Siinä se oli maassa, karvaton pieni ressu,
talitiaisen poikanen.
Ei saanut elää,
emo julmasti pesästä sen heitti,
varisten syötäväksi!
Minä maan alle sen kiikutin,peittelin,
pidin mielessäni Luojan sanat,
ja Luojalle sen luovutin.
Siellä taivaallahan se jo
iloisena lentää,tekee pesää!
Kaunis, herkkä runo. Hieno kokonaisuus taas. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän.
VastaaPoistaKylläpä olet taas ahkeroinut hienoja runoja!
VastaaPoistaleijonainen ja marjukka:kiitos teille molemmille,vaikka ei ne hyviä oo,mutta kiitos kuitenkin!
VastaaPoistaOta vaan kehut vastaan, silloin kun niitä annetaan. Ei niitä aina anneta.
VastaaPoistaleijonainen:kiitos kuitenkin!he
VastaaPoista