luottaa,eikä uskallakkaan,ennnenkuin oppii tuntemaan toisensa.
Toivon,että tytöistä tulisi ystävät toisilleen,vaikka mun tyttöni on kuitenkin aika paljon nuorempi.Mutta eihän se ikä mitään tossa iässä tee,ystäviä voi olla ,vaikka ikäeroa olisikin paljon.
perjantai 22. elokuuta 2008
Kiire
Nyt on jo kiire
sinne puron viereen
sinne eilen ne jäivät
melkein kypsät
nyt varmaan jo
kerätä voi..
heinään laitan,
toiseenkin...
äidillekkin vien
mansikkamaitoa tehdään,
Nautitaan mansikoista ja kesästä!
sinne puron viereen
sinne eilen ne jäivät
melkein kypsät
nyt varmaan jo
kerätä voi..
heinään laitan,
toiseenkin...
äidillekkin vien
mansikkamaitoa tehdään,
Nautitaan mansikoista ja kesästä!
torstai 21. elokuuta 2008
Nauroi vain mennesään
Kerran eräänä kauniina kesäpäivänä,kun olin vielä pikkulapsi,lähdin taas omille poluilleni,koska mulle oli niin tärkeätä kulkea siellä pitkin ojanpientareita,aina hakien jotain,sellasta,mitä voisin hoitaa,ja mitä voisin oikeesti auttaa,eli jotain pikkueläimiä..
Mutta mikähän se tuolla räpistelee,äkkiä katsomaan,ja siellä se mun lapsuushaaveni olikin,harakka,joka ei päässyt lentään,oli viottanut varmaan siipensä,tai jotain,ja mä lähdin hipi hiljaa katsomaan,jospa pääsisin lähelle,niin voisin sen syliini ottaa,ja viedä kotiin,,muttakun lähelle pääsin,niin samantien harakka pienelle lennolle aina..ja monta kertaa koitin,mutta sitten tajusin,että apujoukkoja tarvittiin,ja se sitten oli äiti!
No kotiin melkein itku kurkussa menin,ja sanoin äidille,että nyt on tultava ja äkkiä!!
Äiti ei ensin meinannut lähteä,muttakun intin ja itkin vuoronperään,niin äiti lopulta heltyi,ja sitten lähettiin,minä edellä näyttään paikkaa,jonne se harakka jäi,,mutta eihän se siinä enää ollut,mutta oli pakko löytää,ja niin me äidin kaa haettiin ja haettiin,ja lopulta harakka ilmoitti itestään,ja sitten alkoi äidin ja harakan kilpajuoksu,äiti välilä kaatuikin johonkin ojaan mahalleen ,mutta kuitenkin jatkoi,sitten taas harakka häipyi,ja välillä äitikin,mutta mä en voinut silloin kuin nauraa,oli se niin jännä näky,kun äiti välillä ojanpohjalla ja taas harakka,eli nauroin sillä viekkaalla suullani,kun siinä mun kuvassankin on,oikein niin tosi selvästi muistan tänkin tapahtuman,ja olin jotain 5-6v.
Mutta siten äiti lopulta sen kiinni sai,ja mä napitin suuni peruslukemiin,tai äiti olisi heittänyt harakan menemään,jos olisi nähnyt mun nauraneen , oli äiti senverran kurassa,että olisi voinut sen suutuspäissään tehäkkin,mutta kotiin me se tuotiin,ja laitettiin se vanhaan kanikoppiin,ja sinne sille ruokaa sitten vein,ja se söikin,ja näin kului monta viikkoa,mä ruokin sitä,ja annoin vettä ja siittä tuli mulle tosi tärkeä,aina kun tulin kotin takaisin kavereilta,niin ekaks aina harakan luokse..
Mutta. Sitten eräänä päivänä,kun tulin kotiin,niin harakkaa ei ollutkaan enää häkissä,se oli poissa,ja mä huutaen sisään äidin luokse,että harakka ei ole siellä enää,missä se on,,no äiti siihen vaan,että aamulla kun oli laittanut ruokaa sille,niin karkasi,ja osasi kai lentääkkin jo,mutta kuitenkin nauroi vain mennessään...
Mutta tänä päivänäkään en tiiä,että pääsikö se karkuun,vai päästikö äiti sen vapaaksi,
,vai lopettiko tuskat,koska kyllähän mäkin sen näin,että siinä oli ihan jotain matojakin loppuajalla,ja meni koko ajan vaan huonomaksi,eli luonto olisi hoitanut tän harakan paljon ,paljon aikaisemmin,ehkä mä annoin sille lisää elinaikaa,kun juotin ja syötin,mutta jos se kuitenkin kärsi kuitenkin kamalaa kipua,mutta kun kuitenkin söi.
Niin ajattelin,mutta ymmärsin sen jälkeen päin,että jos äiti oli lopettanut harakan,niin parempi se sitten kuitenkin oli,muta pidin silloin lapsena kiinni siittä,etä harakka oli onnellinen,ja nauroi vaan mennessään..
Mutta mikähän se tuolla räpistelee,äkkiä katsomaan,ja siellä se mun lapsuushaaveni olikin,harakka,joka ei päässyt lentään,oli viottanut varmaan siipensä,tai jotain,ja mä lähdin hipi hiljaa katsomaan,jospa pääsisin lähelle,niin voisin sen syliini ottaa,ja viedä kotiin,,muttakun lähelle pääsin,niin samantien harakka pienelle lennolle aina..ja monta kertaa koitin,mutta sitten tajusin,että apujoukkoja tarvittiin,ja se sitten oli äiti!
No kotiin melkein itku kurkussa menin,ja sanoin äidille,että nyt on tultava ja äkkiä!!
Äiti ei ensin meinannut lähteä,muttakun intin ja itkin vuoronperään,niin äiti lopulta heltyi,ja sitten lähettiin,minä edellä näyttään paikkaa,jonne se harakka jäi,,mutta eihän se siinä enää ollut,mutta oli pakko löytää,ja niin me äidin kaa haettiin ja haettiin,ja lopulta harakka ilmoitti itestään,ja sitten alkoi äidin ja harakan kilpajuoksu,äiti välilä kaatuikin johonkin ojaan mahalleen ,mutta kuitenkin jatkoi,sitten taas harakka häipyi,ja välillä äitikin,mutta mä en voinut silloin kuin nauraa,oli se niin jännä näky,kun äiti välillä ojanpohjalla ja taas harakka,eli nauroin sillä viekkaalla suullani,kun siinä mun kuvassankin on,oikein niin tosi selvästi muistan tänkin tapahtuman,ja olin jotain 5-6v.
Mutta siten äiti lopulta sen kiinni sai,ja mä napitin suuni peruslukemiin,tai äiti olisi heittänyt harakan menemään,jos olisi nähnyt mun nauraneen , oli äiti senverran kurassa,että olisi voinut sen suutuspäissään tehäkkin,mutta kotiin me se tuotiin,ja laitettiin se vanhaan kanikoppiin,ja sinne sille ruokaa sitten vein,ja se söikin,ja näin kului monta viikkoa,mä ruokin sitä,ja annoin vettä ja siittä tuli mulle tosi tärkeä,aina kun tulin kotin takaisin kavereilta,niin ekaks aina harakan luokse..
Mutta. Sitten eräänä päivänä,kun tulin kotiin,niin harakkaa ei ollutkaan enää häkissä,se oli poissa,ja mä huutaen sisään äidin luokse,että harakka ei ole siellä enää,missä se on,,no äiti siihen vaan,että aamulla kun oli laittanut ruokaa sille,niin karkasi,ja osasi kai lentääkkin jo,mutta kuitenkin nauroi vain mennessään...
Mutta tänä päivänäkään en tiiä,että pääsikö se karkuun,vai päästikö äiti sen vapaaksi,
,vai lopettiko tuskat,koska kyllähän mäkin sen näin,että siinä oli ihan jotain matojakin loppuajalla,ja meni koko ajan vaan huonomaksi,eli luonto olisi hoitanut tän harakan paljon ,paljon aikaisemmin,ehkä mä annoin sille lisää elinaikaa,kun juotin ja syötin,mutta jos se kuitenkin kärsi kuitenkin kamalaa kipua,mutta kun kuitenkin söi.
Niin ajattelin,mutta ymmärsin sen jälkeen päin,että jos äiti oli lopettanut harakan,niin parempi se sitten kuitenkin oli,muta pidin silloin lapsena kiinni siittä,etä harakka oli onnellinen,ja nauroi vaan mennessään..
Tänä vuonna tulee hyvä luumusato
Melkein oksat katkeavat paljosta painosta,pitää laittaa tukia lisää.
Yksi erivärinen joukossa,kypsemmän näköinen,mutta muuten pikkasen olemattoman kokoinen.
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Siivosin kirjahyllyäni
Ja aloin kaivaa esille mieheni tädin vanhoja koruja,mitä meillä vielä on aika paljon,tyttö on jotkut helmet vienyt,kun tykkää sellasia käyttää,mutta nyt laitan yhdestä kuvan,vielä myöhemmin laitan muitakin,tämä on käsin tehty,pitsijuttua,jotain sellasta.Arvoa en tiiä,mutta vanha on,ja hopeeta luultavimmin.Mutta mun mielestäni on kaunis,ja sitten kun vielä laittais nää kaikki sellaseen nesteeseen,että poistuis noi tummat kohdat,niin alkaisi kiiltää.
Kotiliesilehti v.-58
10 voileipää
Jukolan Jussin tukka
57 automerkkiä ja akuankka,purukumia,
2 pätkistä viikossa
risainen maantiedonkirja,
paikattu potkupallo,
kaksi paritonta lapasta,hamsteri taskunpohjalla,
uudet sukset ja jääkiekkomaila sängyn alla,
isä,koska luistinrata avataan,
kaksi likaista kättä äidin kaulassa illalla,kun kukaan ei näe,
eilen opittu ruma sana,kun joku on kuulemassa,
villapusero,jonka äiti on neulonut...
tiistai 19. elokuuta 2008
Tänään päivällä19.08.-08
Käytiin siivoomassa tytön ja hänen sulhasensa entistä kämppää,eli sulhanen on jo muuttanut ikaalisiin,ja tyttö sitten menee syyskuun alussa Jyväskylään yliopistoon opiskeleen.
Nyt sitten ensi lauantaina on sitten Jyväskyläreissu tulossa.Viedään kaikki tytön tavarat sinne,ja käydään sitten vähän muutenkin tapaamassa,hänen kämppäkaveriansa.
Mutta siellä kun tänään siivoiltiin,niin oikeen laittoi miettimään,että kyllä vuoden aikana tulee ihmisille tosi paljon turhaa krääsää haalittua kotiin,,,
Eli jos joskus me tästä omakotitalosta pois muutetaan,niin monesta jutusta pitää luopua,kun meillä on sellanen vintti!!mikä joskus on hyvä,kun sinne voi tavaraa viedä,mutta sitten kuitenkin se on vähän sellanen kaatopaikkakin ,sinne viedään kaikki melkein,mitä ei malta pois heittää!
No,nyt kuitenkin tytön vanha kämppä on siivottu,olisihan tyttö sen itekkin voinut tehä,mutta on päivät töissä,ja me vapaalla,niin päätettiin vähän jelpata.
Mutta nyt meen katsomaan,mitä täällä muut ovat saaneet aikaan...
Nyt sitten ensi lauantaina on sitten Jyväskyläreissu tulossa.Viedään kaikki tytön tavarat sinne,ja käydään sitten vähän muutenkin tapaamassa,hänen kämppäkaveriansa.
Mutta siellä kun tänään siivoiltiin,niin oikeen laittoi miettimään,että kyllä vuoden aikana tulee ihmisille tosi paljon turhaa krääsää haalittua kotiin,,,
Eli jos joskus me tästä omakotitalosta pois muutetaan,niin monesta jutusta pitää luopua,kun meillä on sellanen vintti!!mikä joskus on hyvä,kun sinne voi tavaraa viedä,mutta sitten kuitenkin se on vähän sellanen kaatopaikkakin ,sinne viedään kaikki melkein,mitä ei malta pois heittää!
No,nyt kuitenkin tytön vanha kämppä on siivottu,olisihan tyttö sen itekkin voinut tehä,mutta on päivät töissä,ja me vapaalla,niin päätettiin vähän jelpata.
Mutta nyt meen katsomaan,mitä täällä muut ovat saaneet aikaan...
Muutin pikkasen
Tätä mun sivujuttuani,tämä on nyt mulle helpompi aina lisäillä jotain,kiitos leijonaiselle,että huomasit tällasen jutun,ja kiitos marjukalle,että sun kanssasi saatiin tää toimiin,kiitos molemmille!
Mutta katsokaa silti tuolta vanhoja postauksia,sillä siellä on kaikki mun vanhat jutut,ja enkelinikin,runonikin.
Mutta katsokaa silti tuolta vanhoja postauksia,sillä siellä on kaikki mun vanhat jutut,ja enkelinikin,runonikin.
maanantai 18. elokuuta 2008
Yö saapuu
Pimeys valtaa kaikki,
linnunlauluakaan ei kuulu
ei ääntäkään kuulu,vain hiljaisuus..
joskus kuuluu pärinäpoikien kotiin tulot.
täällä kuitenkin olen, hiljaa yössä,
en lähde minnekkään
haluan olla
tässä sinua lähellä,
hiljaisuudessa sinun kanssasi
rakkaani!
linnunlauluakaan ei kuulu
ei ääntäkään kuulu,vain hiljaisuus..
joskus kuuluu pärinäpoikien kotiin tulot.
täällä kuitenkin olen, hiljaa yössä,
en lähde minnekkään
haluan olla
tässä sinua lähellä,
hiljaisuudessa sinun kanssasi
rakkaani!
18.08.08
Heräsin viime yönä,kun välkehti jatkuvasti joku?mutta mikä?Salama...!
Lähdin alakertaan katsomaan,ja tyttökin heräsi,ja tultiin melkein peräkanaa katsomaan,salamat iski kuin olisi sota ollut,ihan jatkuvasti leimahti pimeessä huoneessa,,,pelotti,entä jos tulee päälle,?
Minä ukkoskammoinen kuitenkin uskaltauduin koittaan kuvaa salamasta,keskellä yötä,kello oli varmaan jotain neljän paikkeilla yöllä.
mutta salamat olivat jossain korkealla ja kaukana,etten saanut kuvaa lainkaan niinkuin pelkästä salamaniskusta,vaan oli aina koko taivas valkoinen hetken pienen,ei kerinnyt kuvata lainkaan..ei tullutkaan normaalia salamaa,vaankuin kirkas räjähdys!
Mutta meillä oli perjantaiiltana kiva serkku tapaaminen,eli meitä siellä kuitenkin vaan neljä,koska isäni puolelta ei olekkaan enää elossa muita,muutakuin tämän yhden leidin veli tietenkin,mutta ei varmaan halunnut tulla naisten kaa iltaa viettään,eiköhän uskaltanut meiän naisporukkaan?
Mutta kivaa oli meillä ja serkut olivat tehneet meille todella hyvää ruokaa,oli oikein hyvää,nam!
Sitten tietenkin viiniä siinä illan kuluessa juotiin,ja mun siskoni otti meistä yhteiskuvaa,muttakun naiset ei paikallaan oikeen pysyneet jostain syystä,kun naurutti meitä niin paljon meiän kohellukset,ja kikatuksetkin!
En muuta voi kertoa tästä illasta,muutakuin,että oli onnistunut ilta,ei olisi millään tahtonut lähteä pois,sillä juttua olisi varmaan riittänyt aamuun asti!
Mutta mulla mies oli oottamassa,eli oli kuitenkin senkin takia kiirehdittävä,ja meillä tunnin matka kuitenkin kotiin oli,ja pikkusiskolla vielä siittä meiltä 20 min.
Mutta oli kiva nähä serkkuja,koska yhtä näistä kahdesta serkusta en varmaan ollut nähnyt 30 vuoteen ainakaan,,,mutta kyllä siellä ne samat piirtet löytyi!
Kiitos teile serkut,jos tän nyt luette,,?!he
Lähdin alakertaan katsomaan,ja tyttökin heräsi,ja tultiin melkein peräkanaa katsomaan,salamat iski kuin olisi sota ollut,ihan jatkuvasti leimahti pimeessä huoneessa,,,pelotti,entä jos tulee päälle,?
Minä ukkoskammoinen kuitenkin uskaltauduin koittaan kuvaa salamasta,keskellä yötä,kello oli varmaan jotain neljän paikkeilla yöllä.
mutta salamat olivat jossain korkealla ja kaukana,etten saanut kuvaa lainkaan niinkuin pelkästä salamaniskusta,vaan oli aina koko taivas valkoinen hetken pienen,ei kerinnyt kuvata lainkaan..ei tullutkaan normaalia salamaa,vaankuin kirkas räjähdys!
Mutta meillä oli perjantaiiltana kiva serkku tapaaminen,eli meitä siellä kuitenkin vaan neljä,koska isäni puolelta ei olekkaan enää elossa muita,muutakuin tämän yhden leidin veli tietenkin,mutta ei varmaan halunnut tulla naisten kaa iltaa viettään,eiköhän uskaltanut meiän naisporukkaan?
Mutta kivaa oli meillä ja serkut olivat tehneet meille todella hyvää ruokaa,oli oikein hyvää,nam!
Sitten tietenkin viiniä siinä illan kuluessa juotiin,ja mun siskoni otti meistä yhteiskuvaa,muttakun naiset ei paikallaan oikeen pysyneet jostain syystä,kun naurutti meitä niin paljon meiän kohellukset,ja kikatuksetkin!
En muuta voi kertoa tästä illasta,muutakuin,että oli onnistunut ilta,ei olisi millään tahtonut lähteä pois,sillä juttua olisi varmaan riittänyt aamuun asti!
Mutta mulla mies oli oottamassa,eli oli kuitenkin senkin takia kiirehdittävä,ja meillä tunnin matka kuitenkin kotiin oli,ja pikkusiskolla vielä siittä meiltä 20 min.
Mutta oli kiva nähä serkkuja,koska yhtä näistä kahdesta serkusta en varmaan ollut nähnyt 30 vuoteen ainakaan,,,mutta kyllä siellä ne samat piirtet löytyi!
Kiitos teile serkut,jos tän nyt luette,,?!he
askartelua
leijona
No tässä pikkasen ohjeita helppoon askarteluun pienempienkin kanssa,jos pikkasen osaavat saksia käyttää,niin siittä vaan hapsuttaan,eikä haittaa mitään,vaikka menis välillä poikkikin,koska se on tärkeintä,että ne pienetkin kuitenkin saavat olla mukana.
Äiti tai hoitaja voi sitten vaikka ne palaset lapsen kaa liimata vaikka johonkin pohjaan siihen kohtaan,mihin lapsi haluaa.eli miltä hän haluaa leijonan näyttävän...
Niin,sitten kun on hapsutettu,niin kynän avulla kiharat syntyvät helposti,kierretään hapsu kerrallaan kynän ympärille,ja sitä jatketaan,että kaiki on hapsutettu,tätä työtä voi tehdä montakin päivää,jos lapsi ei jaksa kerralla kaikkee tehä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)